VAINIKKA. Kutsumuksen mukaan tulin juuri kello viiden aikaan. Suokaa
anteeksi, jos niin sanoakseni.----
IMPI. Mitä vielä! Kyllähän te aivan oikein teitte. Käykää istumaan,
olkaa niin hyvä! (Its.) Hän se kumminkin on. Eikö hän Amerikassakaan
ole tuosta ujoudestaan päässyt?
VAINIKKA. (Käypi ovensuuhun tuolille istumaan.) (Its.) Mikä tuota
tyttöä vaivaa?
IMPI. No, mutta älkäähän sinne ovensuuhun käykö istumaan. Olkaa hyvä,
tänne peremmälle. (Näyttää nojatuolia.) Minä pyydän!
VAINIKKA. (Istuutuu nojatuoliin, its.) Tavattoman kohtelias neiti.
IMPI. (Käypi toiselle puolen istumaan. Its.) Kuinka ujo hän on. Ja
kuinka hän on muuttunut. Matkat ja vaivat! (Molemmin puolin
äänettömyys.)
VAINIKKA. (Its.) Mitä tahtoo hän minusta?
IMPI. (Its.) Kuinka äärettömän kömpelö.
VAINIKKA. (Pyyhkii otsaansa.) Tavattoman kuuma ilma tänään.
IMPI. Aivan kuin heinäkuussa.
VAINIKKA. Kun minä eilen illalla, niin sanoakseni tiaatterista kotia
astelin, niin minä jo arvelin, jotta kyllä se ilma nyt kuumemmaksi
rupeaa. Se oli se ilta niin peijakkaan kesäinen, niin sanoakseni.
IMPI. (Its.) Mitä varten rupeaa hän valheita laskemaan! Eikö meillä ole
muuta puheen ainetta. No minä jatkan. (Ään.) Te kävitte teaatterissa
Nooraa katsomassa?
VAINIKKA. Olinhan minä tuolla.
IMPI. Kumma etten minä teitä siellä nähnyt. (Its.) Jopa joudut kiinni!
VAINIKKA. No, no! Ihmekös se. Te olitte siellä alhaalla, mutta minä
istun aina, niin sanoakseni siellä ylhäällä laen rajassa.
IMPI. Toisella rivilläkö? Mitä varten?
VAINIKKA. Pitää tuota noin olla säästäväinen.
IMPI. (Its.) Kyllä oot sukkela. (Ään.) No olitteko tyytyväinen?
VAINIKKA. Olihan tuota tuossa markan edestä, niin sanoakseni.
IMPI. Kuinka voitte te niin sanoa?
VAINIKKA. Totta tosiaan. En minä, tuota noin, tiedä, mistä ne ihmiset
niin suuresti sitä neiti Aalpärkiä, niin sanoakseni ylistelevät?
IMPI. Mistäkö ylistävät?
VAINIKKA. Minä kävin, tuota noin, sirkuksessa vast'ikään. Tanssihan tuo
siellä likka hevosen selässä paremmin kuin hän lattialla.
IMPI. (Its.) Miksikä tekeytyy hän noin tyhmäksi ja on olevinaan
ventovieras minulle. (Ääneen.) Mutta mitä varten tämä teeskentely?
Emmekö me voi puhua niinkuin vanhat tuttavat ainakin.
VAINIKKA. (Its.) Mekö vanhat tuttavat? (Ään.) Ei minulla ole mitään
sitä vastaan.
IMPI. Milloinka sinä oikein tulit tänne?
VAINIKKA. (Its.) Hän sinuttelee jo minua. (Ään.) Siitä on jo pari
viikkoa.
IMPI. Mitä! Pari viikkoa! Etkä ole minulle heti siitä tietoa antanut.
Minä luulin sinun vasta tänään saapuneen.
VAINIKKA. Mitenkä olisin sitten eilen voinut tiaatterissa olla?
IMPI. (Its.) Se oli siis täyttä totta! Niinkö typerä hän on? Ei
vähintäkään aavistusta taiteesta. Hän on ollut jo kaksi viikkoa täällä,
eikä ole ennen minua tervehtimään tullut. Hyvä! (Ään.) Miksikä tänne
nytkään tulit? Olisithan voinut olla kokonaan tulematta.
VAINIKKA. Oma hyötyni vaatii minua tottelemaan kaikkia kutsumuksia.
IMPI. Vai niin! Sinä teet siis muillekin tällaisia visiittejä.