TUOVILA. (Raivostuen.) Vait, vait jo! Piisaa tuota lörpötystä! Voi
sinua kurjaa! Mitä varten tämä teeskenteleminen, tämä kierteleminen!
Miksi vielä kiusan tekoa petoksen lisäksi! Mikset heti ilmaissut
kaikkea! Silloin olisin voinut sen kestää, mutta nyt--nyt--Voi minua
onnetonta!
AINA. Kuulkaa.
TUOVILA. Minä en kuule enää mitään. Jää Herran haltuun miehinesi!
Huomenna lähden takaisin Amerikaan, enkä sieltä koskaan palaa. Hyvästi!
(Menee oikealle).
AINA. Mitä. mitä tämä merkitsee?--Minä en voi käsittää!--Mistä
raivostui hän?--Ja mitä varten hän minua sinutteli?--Uhkasi lähteä
takaisin Amerikaan. Hm! Riennänpä miehelleni asiata kertomaan. (Pukee
itsensä.) Kummallista! Selittämätöntä!
Kymmenes kohtaus.
IMPI. (Tulee vasemmalta.) Minne aioitte lähteä?
AINA. Pitäisikö sinun se välttämättä tietää? Kiiruhdan Sederille. Ehkä
ennätän vielä päivällisillekin.
IMPI. Viivyttekö kauan?
AINA. Kyllä olet utelias. Mitä varten tahdot sinä senkin tietää?
IMPI. Niin----minä tuota ikävöin teidän seuraanne.
AINA. (silittää päätä.) Vai niin; muutaman minuutin vaan viivyn.
(Menee.)
Yhdestoista kohtaus.
IMPI. No hyvä! Kunhan pian tulisi, ei kukaan meitä häiritsisi.--Voi
kuinka tunnen itseni onnelliseksi päästessäni hänen puheilleen. Ketä
varten minä eläisin, jollen häntä. Paitsi äitiäni ja enoani ei minulla
ole ketään muuta kuin hän, jota todellisesti rakastan. Ja häntä, häntä
minä lemmin nuoren sydämeni koko voimalla. Kuinka hellä, herttainen hän
oli aina minua kohtaan jo silloin kun vielä lapsina kotonamme olimme!
Joka päivä leikimme yhdessä. Niin, hänpä se minua lukemaankin opetti.
Kun sitte hänen isänsä tänne pääkaupunkiin muutti, kuinka minä aina
häntä ikävöin, tuntui niinkuin olisi koko maailma muuttunut. Nyt on
siitä kulunut kokonaista viisi vuotta. Pitkä aika! Hän on ollut tuolla
vapauden kotimaassa. Millaiseksi hän lieneekään siellä kasvanut?
Yleväksi, kauniiksi! Oikein tunnen pelkääväni, ensikertaa joutuessani
hänen mahtavien kasvojensa eteen.----Mutta missä hän viipyy? (Kelloa
soitetaan vasemmalla.) Kas siinä hän onkin! Hän ei tulekaan puutarhan
kautta.--Yhden tekevä?
(Menee aukasemaan.)
Kahdestoista kohtaus.
VAINIKKA. (Astuu saliin.) Suokaa anteeksi, että teitä häiritsin.
IMPI. (Its.) Hän teitittelee minua! Tuoko olisi minun armas Anttini?
VAINIKKA. Onko herra itse kotona, jos, niin sanoakseni, saan luvan
kysyä?