Omsk ja sen ympäristö.
Omsk teki hyvän vaikutuksen meihin jokaiseen. Kaupungissa on useampia
suuria kivikartanoita, joista monta kuuluu kruunulle. Kadut ovat hyvin
leveitä. Kaupungin rajana on lännessä majesteetillinen, virstan
levyinen Irtish-joki, idässä silmänkantamattomat arot, ja sen halki
juoksee Om-joki, jonka poikki kaksi siltaa on rakennettu. Kaupunki on
hyvin varustettu sivistyslaitoksilla. Täällä on kahdeksanluokkainen
klassillinen lyseo, kahdeksanluokkainen naiskimnaasi, kadettikoulu,
opettajaseminaari, reaalikoulu ja suuri joukko pienempiä kouluja. Tästä
voi ymmärtää että koko joukko sivistyneitäkin ihmisiä asuu täällä;
varsinkin kun ottaa huomioon että länsi-Siperian ja aroseudun
kenraalikuvernööri, Akmolinskin alueen kuvernööri ja suuri joukko
upseereja asuu Omskissa. Viime vuosina on kaupunkiin laitettu useampia
puistoja, joissa soittokunnat puhaltavat kahdesti viikossa.
Omsk on se paikka Siperiassa, jonne kaikki mielellään haluavat tulla,
sekä sen vuoksi että elintarpeet täällä ovat halpoja ja siitä syystä
että täällä on, kuten mainittu, tilaisuutta sivistyneesen seurusteluun.
Erirotuisia, -kielisiä ja -uskoisia kansoja tavataan täällä. Siitä
muistuttavat eri kirkot, jotka kohottavat torninhuippujaan taivasta
kohdin. Että kreikan-uskoiset asukkaat ovat lukuisimmin edustetut,
ymmärtää itsestään. Niillä on neljä kirkkoa, joista tuomiokirkko on
rakennettu puolittain göötiläiseen tapaan. Luterilaisilla on pieni
sievä kirkko, jota valtio ylläpitää. Sitä paitsi on täällä
roomalais-katoolinen kirkko, kaksi synagogaa ja muhamedilainen moskeija
puolikuineen. Moskeijan tornista kuulee välistä yksitoikkoista
huutamista, jolla Allahin tunnustajia kutsutaan jumalanpalvelukseen.
Höyrylaivalla Nizhnij-Novgorodin ja Kasanin välillä oli muhamedilainen
pappi eli mollah sekä useampia tataareja. Nämä harjoittivat hartauttaan
uskollisesti useampia kertoja päivässä. He seisoivat ensin hetken
paikallaan, pää käännettynä Mekkaa kohden, silittivät kämmenillään
kasvojaan, katsoivat kankeasti käsiinsä, ikäänkuin olisivat niistä
jotain lukeneet, suuntasivat katseensa milloin oikealle milloin
vasemmalle ja lankesivat ehtimiseen kuten komennon perästä kasvoilleen.
Tataarit ovat rotevaa kansaa, kasvot jyrkät ja terävät, kuten pronssiin
hakatut. Sitä vastoin ovat kirgiisit -- nämä myös muhamedilaisia --
jotka asuvat arolla Omskin ympärillä ja joita näkee kaikkialla
kaupungissa, lyhytkasvuisempaa vinosilmäistä kansaa. Ne näyttivät
raaoilta mutta kuuluvat olevan hyvin vieraanvaraisia. Eräs Om-siirtolan
suomalainen kertoi että hän matkallaan aikoi huomaamatta ajaa
kirgiisi-teltin ohi, jonka asukkaat hän tunsi. Mutta poika huomasi
hänen, juoksi perään, hyppäsi hänen hevosensa selkään ja suisti sen
teltalle. "Sano nyt mitä sinun sydämesi haluaa", sanoi vieraanvarainen
isäntä, "jos puolellakin sanalla mainitset että mielelläsi söisit
lihaa, niin tapatan heti lampaan". Kun vieras kumminkin sai tämän
estetyksi, pakotettiin hänet juomaan maljan kumis'ia (tammanmaidosta
tehtyä juomaa, joka menee päähän).
Kuitenkaan ei kuulu olevan hyvä mennä ilman turvasaattoa kovin kauvas
niiden luo. Omskissa näkee niitä, kuten sanottu, joka päivä, sillä he
tuovat kaupunkiin heiniä ja halkoja. Minä ostin kaksi kuormaa halkoja
eräältä 4 ruplalla. Hän oli tuonut kuormansa yli 200 virstan päästä.
Halot ja huoneenvuokra Omskissa ovat jotenkin samanhintaiset kuin
Turussa, eli hiukan halvemmat kuin Helsingissä. Lämpöisestä ja jotenkin
mukavasta huoneistosta, vaikka sellaista on jotensakin vaikea saada
Omskissa, saa maksaa 3-400 ruplaa vuodessa. Vuokratun huoneiston mukana
tulee navetta, talli, vaja, makasiini ja jääkellari, jotka mukavuudet
löytyvät kaikissa, pienimmissäkin, taloissa. Ruokatavara on ylimalkaan
halpaa. Ruisjauhot maksavat noin 40 kop. puuta, vehnä 80 kop. à 1 rupla
puuta, naudanliha 4 kop. naula, perunat 90 kop. tynnyri, kaurat 1 rupla
à 1 rupla 15 kop. tynnyri. Ulkoa tuodut tavarat ovat kalliimpia kuin
Suomessa. Kuitenkin maksaa sokuri ainoastaan 20 kop. naula.
Kahdensadan virstan päässä Omskista on suuria suolajärviä. Se joka
tahtoo nähdä sen vaivan ja hakea suolaa, saa sitä täältä ottaa
järvenpohjasta niin paljo kuin vaan tahtoo ilmaiseksi. Jos maksaa kaksi
kopeekkaa puudasta, niin saa sitä valmiiksi kuivattuna paikalla. Tämä
suola ei ole niin valkoista kuin mitä meillä Suomessa on, mutta
erittäin hyvää. Ennenkuin sitä voi käyttää, on se pestävä.
Omskin ympärillä olevalla arolla kasvaa metsää harvassa. Maiseman laatu
muistuttaa saaristoa suurine selkineen ja tuuheine saarineen. Nämä
saaret eli metsät ovat lehtimetsää, enimmiten koivua. Hirsiä ja tukkia
uitetaan Omskiin Om-jokea pitkin paikoista, jotka ovat 250-300 virstan
päässä ja Irtish-jokea myöten Semipalatinskin piiristä, 700-1,000
virstaa Omskista etelään. Tämä aro on suurempi pinta-alaltaan kuin
mikään valtakunta Euroopassa; maapohja on enimmäkseen ruokamultaa,
mutta etelässä on myöskin hiekkamaata.
Kun on tottunut näkemään laihaa maaperää Suomessa, joka antaa niukan
leivän ahkeralle työntekijälle, ei tahdo uskoa silmiään kun näkee nämä
hedelmälliset kedot Siperiassa, jotka lähes ilman työttä tuottavat
runsaan kasvullisuuden. Usein olen kulkenut apilaa ja virnaa kasvavien
ketojen poikki ja ihmetellyt miksi ei kukaan ole niittänyt sitä. On
silloin sanottu minulle: "täällä on niin huonoa". "No, mutta tämähän
ruoho on parasta heinänlajia", väitin minä. "Kyllä tätä eläimet
mielellään syövät, mutta kun menee hiukan edemmä, niin voi päivässä
niittää monta kertaa enemmän", on vastattu. He kuljeskelevat sen vuoksi
kaukana ympäristöillä niittämässä vaan sellaisia paikkoja, missä ruoho
on kasvanut korkeaksi ja paksuksi kuin kaisla. Mutta kuivina kesinä
polttaa auringonpaiste aron, niin että se heinäkuussa tulee
ruuninkeltaiseksi. Silloin saa heinää vaan suoperäisiltä paikoilta.
Maata ei viljellä sen enempää kuin että kynnetään se ja äestetään
siemen multaan. Kun on kylvetty kerran ruista, niin tavataan toisinaan
korjata kaksi kertaa samasta kylvöstä. Tapahtuu kuitenkin täällä kuten
muuallakin, että välistä saadaan katovuosi. Tänä vuonna on sato ollut
hyvä. Mikäli olen kuullut, on saatu noin viidestoista jyvä rukiista ja
kahdeskymmenes kaurasta. Vehnän suhteen voi välistä onnistua hyvästi.
Niinpä kertoi maanmiehemme översti Ammondt että hän kerran kylvi ei
täyttä puoltatoista tynnyriä turkkilaista vehnää ja sai 136 tynnyriä
hyvää ja 8 tynnyriä huonompaa viljaa siitä.
Suurin maanviljelijän vihollinen on karjarutto, joka nytkin raivoaa
Omin piirissä. Kun se kerran on ilmestynyt, on se vaikea hävitettävä,
kun talonpojat eivät mielellään jätä kuollutta eläintä nylkemättä.
Översti Ammondt, jolta yhdeksänkymmentä härkää ja viidenkymmenen
paikoilla lehmiä kuoli muutamassa päivässä, kertoi että kirgiisejä
seisoi kuopan ympärillä jonne elukat haudattiin ja sanoivat:
"viisitoista ruplaa annamme näistä, kaksikymmentä näistä raadoista".
Varma on että moni antaa itsensä viekotella ottamaan rahat vastaan ja
sillä tavalla leviää karjarutto yhä edemmä.