--Omituinen piirre muutamanlaisissa kaunottarissa ... oletko huomannut
--puhui ystäväni meidän äsken Esplanadia kävellessämme--joka tekee sen,
että minä melkein pelkään heihin likemmältä tutustua.
Menehän kerran katsomaan Korkeasaaren kauriita...
Siellä on niitä kolme, ja niille on aidattu erityinen iso pihatto
saaren keskeen. Tullessasi pölähtävät ne heinäkokonsa äärestä pakoon
toiselle puolelle pihaton ja asettuvat sinne silmät suurina ja sarvet
korkealla sinua katsomaan. Niiden liikkeet ovat hiukan kulmikkaat,
mutta samalla notkeat ja suloiset niinkuin juuri neidoksi
kehittymäisillään olevan tytön. Sinä olet niille outo ja kun
liikahdatkin, niin hytkähtävät ne juoksuun ja menevät jännähytellen
sitä edemmäksi, kuta lähemmäksi sinä tulet. Houkuttelet niitä
nisuleivän palasella luoksesi, niiden tekisi mieli tulla, ne
levittelevät sieraimiaan ja katsoa leimauttelevat noilla suurilla,
ruskean kauniilla silmillään. Siellä etäällä halun ja pelon välillä
häilyessään ja laskiessaan, uskaltavatko vai ei, näyttävät ne niin
älykkäiltä ja ymmärtäväisiltä. Tulet ajatelleeksi, että jos on totta
sielujen vaellus, niin tuolla takana ehkä piilee nuoren neidon sielu,
joka vain leikkii piilosilla kauriin naamarissa ja saattaa milloin
tahansa pudottaa valepukunsa ympäriltään ja esiintyä ihmisenä. Sinä et
ihmettelisi, jos se alkaisi haastaa omaa kieltäsi ja kutsuisi sinua
nimeltäsi ....
Houkuttelet niitä yhä, ne lähestyvät ja päätänsä keikailevasti
kallistellen askel askeleelta antautuvat puheillesi, viivytellen
jalkoteräänsä ilmassa ja sillä tuskin näkyvästi hangen pintaa
kosketellen. Olet niihin ihastunut, ja hienonnat niiden piirteet
ihmisellisiksi.
Ne kesyttyvät, tulevat aivan lähellesi, pistävät hilpeän hienot
turpansa ja kaarevat suuret sieraimensa aitauksen raosta ulos--ja
sinusta tuntuu heitä kosketellessasi, niinkuin hellyttelisit
morsiantasi.
Mutta sitten satut sinä uudelleen katsahtamaan tuon kauneimman kauriin
otsaa ja silmiä ja nenänvartta, ja on kuin kuulisit väärän äänen tai
kun haaveksiessasi satuttaisit itsesi johonkin, jota et ole huomannut.
Otsa on paksu ja luiseva ja liikkumaton, eikä siitä äly kuullakaan
läpi. Silmät ovat kaukana toisistaan, ne ovat ahnaat ja tyhmät ja
niiden ilme on yksinkertainen. Niissä ei ole mitään ominaista
pohjaväriä, ainoastaan pinta välkkyy, mutta välkkyy mitään
kuvastamatta. Nenän varsi on pitkä ja kova... Ne ovat sittenkin
eläimiä, sieluttomia ja järjettömiä--likeltä katsoen.
Hätistät ne menemään, ja siellä edempänä, toisella puolella pihaton,
jossa pää ja muu olento sulavat yhteen, siellä niitä taas huviksesi
katselet.
* * * * *
Ja sitten sinä voit kohdata kaunottaren tanssisalissa tai näin ulkona
kadulla. Häntä on sinulle kehuttu, ja sinä olet utelias häneen
tutustumaan ja häntä lähenemään. Sillä tuolta loitommalta hän näyttää
niin viehättävältä, sopusointuisesti liikkuessaan. Ja nuo silmät, nuo
suuret ruskeat gasellinsilmät, ne ovat niin älykkäät ja kirkkaat, ja
välistä on niiden kosteassa katseessa salaperäinen, selittämätön
hurmaus.
Sinulle tulee vastustamaton halu tulla tutuksi, esittelyttää itsesi,
lähetä häntä ja kuulla hänen puhuvan ja sanoillaan noita katseitaan
säestävän.
Mutta kun hän istuu sinua vastapäätä ja alkaa puhua ja sinä tarkastelet
häntä likeltä, päätä ja kasvoja muista erikseen, niin ne sinua
yht'äkkiä omituisesti kylmäisevät. Otsan piirteet ovat kauniit ja
kaarevat, mutta se on kovaa kuin visa eikä näytä tottuneen ajatuksia
ilmaisemaan. Silmät liikkuvat aina samalla lailla ja osoittavat aina
samaa. Eikä niissäkään ole pohjaväriä.
Et tahtoisi antaa sen kuvan kehittyä, mutta se astuu yhä enemmän
esille: kauriin pää ja sen silmät. Jotain pitkää, elotonta ja puisevaa
... yhtäläisyys sitä pettävämpi, kuta kauniimmalta hän ensin näytti.
Näköhäiriö ei kestä kauan. Se voi haihtua heti, kun hän liikahtaa tai
kääntyy sinuun syrjin.
Mutta se voi kuitenkin kestää siksi kauan, että annat hänen mennä etkä
tahdo laskea häntä enää niin likelle. Katso heitä sentään kernaammin
kauempaa, noin aidan takaa toiselle puolelle pihaton, jossa he aina
liikkuvat notkeasti ja sulavasti ja suovat sinun häiritsemättä
kuvitella heitä mielihaaveittesi hienouden mukaisiksi.
Katso heitä sinne, mutta elä houkuttele luoksesi, jottei näköhäiriösi
uudistuisi.