"Joudu, Viiu, juokse Uudentuvan mökkiin -- katso, eikö hän ole siellä!
Pistäy sitä ennen Anipaju-Liisun ja Toomu-Tönun Jaakon luona --
siellähän tyttö aina käy. -- -- -- Minä koitan sillä aikaa rauhottaa
Pritsiä ja puhemiestä."
He astuivat molemmat tupaan takaisin. Kun Mihkel jälleen istui vieraiden
luo, kutsui emäntä pojan ja tytön ulos. He viipyivät kaikki kolme pitkän
aikaa poissa. Suurella vaivalla koitti Huntaugun isäntä salata
hajamielisyyttään ja keksiä puheenaihetta, mutta pian Prits ja puhemies
huomasivat, että jotakin oli tapahtunut ja katselivat tutkivasti
ympärilleen.
"Missä Miina on?" kysyi vihdoin kupias suoraan.
"Kyllä hän kohta tulee!"
"Eikö hän nytkään ole kotona?"
"Oli hän tässä vast'ikään. Juuri ennen teidän tuloanne kävi tuvassa."
"Ja nyt?"
"Voi olla, että hän pistäytyi jonkun naapurin luona."
Odotettiin vielä. Odotettiin puoli -- odotettiin lähes tunti. Silloin
ilmestyi emäntä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin vaha. Mihklin
kysyvään silmäykseen vastasi hän pudistaen äänetönnä päätään. Ja
sitten tulivat tyttö ja poika. -- -- -- Eivät kumpikaan olleet Miinaa
löytäneet kylästä. Ei missään oltu häntä tänä iltana nähty. -- -- --
Tuskastuttava tunne ahdisti tuvassaolijoita. Sitten nousi Kubja-Prits
ylös istuimeltaan.
"Hän juoksi pois minun tähteni!" puhui hän ja ääni kuului hammasten
välistä kuin vihaisen käärmeen suhina. "Ja tiedättekö, missä hän on?
Uudentuvan mökissä on hän!"
"Ei, siellä häntä ei ollut", huudahti äiti itkien, "sieltähän juuri
tulen!"
7.