"Hyvästi, Mart! -- -- -- Hyvästi, Mart!"
"Hyvästi, veitikat!"
Kun miehet riihen takaveräjästä kiiruhtavat pois, kiipeää Kubja-Prits
etupuolelta säkkeineen sisään.
"Mitä hittoa se merkitsee, Riihi-Mart, että kaikki pinot ovat täynnä
rukiita?"
"Hyvää viljavuotta -- mitä muuta?"
"Vai niin, vai viljavuotta! Mutta maan kielellä sanotaan sitä
varkaudeksi!"
"Varkaudeksi noh! Mutta minkätähden sinä sitten käyt mittaamassa
halkopinoja?"
"Minä en mitannut niitä, vaan aavistin varkautta."
"Kuinka tuo kohta sinulle sitten niin tuttava oli?"
"Miten niin tuttava?"
"Kuinka sinä juuri sieltä osasit varkautta etsiä?"
Prits heittää epäluuloisen silmäyksen mustaan vanhukseen laskiessaan
pussit hänen eteensä.
"Minulla on oikeus etsiä varkautta joka puolelta -- sentähden olenkin
moision kupias", vastaa hän ylpeästi.
Riihi-ukko jää hänen eteensä seisomaan ja katselee häntä
veitikkamaisesti kiireestä kantapäähän.
"Prits, ne ehkä ovat sinun omat pussisi, jotka sinä viime syksynä
unohdit pinoihin. -- -- -- Olihan sinulla niitä toisinaan niin paljon,
ettet kaikkia ehtinyt mielessäsi pitää."
Kubja-Prits -- -- -- Kubja-Prits -- ei sano mitään.
Kubja-Prits -- kääntää puheen toisiin asioihin.
2.