Luonnonlahjat ovat epälukuiset ja sen tähden niistä lieneekin jokainen
saanut oman osansa. Tavallisesti kyllä puhutaan lahjakkaista ja
lahjattomista ihmisistä, mutta se tulee kai siitä, ettei kaikkia
ihmisiä saada nähdä heidän oikeassa ympäristössään. Mutta anna heidän
kunkin päästä omalle alalleen, niin näet, mihin heistä mikin kelpaa.
Luulit häntä aivan mitättömäksi mieheksi ja yht'äkkiä saattaa hän
esiintyä lajinsa täydellisimpänä.
Sasu Punasesta olin aina luullut, ettei hän ole mitään. Lihava, laiska,
unelias, harvapuheinen, ei mitään harrastuksia, ei mitään innostusta.
Hän luki papiksi, apulaispapiksi, olisi voinut sanoa siihen nähden,
miten korkealle hän näytti päämaalinsa asettavan. En löytänyt hänessä
mitään erikoista taipumusta, en ainoatakaan alkuperäistä ajatusta enkä
perittyä intohimoa, josta ainakaan minä olisin mitään tietänyt, vaikka
asuttiin samassa talossa, seinä väliä--ellei lukisi niiksi sitä, että
hän piti nukkumisesta ja että joskus varta vasten meni Kämppiin syömään
pihviä. Mutta muuten ei mitään merkkiä, millä hän olisi osoittanut
olevansa »oma itsensä» eli, niinkuin sitä siihen aikaan olisi sanottu,
kun norjalaiset kirjailijat vielä olivat muodissa: »vaere sig selv».
Ei mitään--ennenkuin hän yht'äkkiä ilmestyi eteeni kaikkine lahjoineen.
--Lähdetään kylpemään, sanoi hän minulle eräänä iltana.
--Enpä minä nyt ... olin aikonut mennä Suomalaiseen Teatteriin.
--Mitä varten teatteriin?
--Siellä on tänään premieeri.
--Ennätät sinä nähdä sen premieerin vastakertanakin ... tule pois, minä
pistouvaan issikankin, jos lähdet.
Oli ensimmäinen rekikeli, minä olen intohimoinen ajurilla-ajaja, ja
niin lähdettiin saunaan ja jätettiin premieeri--toiseen kertaan.
Suomalaiset ovat keksineet saunan, sanotaan--ainoa keksintö muuten,
mikä lienee heidän omansa; samoinkuin samovaarin sanotaan olevan ainoa
koje, minkä venäläiset ovat itse keksineet. Sentähden tämä kansa osaa
kylpeä paremmin kuin mikään muu kansa. Ja sentähden on tämän kansan
keskuudessa myöskin parhaimmat kylpijät, etevimmät löylytaiteilijat.
Mutta en ole niidenkään joukossa vielä tavannut toista sellaista
kylpijää kuin hän, tämä Sasu Punanen. Hän on etevän rotunsa kaikista
etevin, hän on kaikkien saunaniekkain saunaniekka.
--On suuri epäkohta, ettei ole höyrykaappia ja löylysaunaa samassa
yhteydessä, sanoi hän, kun olimme ostaneet piletit--ensimmäinen kerta
muuten, kun kuulin häneltä jotain arvostelua olevista oloista. Onko
Miinan sauna vapaa? huusi hän sitten käytävän perillä.
Miinan sauna oli vapaa, ja sinne astuessamme selitti hän minulle, että
hän ei huoli muista kylvettäjistä ... ennen vaikka odottaa tunnin
vuoroaan.
--Ottaako herrat ammetta vai suihkua saunan päälle?
--Pitäisihän Miinan tietää, että minä otan sekä ammetta että suihkua.
--Ja vastoja kanssa?
--Vastoja kanssa, mutta elkää panko niitä vielä hautumaan.
--Elä pidä kiirettä, neuvoi hän minua, kun näki minun kiireesti sukivan
vaatteita yltäni.--Saunassa pitää riisuutua verkalleen eikä niin, kuin
jos tuossa paikassa olisi puulautuminen päätä suoraa veteen.
Ja hänellä oli kokonainen järjestelmä sitä varten valmiiksi mietittynä.
--Eikä pidä nakata vaatteitaan sekaisin mihin sattuu, mistä niitä
sitten on vaikea pukeutuessa löytää oikealla ajallaan. Minä panen ne
aina siihen järjestykseen, että saan ne taas samassa järjestyksessä
mukavasti ylleni. Et usko, kuinka suloiselta se tuntuu, kun on kerran
saanut kylpeneeksi.
Oli opettavaista nähdä, miten huolellisesti hän tuon tulevan suloisen
tunteensa varalta itse riisuutui. Ensin otti hän palttoon ja sijoitti
sen naulaan; sitten kaulahuivinsa samaan naulaan ja hatun
päällimmäiseksi, sillä pää oli peitettävä, ennenkuin palttoo otettiin
ylle.
--Minkä tähden?
--Sentähden, että tuntuu hyvältä sillä lailla.
--Kuka sinulle on sen neuvonut?
--Itse minä olen sen siksi miettinyt.
Toiseen naulaan tuli nuttu ja liivit ja niiden seuraksi kaulus ja
paita. Housut ja alushousut ripustettiin erikseen kolmanteen naulaan.
Mutta ennenkuin hän niin pitkälle ennätti, istuskeli hän, hieroskeli,
hankaili niskaa, olkapäitä, selkää ja kainalon aluksia, kasvot
omituisessa naurun ja suurimman tuskan välisessä irvistyksessä.
Viimeksi veti hän sitten jaloistaan kengät ja sukat.
--Miina, viekää sukat lämpiämään ... anna sinäkin sukkasi lämpiämään.
Nyt oli hän kokonaan riisuutunut. Mutta ennen saunaan menoaan seisoi
hän vielä kauan aikaa peilin edessä ja tarkasteli itseään siinä joka
taholta. Ja yhtä pyöreää se muuten oli joka taholta.
On toisia ruumiita, jotka esiintyvät parhaassa valossaan vaate päällä,
toisia, jotka pääsevät oikeaan arvoonsa voimistelusalissa. Sasu Punasen
jäsenet ja vartalo olivat sillä tavalla rakennetut, että ne vasta
saunassa näyttivät tulevan oikeaan ympäristöönsä. Jos mieli ymmärtää
miehen kauneutta, piti ne nähdä saunan lauteilta, lämpimän, kostean
löylyn sisästä.
Pienenlainen pää, paksu punainen niska, pitkä lihakas selkä, alkua
ihramahaan, leveät lanteet, pyöreät sääret ja tasapohjaiset jalat, ja
muuten tanakkaa tekoa, iho sitkeää ja vedenpitävää kuin kengäsnahka.
Ennenkuin hän ryhtyi varsinaisesti löylyä ottamaan, tahtoi hän hikoilla
»kuiviltaan», niinkuin hän sanoi.
Hän heittihe selälleen lauteille ja nosti lyhyet, pölkkyiset jalkansa
kattoon kiinni. Mutta katto oli sileä, ja ne luiskahtivat siitä vähän
väliä alas.
--Pitäisi olla pykälät katossa, tuumaili hän.--Sinulla on paljon
parempi, kun on pitemmät sääret. Voisi sen järjestää silläkin tavalla,
että olisi nuora niskan taitse jalkapohjiin... Tämä on saunahetkistä
suloisin tämä, kun näin lepäilee ja alkaa hiljalleen hikoilla... No,
nyt saisi alkaa panna vastoja hautumaan. Kun sinä vastakertana käyt
saunassa, niin elä anna milloinkaan hautoa vastaasi, ennenkuin olet
itse lauteilla ... muuten menee hyvä hukkaan. Se lehvän hyvä haju, se
on paras koko kylvystä.
Vastan saatuaan ropsii hän sillä muutamia kertoja kinttujaan, ikäänkuin
sen terää koetellakseen, ja huutaa sitten päättäväisesti:
--Lyökää löylyä!
Saunapiika lyö löylyä;
--Vieläkö?
--Vielä, vielä!
--Siin' on! ... siin' on!
--Antakaa tulla vain!
--Alkaako tuntua?
--Elä hiidessä, Sasu!...
--Eihän tämä vielä mitään.
--Hellittäkää, hellittäkää!...
Minun täytyy juosta alas, mutta hän sanoo vain rauhallisesti:
--Miina antaa vähän vielä lämmintä.
Kiukaan kivet sähäjävät kuin sata sylkevää kissaa, minusta tuntuu kuin
ne tuossa tuokiossa karkaisivat terävine kynsineen kimppuuni ja
repisivät minut palasiksi. Huutaen ja voivotellen pakenen minä niitä
kyykylläni lattialle, mutta hän komentaa ylhäältä katon rajasta:
--Nyt saa Miina tulla kylvettämään!
Ensin jalkapohjiin, sitten hartioihin ... nyt selkään ... pohkeihin ...
taas takaisin jalkapohjiin ... vielä vähän ... vielä vähän ... ääh! ...
uh! Sillä lailla ... sillä lailla... Hankaa nyt!... Lyö nyt! Kovemmin!
kovemmin! etkö sinä jaksa hutkia!
--Ihanhan te poltatte itsenne ja minut.
--Eihän tämä vielä mitään ... mitenkäs Miina sitten helvetissä!--(Hän
laskee vielä leikkiä, pakana!)--eihän tämä vielä mitään miehen
löylyksi... Miina käypi vielä terästämässä.
Käsikurkalta heittää Miina-parka, silmiään varjellen, vielä kaksi
kipallista uuniin. Kiuas kiljuu, ulisee, siell' on sata uutta kissaa
sähäjämässä, ja parkuen pakenen minä saunakamariin.
--Eihän tätä enää kestä kivetkään halkeamatta, kuulen saunapiian
valittavan.
--No, laitahan sitten suihku reilaan.
Hän on kuin nyljetty hylje siinä, missä hän seisoo jäisen suihkun alla.
Mutta siitä tulee liian hitaasti ja vähän vettä, piian täytyy täyttää
kaksi sankoa, kiivetä lauteille ja valaa ne sieltä hänen niskaansa.
Nyt ovat hänen mielestään enimmät hiet irtauneet ruumiista, ja hän
nousee takaisin lauteille.
--Pesetä sinä itsesi sill'aikaa, kun minä täällä vielä vähän
lämmittelen.
--Eikö voisi avata peltiä?
--Elä helvetissä laske lämmintä pellolle ... jumalan viljaa se on
lämminkin, tiemmä.
--Pestäänkö herran pää?
--Pestään.
--Odotahan vähän, Ville ... menkää, Miina, noutamaan pullo olutta ...
janottaa vähän ... että pääsisi tässä taas vähän hikoilemisen alkuun.
Istuen lauteitten reunalla juo hän yhdellä siemauksella kaksi lasia ja
lahjoittaa loput jalomielisesti saunapiialle.
Sill'aikaa kun minua pestään, loikoo hän siellä liikkumatonna ja
puhaltaa vain silloin tällöin pitkän, mahtavan päristyksen
sieraimistaan. Mitä hän miettineekään, mutta nerolta hän minusta tuntuu
omaan itseeni verraten, jättiläisnerolta kaikkien saunanerojen
joukossa. Jos oli suomalaisilla saunajumala, jos oli heillä
löylynhaltija, jota palvelivat, niin tuommoinen mahtoi hän olla.
--Vai on siellä premieeri tänään Suomalaisessa Teatterissa?--Ja hetken
kuluttua:
--Mutta se se on mainio näytös siinä Minna Canthin »Murtovarkaudessa»
se saunanäytös.
Kun minä olen istuutunut ammeeseen huuhtoutumaan, laskeutuu hän vihdoin
viimeinkin pestäväksi.
On nautinto nähdä hänet pesupenkillä. Hän on nyt niin pehmennyt, että
hän valuu kuin taikina siihen kiinni, niinkuin tahdoton taikina, jota
saunottaja saa leipoa, alustaa ja pyöritellä mielensä mukaisesti. Kuta
kauemmin se häntä pyörittelee, hankailee ja muokkailee, sitä
onnellisemmalta hän näyttää. Kuta kiihkeämmin se häntä saippuaa, höylää
ja hieroo, sitä autuaallisemmiksi käyvät hänen asentonsa.
--Jos Miina vielä vähäisen vetelee paljaalla kädellä selkäpiitä pitkin.
Minä olen jo aikoja sitten saanut lakanani, mennyt saunakamariin,
kuivaillut ja olen jo puoleksi pukeutunutkin, kun alkaa kuulua veden
läiskettä saunasta.
--Mitä ihmettä se siellä vielä?
Siellä on leveä, punainen möhkäle selkää ja olkapäitä ammeessa. Hänet
on pesty, ja hän ottaa parhaillaan puolikylpyä.
--Sata ja viisikymmentä! huokaa saunapiika nääntyneellä äänellä.
Hän saa lakanan hartioilleen, heittäytyy selälleen sänkyyn,
peittelyttää itsensä huolellisesti, tuottaa puoli pulloa olutta,
tyhjentää sen, otattaa tupakat esille palttoonsa taskusta ja vasta
sitten, kun hän on saanut paperossinsa sytytetyksi, huokaa hän, vähän
alakuloisesti:
--Huhhuh! kylläpä tuntuu hyvältä.
* * * * *
En malttanut jäädä häntä odottamaan, eikä hän minua kiellellytkään.
Menin Kämppiin. Tunnin kuluttua ilmaantuu hän sinne, posket kiiltävinä
ja pingallaan ja tukka kauniisti jakaukselle kammattuna.
Tyynesti istuutuu hän viereeni, ja ystävällisesti, silmät vähän
laimeina, virkkaa minulle Sasu Punanen:
--Minkä tähden läksit sinä kesken pois saunasta ... minä toki otin
vielä höyrykaappiakin kylvyn päälle.