"Palata Neuvoston palatsiin", sanoi Asano.
"Miksi en turvautuisi näihin --? Täällä on kansa".
"Te menetätte sen kautta aikaa. He voisivat epäillä teitä. Mutta
he kokoontuvat Neuvoston palatsin eteen. Siellä te tapaatte heidän
johtajansa. Siellä on teidän voimanne -- heidän kanssaan".
"Mutta ehkä se onkin vaan paljasta huhua?"
"Se kuuluu todenmukaiselta", sanoi Asano.
"Ottakaamme siitä selvä", sanoi Graham.
Asano kohotti olkapäitään. "Parasta olisi mennä Neuvoston palatsiin",
huusi hän. "Sinne kaikki rientävät. Tuskin taitaa enää päästä
raunioiden yli".
Graham loi häneen epäröivän katseen ja seurasi häntä.
He nousivat nopeimmin kulkevalle katukäytävälle, ja siellä puhutteli
Asano erästä työmiestä. Hän vastasi epäselvällä kansan murteella.
"Mitä hän sanoo?" kysyi Graham.
"Hän tietää hyvin vähän, mutta hän sanoo, että mustat poliisit
olisivat saapuneet tänne kansan tietämättä -- jollei joku
tuulimoottorien toimistosta olisi sitä ilmaissut. Se kuuluu olleen
eräs tyttö".
"Tyttökö? Ei vaan --?"
"Tyttö, sanoi hän -- mutta ei tiedä kuka hän oli. Hän tuli
Neuvoston palatsista huutaen ääneen ja kertoi asian sen raunioilla
työskenteleville miehille".
Tällä hetkellä kuului uusi huuto ja heti sekava melu muuttui
järjestyneeksi. Huuto kulki kuin vihuri pitkin katuja. "Osastoihinne,
osastoihinne. Joka mies aseisiin. Joka mies paikoilleen!"