Mutta Yann ei sanonut mitään.
Tuli ilta, eikä iltakaan tuonut meille tuulta. Virran mukana me
ajauduimme saaren ohitse, pohjoista kohti. Joksikin aikaa täytyi
matruusien ruveta hinaamaan pienellä veneellä, ja Yann ja minä
hoitelimme pitkää airoa. Kiidimme aivan läheltä ohi kallioiden, joista
vaahto sihisten viskautui ilmaan.
"No; Yann, mitä kuuluu?"