Kaksi tyttöä.
_Ensimäinen tyttö_. Näetsen, kuinka hyvin päästiin, ett’ei hameita
liattu. Kylän kautta olisi kovin vaikea ollut, — niin on paljo
rapakkoa... (Seisahtuvat ja pyyhkivät olkiin jalkojaan.)
_Ensimäinen tyttö_. (Katselee olkiin ja huomaa jotakin.) Mikäs se siellä
on?
_Toinen tyttö_. (Tarkastelee.) Mitritshän se on, niiden renki. Sekös on
päihinsä juonut!
_Ensimäinen tyttö_. Eihän se ole taitanut ryypätä?
_Toinen tyttö_. Tähän päivään asti, näen mä.
_Ensimäinen tyttö_. Katsos, se näkyy tänne tulleen olkia hakemaan. Sillä,
näetsen, on nuorakin kädessä, ja niinikään sitte on siihen nukkunut.
_Toinen tyttö_. (Kuuntelee.) Yhä vielä juovat. Varmaan ei ole vielä
siunaus tapahtunut. Akulina ei, kuulenma ole itkenytkään.
_Ensimäinen tyttö_. Äiti sanoi hänen vastahakoisesti miehelle menevän.
Isintimä kuuluu uhanneen, muuten ei olisi ikänään mennyt. Siitähän jos
mitä on juorueltu!