Jalomielisestä kreivi Bertelsköldistä sai Eerikki Ljung neuvonantajan,
jota hän nuorena ja kokemattomana hyvin kyllä tarvitsi. Kuninkaan
lausuma toivomus oli käsky, jota Eerikki ei ollut tohtinut vastustaa,
jos hänellä olisikin ollut halua siihen. Mutta toisekseen oli Eerikki
hyvillään siitä, että näki olevansa noin korkean henkilön huomion
esineenä ja että oli sen lisäksi päässyt osalliseksi kuninkaan
salaisuuksistakin. Hän tyytyi sitäkin kernaammin kohtaloonsa, kun oli
saanut luvan kesemmällä seurata suojelijaansa Suomeen. Hän toimitti
tarkasti kaikki hänelle määrätyt tehtävät ja käytti joutohetkiään
tutkiakseen niitä kukkia, joita hänen suuri mestarinsa, arkkiaatteri
Linnaeus oli kuningattaren pyynnöstä Hollannista tilannut
Drottningholman puutarhaa varten. Signora Morellia ja hänen
seuralaisiaan Eerikki karttoi niin paljon kuin mahdollista, ja hän teki
viisaasti siinä, sillä hän oli signorasta saanut salaisen vihamiehen;
hän teki siinä viisaasti vielä toisestakin syystä, sillä vaikka
signoran hellyydenosoitukset olivat olleet sekä purevat että
kouraantuntuvat, poltti vielä tuon kauniin tanssijattaren suukkonen
kuin tuli hänen huuliansa.
Kreivi oli varoittanut häntä menemästä yksinään puiston kaukaisempiin
osiin, varsinkin iltasilla. Pari kertaa unohti Eerikki tämän
varoituksen ja huomasi epäilyttävän näköisten miesten seurailevan hänen
askeliaan. Hän pääsi heistä kyllä lähtemällä pian pakoon, mutta hän
ymmärsi, että häntä väijyttiin ja päätti olla varuillaan.