Vuosisadan ajat olivat kuluneet Amerikan ensimäisestä löydöstä,
ennenkuin Eurooppalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia tämän maanosan
pohjoiselle mannermaalle. Ensimäinen uutis-asutus tapahtui v. 1607
Virginiassa, johon sata viisi Englantilaista tulivat yhdellä laivalla
ja perustivat kaupungin, jonka nimittivät Jamestown. V. 1614 paikoilla
Hollantilaiset asettuivat Hudsonin-virran seuduille ja rakensivat sen
suulle linnansa, jonka nimittivät: Uus'-Amsterdam, minkä nimen
Englantilaiset sitten ovat muuttaneet New-York'iksi (Uusi York).
Tästä Hollantilaiset levittivät valtansa etelään päin pitkin
nykyisen New-jersey'n rantamaata, kunnes he vihdoin rauhanteossa
v. 1664 heittivät koko alueensa Englantilaisten valtaan. Nämä
viime-mainitut olivat sillä välin v. 1620 perustaneet toisen
siirtokunnan koillis-puolella Hollantilaista aluetta, niinkutsutussa
Uudessa Englannissa. Sata yksi Englantilaista Puritania, jotka olivat
kotimaastansa lähteneet uskonvainoa pakoon, tulivat mainittuna vuonna
nykyiseen Newhampshiren maahan ja perustivat Plymouth'in kaupungin.
Kuinka nämä siirtokunnat versoivat ja lisääntyivät, ei ole tässä tila
tutkia. Ainoastaan se sopii mainita, että Hollantilaisten ja Virginiaan
asettuneiden Englantilaisten välille oli jäänyt avoin tila, joka
ulottui Delaware-virrasta luonaan päin. Mutta koko mainittukin virta,
joka nykyään New-jersey'n ja Pennsylvanian rajana kulkee pohjasesta
etelään ja luonaan, ja myöhemmin on saanut Philadelphian suuren
kaupungin länsi-varrellensa, oli oikeastaan vielä alku-asujainten,
Intianien, vallassa; sillä sen Fort-Nassau nimisen linnoituksen, minkä
Hollantilaiset olivat koettaneet rakentaa virran itäiselle rannalle,
olivat Intianit hävittäneet ja hajoittaneet. Juuri näille seuduille
asettui v. 1637 se Ruotsin hallituksen lähettämä siirtokunta, jonka
historia tässä lyhyesti kerrotaan.
Jo v. 1626 oli Ruotsissa herännyt suuri into ryhtyä siihen maailman
kauppaan, minkä Hollantilaiset ja Englantilaiset olivat alkaneet
harjoittaa. Erään Hollantilaisen, Usselinx'in, ehdotuksesta perusti
Kustaa Aadolfi kauppa-yhtiön Aasiaa, Afrikkaa ja Magellanin salmea
varten, ja kaikki kansanluokat, kuninkaallisesta huonekunnasta
talonpoikiin asti, kilvoittelivat ottamaan osakkeita. Laivoja
toimitettiin, amiraali, vara-amiraali, asiamiehet ja kauppiaat olivat
määrätyt, asia oli valmis toimeen panna. Silloin Ruotsin valta
sekaantui Saksan sotaan; joku vuosi myöhemmin kuningas kaatui, ja nuo
suuret kauppahankkeet raukesivat.
Mutta pari kolme vuotta myöhemmin sattui, että Hollantilaisten
ensimäinen kuvernöri Uus'Amsterdamissa, Pietari Meneve (eli Menuet),
eroitettiin virastansa ja tuli Ruotsiin, jossa hän kansleri Aksel
Oxenstiernalle ehdotteli siirtokunnan perustamista Delawaren
länsi-rannalle. Ruotsin hallitus kohta taipui tähän tuumaan, ja kuin
ystävällinen suostumus oli saatu Englanninkin hallitukselta, jonka
alamaiset ensin olivat nämä paikat löytäneet, niin retkikunta lähti
Götheporista kahdella laivalla Pietari Meneven komennon alla, ja tuli
onnellisesti maalle Delaware-lahden länsi-rannalle v. 1636 tai 1637.
Intianeilta kohta ostettiin pitkä maan-palsta pitkin lahden ja joen
läntistä rantaa ja ristittiin nimellä "Uusi Ruotsi". Sen rajat olivat:
etelästä Henlopen-nokka, ulkopuolella lahden suuta, nykyisen
Delaware-maan eteläisessä päässä; pohjoisessa Delaware-virran alimmat
kosket, nykyisen Trentonin kohdalla, vähäistä ylempänä sitä paikkaa
missä virta mutkistuu luonaan päin; länttä kohden piti saataman niin
paljon maata kuin tahdottiin ja Ruotsin alue luettiin sitten ulottuvan
Susquehanna-virtaan. Kauppakirja tehtiin Ruotsin kruunun nimessä
Hollannin kielellä, ja kun Intianit olivat panneet puumerkkinsä alle,
lähetettiin se Ruotsin arkistoihin.
Delaware-virta, jonka Intianit nimittivät "Poutaxat", oli syvä,
laivan-kululle kelpaava väylä, johon varsinkin lännen puolelta yhtyi
useita pienempiä jokia. Näistä on yksi, joka purkauupi pää-virtaan ei
kaukana sen suusta, ja Ruotsalaisilta sai nimen: _Kristiina-puro_.
Sen varrelle on myöhempinä aikoina syntynet kaupunki Wilmington. Sinne
Ruotsalaiset panivat ensimäisen uutis-asutuksensa, ja rakensivat ei
kaukana puron suulta pienen linnoituksen, jollen antoivat niinkuin
purollekkin kuninkaansa nimen: _Kristiina_. Paikka oli hyvin
valittu; se ei ollut varsin Hollantilaisten jaloissa, mutta kuitenkin
niin lähellä pää-virtaa, että selvästi voitiin eroittaa Delawaren
vedet sekä alukset, jotka siinä kulkivat. Hollantilaiset olivat kyllä
pian huomanneet nämä Ruotsalaisten toimet, ja heidän kuvernörinsä
Uus'-Amsterdamissa Wilhelm Reist antoi Toukok. 6 p. 1638 ulos
epäys-kirjan, jolla kielsi Ruotsalaisten oikeutta asettumaan näille
maille. Ilmeistä vihollisuutta ei kuitenkaan syntynyt, ja Meneve
hallitsi rauhassa pientä siirtokuntaansa, kunnes hän jonkun vuoden
perästä kuoli Kristiinassa. Hänen seuraajansa oli Ruotsalainen Pietari
Holländare, joka puolentoista vuoden perästä lähti takaisin Ruotsiin.
Siirtokunnan ainoa pappi, Reerus Thorkillus, kotoisin Itä-göthin
maakunnasta, toimitti jumalan-palvelukset Kristiinan linnoituksessa,
kunnes hänkin kuoli v. 1643. Tähän aikaan siis oli siirtokunnan sekä
maallinen että hengellinen holhous raukeamassa. Mutta tarpeen hetkellä
tuli emä-maasta uusi retkikunta, joka uutis-asutukselle lisäsi uutta
voimaa. Tämän retkikunnan johdattajana oli evest-luutnantti, nyt
kuvernöriksi määrätty, Juhana Printz, joka kolmella sotalaivalla lähti
Ruotsista Elokuussa 1642 ja seuraavan Helmik. 15 p. perille tuli,
tuoden mukaansa uuden papin Tukholmalaisen Campanius'en, sekä joukon
uutis-asukkaita, varoja ja tavaraa.
Melkein täydellä varmuudella käypi päättää, että ensimäisessä
siirtokunnassa, minkä Meneve johdatti, ei seurannut suomalaista. Sitä
vastoin on todennäköistä, että niitä nyt tuli Printz'in seurassa,
vaikka niiden tuloa ei erittäin mainita. Saamme kohta silmäiltäväksi
muutamat siihen vivahtavaiset seikat.