Ei ollut maalla eikä kansalla aavistustakaan siitä, että sellainen
puute, sellainen suuri epäkohta olisi ollut olemassa. Se oli jotenkin
rauhallisesti elänyt siinä uskossa, että sillä oli kaikki ne laitokset
ja virkakunnat, joita se onnekseen ja menestyksekseen tarvitsi, että
laitoksien johtajat ja virkojen hoitajat tekivät tehtävänsä, kuten
parhaiten taisivat, ja ettei niitä uusia tarvinnut lisätä--joskin olisi
saanut vanhoja hiukan vähennellä.
Mutta elipä tämän kansan keskuudessa mies, jolla oli uusi aate jo kauan
mielessä kytenyt. Mikä se aate oli, siitä hän ei pitkään aikaan ollut
selville päässyt. Hän haki sitä kuitenkin uupumatta; oli monet vuodet
ollut tällä etsivällä kannalla. Olisihan niitä ollut vanhoja aatteita
kaikenlaisia tässä maassa, vasta puoleksi toteutettuja, joiden
palvelemiseen hänkin olisi voinut elämänsä pyhittää. Mutta hän ei
tahtonut olla palvelija, sillä hän tahtoi olla johtaja. Vaan kun meillä
on johtajia niin paljon, niin on kilpailu heidän välillään kova, ja
sentähden ei ole helppo johtajanpaikkaa löytää ... jos ei odota
vanhojen johtajien väistymistä,--mutta hänellä ei ollut aikaa eikä
halua sitä odottaa. Sentähden piti keksiä oma aate, hakea veres
vaikutusala, etsiä itselleen oma asia ajettavaksi.
Hän siis etsi sitä, ja viimein hän sen löysikin. Löysi sen ulkomaalta,
niinkuin meillä melkein kaikki uudet aatteet ulkomaalta löydetään ja
sieltä tänne tuodaan, sillä omista aatteista me olemme verrattain
köyhät. Mutta siitä me olemme rikkaat, että oloihimme runsaasti voidaan
sovittaa aatteita vieraista maista.
Löydettyään aatteensa--löysikö hän sen nyt Amerikasta vaiko Englannista
vaiko vain vanhasta emämaasta, on yhdentekevä--ryhtyi hän sitä heti
kohta tunnetuksi tekemään. Ensiksi hän kirjoitti asiasta sanomalehtiin
kirjoitussarjan, joka oli hänen nimellään varustettu. Tässä
kirjoitussarjassa esitettiin, miten tuo aate siinä vieraassa maassa oli
toteutettu, mitä hyvää se siellä oli vaikuttanut--se osoitettiin
numeroillakin--ja miten tarpeellista olisi, että se meilläkin
pantaisiin toimeen, meillä, jossa olot, luonnonsuhteet, kansan luonne
y.m.s. ovat niin monessa kohden samanlaiset kuin siellä. »Me olemme
pieni kansa, ja me olemme köyhä kansa, niin sanotaan», kirjoitti hän,
»eikä meillä muka ole varoja tällaisiin uudistuksiin uhrata. Mutta se
on, luvalla sanoen, pintapuolista puhetta. Totta kyllä on, että olemme
köyhiä, mutta senpä vuoksi juuri ei meillä olekaan varaa tuhlata
aikaamme toimettomuuteen. Olisi suorastaan kansallinen tappio, jos
asianomaiset eivät niin pian kuin mahdollista ryhtyisi toimiin» j.n.e.
Asianomaiset, jotka yleensä eivät pane suurta merkitystä siihen, mitä
sanomissa heidän tehtäväkseen tyrkytetään, eivät tietysti kallistaneet
korviaan tällekään uudelle ehdotukselle. He ovat kuin korkeat jumalat,
jotka eivät yksityisten suitsutusuhreista isosti ihastu, vaan vaativat
yleisen mielipiteen suuria hekatombisavuja, ennenkuin lähtevät
pesistään liikkeelle tämän maailman puutteita parantamaan.
Hän tiesi sen, ja hän piti huolta siitä, että savu ei lakkaisi
suitsuamasta, vaan kerran tunkisi sekä suuhun että sieraimiin.
Hän kuului kaikkiin seuroihin ja yhdistyksiin, ja meillä on
kaikenlaisia seuroja ja yhdistyksiä, joiden toimialaan kuuluvat mitä
kaikenlaisimmat aatteet ja asiat. Kun yksi seura hylkäsi hänen
aatteensa, otti sen toinen ohjelmaansa, ja jos ei olisi ottanut, olisi
hän perustanut oman seuransa, mikä meillä on hyvin tavallista.
Kun sanomalehdet ja yhdistykset olivat asiaa kaikin puolin kannattaneet
ja kun se oli päässyt niiden asiain arvoon, joita »päivänkysymyksiksi»
kutsutaan, täytyi sen tietysti tulla valtiopäivilläkin esille.
Sellaiset asiat kun tulevat valtiopäivillä esille, niin tulevat ne
esille kaikissa säädyissä yht'aikaa. Kahdessa säädyssä se kyllä
tapettiin, mutta kahdesta se joutui valiokuntaan. Hän oli itse
saapuvilla evästäjäisissä ja kuiskaili näkökohtia niille puhujille,
jotka hänen asiaansa puolustivat. Kun asia oli niitä harvoja asioita,
jotka eivät ole puolueasioita, otettiin se valiokunnassa ennen muita
esille ja siitä valmistui mietintökin hyvissä ajoin. Poispantu lippu
ratkaisi valiokunnassa asian siihen suuntaan, että valiokunta kyllä
antoi sille periaatteellisen tunnustuksensa; mutta kun asia valiokunnan
mielestä oli hallinnollista laatua, hylkäsi se sen »luottaen siihen,
että hallitus kyllä aikanansa, jos niin tarpeelliseksi näkee, on pitävä
huolta siitä, että» j.n.e. Säädyt hyväksyivät valiokunnan mietinnön.
Muuta ei hän ollut osannut toivoakaan ja oli hän menestyksestään niin
iloissaan, että piti pienet päivälliset niille, jotka olivat hänen
asiataan puolustaneet.
_Hänen_ asiataan ... se oli vähitellen muuttunut hänen asiakseen, ja se
lausuttiin usein jo julkikin. Samalla oli hänestä vakaantunut se
käsitys, että hän on innokas, harrastava mies, joka ei jätä leväperään
sitä, mihin kerran ryhtyy. Asian vastustajatkin olivat sitä mieltä ja
lukivat sen hänelle ansioksi. Eikä sen tähden kukaan kummastellut, kun
eräänä päivänä luettiin sanomissa uutinen siitä, että se ja se oli
jättänyt Keis. Suom. Senaattiin semmoisen ja semmoisen ehdotuksen siitä
ja siitä.
Yleisen mielipiteen hekatombisavu oli siis tunkenut asianomaisten sekä
suuhun että sieraimiin, ja senaatti päätti--ei kuitenkaan heti, vaan
vasta vuoden, parin päästä--asettaa komitean asiantuntevia miehiä
asiata tutkimaan, valaisemaan ja valmistamaan. Komitean
puheenjohtajaksi tuli tietysti asian alkuunpanija, eikä kauan kestänyt,
ennenkuin komitean ehdotus valmistettiin ja painettiin. Komitean
ehdotus oli näin kuuluva: »Komitea on ottanut j.n.e. ... ja koska
komitea j.n.e. ... ja kun se asia, joka j.n.e. ... on sitä laatua, että
sen toteuttaminen siihen suuntaan, kuin on ehdotettu, näyttää olevan
ajan vaatima, ja siihen nähden, että maamme valtiosäädytkin j.n.e.,
niin saa komitea suurimmassa alamaisuudessa H.K.M:lle ehdottaa, että
H.K.M. armossa suvaitsisi» j.n.e.--lyhyesti sanoen: komitea ehdotti,
että perustettaisiin uusi virka ja että sen viran hoitajalle
määrättäisiin palkka erittäin ja erittäin vuokrarahat.
Senaatti perusti viran ja määräsi palkan ja vuokrarahat erittäin.
Vaan kenpä viran hoitajaksi?
Tietysti asian alkuunpanija, aatteen esittäjä ja sen innokas ajaja.
Tarvitsematta suorittaa niitä näytteitä, jotka määrättiin vastaisten
hakijain varalle, pidettiin hänet itseoikeutettuna olemaan seppänä
siinä pajassa, jonka seinät hän oli rakentanut, jonka alasimen maahan
iskenyt ja jonka palkeisiin hän oli ilman puhaltanut.
Nimitys otettiin mielihyvällä vastaan kaikissa piireissä, lausuttiinpa
vielä, että oli onni, että sellainen kyky oli saatu isänmaalle
pelastetuksi.
Silloin kun virka perustettiin, oli se vain palkkiovirka. Muutamien
vuosien kuluttua anoi viranhoitaja sen koroittamista vakinaiseksi
viraksi sekä samalla hänen päästämistään osalliseksi asianomaiseen
eläkekassaan. Anomukseen suostuttiin. Suostuttiin seuraaviinkin: palkan
koroittamiseen uuden viraston päällikölle, apulaisen hankkimiseen
hänelle hänen yhä lisääntyvissä tehtävissään, painatusavun antamiseen
laitoksen jokavuotisia julkaisuja varten j.n.e. Ja vähäisenä sivuasiana
huomautettakoon vielä, että laitoksen päälliköllä on velvollisuutena
esiintyä juhlatilaisuuksissa nappitakkiin ja kolmikulmalakkiin
puettuna, kuin myöskin kantaa miekkaa vyöllään sekä niitä
ritarimerkkejä, joita hänelle, jos ei jo ole annettu, niin ainakin pian
annetaan.
* * * * *
Mutta mikä on nyt tuo aate ja tuo asia, josta maa ja kansa ei ennen
tiennyt, mutta joka on nyt hyviin turviin joutunut?
Luulen olevan jotenkin yhdentekevää tietää, mikä se sellainen aate ja
asia on. Pääasia on, että se _jokin_ on ja että maalla ja kansalla nyt
on laitos, joka pitää siitä _jostain_ huolen, ja että sillä on mies,
joka sitä laitosta johtaa ja joka siitä johdostaan palkkansa kantaa.