Kaikki kävi kuten olin aavistanutkin. Eräänä pilvisenä iltapäivänä
kuului oveni ulkopuolelta kopinaa, niinkuin nuori hevonen olisi ohi
nelistänyt, ja kun avasin, näin tytön, jolla oli valkoinen myssy
päässä, seisovan aholla. Hän kuljetti nuorasta kahta mustaa oinasta.
Tänne saakka näin hänen hampaansa, hän nauroi. Tuuli tuiversi hänen
hamettaan, ja näytti siltä kuin puhuri toisi hänet minun luokseni.
"Täälläkö sinä asut?" huusi hän minulle, ja tuuli vaimensi hänen
äänensä niin että se kaikui kaukaiselta ja ohuelta kuin lanka.
"Täällä, etkö sitä tiennyt? Mihin menet?"