Seuraavana päivänä kävin Jean Louisin luona, niinkuin olin luvannutkin.
"Hyvää päivää, Merenkuningas, tässä minä olen sen purjeen takia.
"Hi—hi — purjeen?"
Hän oli jo unohtanut kaikki.
"Hihi — tuossa hän nyt on — käy sisään!" ulvoi Jean Louis.
Rosseherre ei ollut siellä. Mutta nurkassa riippui mustankiiltävä hame.
"Hienointa silkkiä!" sanoin minä, ja Merenkuningas nauroi imartuneena.
Pienessä, kapeassa asuinhuoneessa oli vain yksi ainoa neliskulmainen
pikku ikkuna. Vuodekaapit olivat pitemmillä seinillä pienten, puhtaiden
uudinten takana, ne näyttivät kuin nukketeatterilta. Yksi pöytä, ja
penkkejä seinäin vieressä, siinä koko kalusto. Erään seinän syvänteen
alle, jossa oli korea kipsinen madonna, oli kiinnitetty tämä lauselma,
joka silmiensä edessä kalastajat viettävät elämänsä: