"Niin -- henkivakuutuksia. Niinhän sitä entisaikaan kutsuttiin. He
vakuuttavat teidän henkenne. Dozandit ihmiset ovat ottaneet itselleen
osuuksia, myriadia leijonia on maksettu teistä. Ja tuonnempana
maksavat muut vuosikorkoja. Siten tehdään jokaiselle vähänkin
huomatulle henkilölle! Katsokaa tuonne!"
Suuri kansanjoukko riehui ja mutisi, ja Graham näki mustalle pohjalle
äkkiä ilmestyvän purppuraiset hohtavat kirjaimet. "Omistajan
kuoletus -- x 5 pr. G." Kansa alkoi karjua lukiessaan sen, joukko
hengästyneitä miehiä, silmät tuijottaen päässä ja kädet heiluen
ilmassa juoksi eteenpäin. Erään pienen oven luona syntyi mieletön
tungos.
Asano laski nopeasti. "Seitsemäntoista prosenttia vuodessa on heidän
vuosikorkonsa. Eivät he maksaisi niin paljoa, jos tietäisivät teidän
olevan täällä, sire. Mutta he eivät sitä tiedä. Tätä ennen oli
teidän vuosikorkonne varma, mutta nyt se on vaihtelun alaista. Tämä
viimeinen teko on kai vaan epätoivoinen toimenpide. Tuskimpa ihmiset
enää sijoittavat siihen rahojaan".
Vuosikoron ottajien lukumäärä kasvoi äkkiä niin suureksi heidän
ympärillään, että he eivät päässeet eteen eikä taaksepäin. Graham
huomasi, mikä suuri määrä naisia oli keinottelijoiden joukossa, ja
muisti miten ekonoomisesti riippumattomia heidän sukupuolensa nykyään
oli. Ne näyttivät varsin hyvin tulevan tungoksessa toimeen käyttäen
kyynärpäitään erinomaisen taitavasti, ainakin mitä ne häneen itseensä
kohdistuivat. Eräs nuori, käherrettytukkainen mies, joka äkkiä joutui
tähän tungokseen, katsoi pitkään häneen useamman kerran, aivan kuin
hän olisi hänet tuntenut, sitten, lähestyen häntä tahallaan, kosketti
hänen käteensä käsivarrellaan tavalla, jota ei voinut otaksua
satunnaiseksi ja ilmaisi katseellaan, joka oli yhtä vanha kuin
Chaldea, että Graham oli löytänyt suosion hänen silmissään. Mutta
eräs laiha, harmaapartainen mies, hikoillen kovasti tuossa jalossa
rikastumisen taistelussa, ollen sokea kaikelle muulle maalliselle,
tunkeutui heidän väliinsä rynnätessään vimmalla tuota loistavaa "x 5
pr G" kohden.
"Minä tahdon päästä täältä pois", sanoi Graham Asanolle. "Tätä minä
en tahdo nähdä. Näyttäkää minulle työmiehiä. Minä tahdon nähdä
sinipukuisia. En näitä mielettömiä loisia --"
Hän huomasi joutuneensa keskelle raivoisaa parvea ja viimeinen
toiverikas lauseensa jäi kesken.