Samat ja Marina (saavuttaa tytöt).
_Marina_. Päivää, tytöt!
_Tytöt_. Päivää, päivää.
_Marina_. Häihinkö teitä viedään?
_Ensimäinen tyttö_. Taitavat jo olla lopussa. Muuten vain katsomaan.
_Marina_. Huutakaahan minun ukkoni tänne, se Simo Sujevasta. Tunnette kai
hänet?
_Ensimäinen tyttö_. Eiköpä tunnettane? Sehän taitaa olla sukua sulhaselle.
_Marina_. Minun mieheni veljenpoikahan se on, sulhanen.
_Toinen tyttö_. Miks’et tule itse? Pitäähän sitä toki häihin...
_Marina_. Ei tee mieli, kultaseni, eikä ole aikaakaan. Lähteä pitää. Eikä
me häihin aiottukaan, vaan kaupunkiin kauroja viemään. Syöttämään vain
pysähdyttiin, niin pyysivät sisään ukkoni.
_Ensimäinen tyttö_. Kenenkäs luo te ajoitte? Feodorovitshinko, vai?
_Marina_. Niin. Minä odotan sitte tässä, ja huuda sinä, ole niin hyvä,
ukkoni tänne. Pyydä tulemaan, kultani. Sano niin, että "vaimosi Marina
käski tulemaan pois; miehet valjastavat jo hevosta".
_Ensimäinen tyttö_. No, hyvä on, koska et tule mukaan. (Tytöt menevät
tietä myöten taloon. Kuuluu laulua ja soittoa.)