-- _Ja nyt te olette vannonut väärän valan!_ huusi Larsson yht'äkkiä
jylisevällä äänellä.
Kauhistunut mies lankesi polvilleen ja alkoi nyyhkyttää.
-- Ei siinä kyllin, että olette väärän valan vannonut, te olette myös
kuristanut ranskalaisen, joka makasi haavoitettuna Skeppsbron
laiturilla.
-- Armoa! armoa! -- änkytti kapteeni mitä suurimman kauhun valtaamana.
-- Antakaa tänne se pahus, että saan nakata sen sinne, missä ei päivä
paista eikä kuu kumota. Se on ainoa keino, mikä nyt enää voi teitä
auttaa, -- huusi Larsson ankarasti.
Kapteeni kaivoi vapisevin käsin esille tuon pienen kuparisormuksen,
jota hän kantoi nauhassa kaulassaan.
-- Hyvä, -- sanoi Larsson. -- Nyt saatte mennä.