Akim, Akulina, Anjutka ja Nikita.
_Nikita_. (Koettaa näyttää selvältä.) Elä suutu minuun, isä. Vai
luuletko, että olen päissäni? Minä voin kuitenkin tehdä suorastaan
vaikka mitä, sillä juoda saa kyllä, kun vain on järki tallella.
Ja minä saatan sinun kanssasi, isä, heti paikalla puhella. Kaikki
asiat muistan. Muistan, että rahoista puhuit, kun hevonen kuoli.
No, se on kaikki mahdollista sovittaa. Sillä se on kaikki minun
vallassani. Jos olisi kovin suuri summa rahaa tarpeen, niin
silloin olisi odottaa pitänyt, vaan nyt voin vaikka mitä! Kas
täällä ne ovat.
_Akim_. (Laittelee yhä lahkeitaan.) Äh, ei ole, hyvä mies, kevätkeli
keliä...
_Nikita_. Mitä sinä tarkoitat? Vai eikö ole päihtyneen puhe puhetta.
Sitä elä epäile, juodaan teetä. Ja minä voin vaikka mitä, kaikki asiat
voin suorittaa.
_Akim_. (Puistaa päätään.) Oh, höh — höh — hoo!
_Nikita_. Kas täss’ on rahat. (Ottaa taskustaan lompakon, selailee
seteleitä ja ottaa esille kymmenen ruplan setelin.) Ota ja osta
hevonen! Ota ja osta hevonen, sillä minä en isääni unhota. Enkä jätä
vaikka mikä olisi, sillä sinä olet isäni. Se, ota! Minun ei ole sääli
vähääkään niitä antaa. (Menee ja pistää setelin Akimin käteen, Akim ei
ota sitä.)
_Nikita_. (Tarttuu käteen.) Ota, sanon minä, kun annetaan. Minun ei ole
sääli antaa.
_Akim_. Mutta minä, näetsen, en voi ottaa, en voi, näetsen, kanssasi
haastaakaan, sillä sinussa ei ole ihmisen muotoakaan, näetsen, jälellä
enää.
_Nikita_. En päästä, ennenkuin otat. (Pistää setelin Akimin käteen.)