"Mene ulos", kuiskasi hän kuumeen poistattamana.
"Tyynny", sanoin, "minähän menen ulos".
Sumu vyöryi heti sisään kuin aave, joka oli ollut oven takana
vaanimassa. Meri jymisi jylhästi ja Creach ulvoi läpitunkemattoman
sumuyön keskellä. Kuuntelin. Kumea vasara hakkusi rinnassani.
Tuska, joka virtasi Rosseherrestä, oli tarttunut minuunkin. Kuljin
pari askelta tyyntyäkseni, pudistin päätäni ja palasin takaisin
ovelle. Mutta kun aioin vetää oven kiinni, pysähdyin äkkiä. Mitä se
oli? Jalkani takertuivat maahan kiinni ja kävivät lyijynraskaiksi,
sormenpään! jähmettyivät, käteni, käsivarteni, koko ruumiini jäykistyi,
iho pingottui kylmänä kasvoilleni ja hiukseni nousivat pystyyn kuin
pensas: