(Samuli Samulinpoika on kanteen alaisena luvattomasta viinanpoltosta.
On todistettu, että takavarikkoon pantu viinapannu on hänen, ja
epäilyksiä on siitäkin, että hän on sillä polttanut. Sitä ei kuitenkaan
ole saatu toteen, ja sentähden päästetään hänet puhdistusvalalle.
Raamattu levähdytetään selälleen pöydän päähän, ja Samuli Samulinpoika
kutsutaan sisään.)
_Tuomari_: Käykää valalle, Samuli Samulinpoika, puhdistamaan itseänne
syytöksestä.
_Samuli Samulinpoika_: (Astuu ovensuusta rohkeasti esiin ja laskee
kaksi sormea kirjalle.)
_Tuomari_: Te ymmärrätte sen suuren painon ja merkityksen, joka valalla
on, Samuli Samulinpoika?
_Samuli Samulinpoika_: Ymmärrän, korkea oikeus.
_Tuomari_: Ja tiedättekö myös, mikä rangaistus teitä odottaa sekä
ajallisesti että iankaikkisesti, jos vannotte väärin?
_Samuli Samulinp._: (päättäväisesti nyökäyttäen päätään ja painaen
sormensa yhä kiinnemmäksi kirjaan): Tiedän, korkea oikeus!
_Tuomari_: Miettikää siis tarkoin kaikki tämä ja sanokaa selvällä ja
kuuluvalla äänellä minun perästäni... »Minä Samuli Samulinpoika.»
_Samuli Samulinp._: Minä Samuli Samulinpoika.
_Tuomari_: »Vannon ja vakuutan.»
_Samuli Samulinp._: (varmasti). Vannon ja vakuutan!
_Tuomari_: »Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta...»
_Samuli Samulinp._: (Hänen katsantonsa on rohkea ja hänen äänensä
voitonvarma. Hän huutaa melkein uhkaavasti): Jumalan ja hänen pyhän
evankeliuminsa kautta!
(Eräs lautamiehistä keskeyttää yht'äkkiä tuomarin, kuiskaa hänelle
jotain korvaan, ja he keskustelevat sopottavalla äänellä).
_Tuomari_: (näyttää olevan kovin hämmästynyt): Samuli Samulinpoika
menee vielä vähäksi aikaa ulos miettimään valanteon tärkeyttä ja
odottaa siellä siksi, kunnes teidät taas kutsutaan sisään... (Hänen
mentyään, lautamiehelle):... Minä en ymmärrä oikein, mitä
herrastuomari tarkoittaa.
_Lautamies_: Herrassyötinki on vielä nuori eikä tunne kansan tapoja
tällä paikkakunnalla. Ette tainnut huomata, että sillä oli molemmat
sormet samalla puolen kirjan taitetta, ja usko on semmoinen, että jos
valaa vannottaessa ei toinen sormi ole toisella ja toinen toisella
puolen kirjan keskitaitetta ... tällä tavalla näin, ikäänkuin pihtinä
sielua pitämässä ... niin ei ole valalla mitään merkitystä, puhuipa
siinä mitä tahansa.
_Tuomari_: Oliko hänellä sitten sormet sillä tavalla?
_Lautamies_: Sehän tässä huomattiin ja tahdottiin ilmoittaa, että se on
kansantapa semmoinen...
_Tuomari_: Käskekää hänet uudelleen esille.
_Lautamies_: Pelti olisi kanssa aukaistava, ennenkuin herrassyötinki
alkaa toimituksen.
_Tuomari_: Samuli Samulinpoika (joka on tullut sisään ja jäänyt
ovensuuhun seisomaan), oletteko nyt tarkoin miettinyt valan merkitystä?
_Samuli Samulinp._: Olen miettinyt, korkea oikeus.
_Tuomari_: Oletteko ajatellut, että teitä odottaa kadotus ja kuolema ja
iankaikkinen helvetti, jos hiuskarvankaan verran totuudesta poikkeatte
ettekä sano, niinkuin on asian oikea laita? Oletteko kaiken tämän
ajatellut ja tyystin tuuminut itsenne ja omantuntonne kansa?
_Samuli Samulinp._: Olen tietenkin, korkea oikeus.
_Tuomari_: Astukaa siis valalle ... ja te, herrastuomari, avatkaa
pelti... (Vihaisella kurahduksella lentää pelti auki, ja Samuli
Samulinpoika säpsähtää)... Pankaa kaksi sormea kirjalle, Samuli
Samulinpoika! Mitä te viivyttelette?
_Samuli Samulinp._: (pyyhkäisee kiireesti leukaansa kädellään ja
asettaa sormensa, niinkuin ne olivat ensi kerrallakin. Mutta silloin
huutaa)
_Tuomari_ (jymisevällä äänellä): Onko tarkoituksenne vannoa väärin,
Samuli Samulinpoika? Mitenkä olette asettanut sormenne? Hajalleen
sormet! Toinen toiselle puolen taitetta!... Ettekö tottelee...
Herrastuomari, menkää ja hajoittakaa hänen sormensa!
_Lautamies_: Ei saa tehdä vääryyttä! Noin ne on valaa tehdessä sormet
pidettävä.--Kyllä se nyt jo on valmis.
_Tuomari_: »Minä Samuli Samulinpoika...»
_Samuli Samulinp._: »Minä ... Sa Sam ... Samuh-linpoika...»
_Tuomari_: »Vannon ja vakuutan» ... sanokaa selvästi joka sana...
_Samuli Samulinp._: »Va...vannon ja vak...huutaa...»
_Tuomari_: »Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta...»
_Samuli Samulinp._: (tuskin kuuluvasti):--hänen pyhän...keljuminsa
kautta...
_Tuomari_: Elkää nielkö sanojanne ... »että minä en ole polttanut sillä
pannulla, joka...»
_Samuli Samulinp._: (On peräytynyt loitommalle pöydästä ja pitää enää
ainoastaan kurkalta sormiaan kirjan päällä. Läähättää ja vilkuilee
ympärilleen. Ei virka mitään).
_Tuomari_: »Että minä en ole polttanut sillä pannulla, joka...»
_Samuli Samulinp._: Että minä ... että minä ... että minä en ... että
minä kyllä en sillä pannulla... (On peräytynyt yhä enemmän. Riuhtaisee
yht'äkkiä itsensä irti kuin lumouksesta ja hyökkää ovea kohti, huutaen
mennessään): ... kyllä minä sillä pannulla kuitenkin poltin!