»Elias Viisas, Cosman veli ja minun neuvonantajani, nyt on sinun
vuorosi antaa meidän tietää kuka olet ja mistä syystä olet antautunut
heitukaksi», sanoi päällikkömme Floarea Codrilor.
Elias otti hitain elein _caciulansa_ päästään ja laski sen maahan.
Tiesikö hän ehkä, että hän, paljastaessaan uurteettoman otsansa ja
heitukan harjansa, näytti meille tyyneydessään ainutlaatuisen pään.
Hänen ulkonäkönsä oli sotaisen metropoliitan, joka voi tehdä murhan
kahden rukouksen välillä, syödä ja juoda kahden verilöylyn välillä.
Hänen mustat, kirkkaat, tiukat silmänsä, joiden katse ei ollut arka
eikä uskalias, sanoivat tyynesti: _Rauha teille, tai tapan teidät!_
Mutta epämääräinen marttyyriuden hohde väikkyi alati hänen hopealle
vivahtavalla sysimustalla parrallaan, ja törröttävät viikset näyttivät
vartioivan suuta, joka joka hetki oli valmis linkoamaan esiin tuon
käsittämättömän sanan: _Oikeus!_
Sen se linkosikin aloittaessaan kertomuksensa.