Ashtshagul.
Tämännimisestä suomalaisesta siirtokunnasta on tuskin kukaan Suomessa
kuullut puhuttavan. Syy siihen on helposti löydettävissä. Ei nimittäin
ole kauvempaa kuin muutamia vuosia siitä kuin ensimmäiset suomalaiset
asettuivat tähän paikkaan, jossa nyt pieni tämänniminen siirtola on
syntynyt. Tämä siirtola on eteläisin kaikista suomalaisista
siirtoloista Siperiassa ja on noin 51 leveysasteella Tomskin
kuvernementin Barnaulin piirin lounaisimmassa kulmassa. Jo kauvan oli
moni Bugenen siirtolassa ollut tyytymätön asuinpaikkaansa ja halunnut
päästä pois johonkin helppopääsyisempään paikkaan. Muutamat sikäläiset
perheet olivat monta vuotta kuleskelleet etelä-Siperiassa, asuneet
milloin venäläisissä kylissä, milloin Barnaulin kaupungissa, löytämättä
sopivaa asuinpaikkaa. Vihdoin asettuivat he arolle mainitulla alueella,
missä oli runsaasti saatavana suolatonta vettä. Niin pian kuin he
olivat tehneet sen ja Tobolskin kuvernementissa asuvat luteerilaiset
olivat saaneet tiedon siitä, muutti vielä vuosina 1887-1890 moniaita
perheitä suomalaisia, virolaisia ja lättiläisiä Bugenesta ja
Om-siirtokunnasta. Alue kuuluu keisarilliselle kabinetille ja on
Barnaulin vuorihallituksen hoidossa. Asianomaisten toimesta mitattiin
luteerilaisille maa-alue, laskettu 700 henkeä varten, jonka luvun
pitäisi kokoontua määrävuosien kuluessa, jos he tahtoivat pitää koko
mitatun maa-alueen. Vuonna 1891 oli siirtokunnassa 102 henkilöä,
enimmäkseen suomalaisia.
Useampia kertoja olin saanut kirjeitä Ashtshagulista, joissa pyydettiin
tulemaan heidän luokseen, mutta en ollut voinut saada matkarahoja
ennenkuin keväällä 1891. Toukokuun keskivälillä mainittuna vuonna olin
valmis lähtemään mainitulle virkamatkalle, joka oli viimeinen pitempi
matka mitä Siperiassa tein. Siitä tulen kertomaan jossakin seuraavassa
luvussa.