Kolme päivää.
Lincoln odotti Grahamia lentolavan lähellä olevassa huoneustossa. Hän
näytti olevan utelias saamaan lähempiä tietoja matkasta, ja iloitsi
nähdessään, millä ilolla ja innolla Graham oli ottanut retkeen osaa.
Graham oli aivan haltioissaan. "Minun täytyy saada oppia lentämään",
huudahti hän. "Minun täytyy osata hoitaa konetta. Minä säälin kaikkia
olentoja, jotka ovat kuolleet saamatta tuntea tätä nautintoa. Kuinka
suloista on tuollainen huima ilmamatka! Se on ihmeellisin keksintö,
minkä maailma on luonut".
"Te saatte nähdä, että tämä uusi aika on täynnä ihmeellisiä
keksintöjä", sanoi Lincoln. "Minä en tiedä, mitä te nyt mielellänne
haluaisitte. Meidän musiikkimme tulee olemaan teille jotain aivan
uutta".
"Tällä hetkellä", sanoi Graham, "olen eniten innostunut lentämiseen.
Antakaa minun oppia se täydellisemmin. Aeronautinne sanoi, että jokin
säädös estää oppimasta".
"Niin estääkin", sanoi Lincoln. "Mutta eihän se koske teitä! Jos te
itse tahdotte hoitaa konetta, niin voimmehan me huomenna tehdä teidät
valantehneeksi aeronautiksi".
Graham sanoi kiihkeästi haluavansa sitä ja puheli laajasti, minkä
vaikutuksen lento oli tehnyt. "Ja valtioasiat", kysyi hän äkkiä.
"Millä kannalla ne ovat?"
Lincoln lykkäsi valtioasiat syrjään. "Ostrog kertoo kyllä niistä
huomenna", sanoi hän. "Kaikki alkaa jo tasaantua. Vallankumous
ulottuu yli koko maailman. Siellä täällä tapaa kyllä vastustusta,
mutta teidän valtanne on varma. Te voitte olla aivan rauhassa, kun
Ostrog hoitaa asioita".
"Käykö se laatuun, että minut nimitetään valantehneeksi aeronautiksi,
joksi te sitä kutsutte, heti -- ennen levolle menoa?" kysyi Graham
astuen hitaasti eteenpäin. "Silloin voisin minä heti huomisaamuna
ryhtyä siihen."
"Kyllä se käy laatuun", sanoi Lincoln miettiväisenä. "Varsin hyvin.
Kyllä se toimitetaan". Hän nauroi. "Minä tulin juuri ehdottamaan
teille huvituksia, mutta te olettekin itse pitänyt siitä huolen. Minä
telefoneeraan täältä aeronautikaaliselle asemalle ja me palaamme
tuulimoottorien johtajan toimistossa olevaan asuntoonne. Te syötte
päivällistä ja sillä välin on aeronauteilla aikaa saapua. Ettekö
sitten syötyänne haluaisi --?" Hän vaikeni.
"Mitä", kysyi Graham.
"Me olemme järjestäneet tanssiohjelman. Tanssijattaret ovat saapuneet
Caprin teatterista".
"Minä vihaan balettia", sanoi Graham lyhyesti. "Minä olen aina niin
tehnyt. Mutta tuo toinen asia --. En minä tanssia halua nähdä.
Meillä oli entisaikaan tanssijattaria. Niitä oli jo muinaisessa
Egyptissäkin. Mutta saada lentää --"
"Se on totta", sanoi Lincoln. "Mutta meidän tanssijattaremme --"
"He voivat odottaa", sanoi Graham, "he voivat odottaa. Kyllä minä
tiedän. Minä en ole mikään latinalainen. Minä tahtoisin kysellä
muutamia seikkoja joltain asiantuntevalta -- koskien mekaanisia
asioita. Siihen minä olen innostunut. En minä kaipaa huvituksia".
"Teillä on koko maailma valittavananne", sanoi Lincoln; "kaikki mitä
vaan haluatte, kuuluu teille".
Asano saapui ja mahtavan vartioston seuraamana kulkivat he kaupungin
katuja pitkin Grahamin asuntoon. Hänen palatessaan oli kokoontunut
paljoa suurempi joukko katsomaan häntä kuin lähtiessään, ja kansan
ilo ja riemuhuudot peittivät usein ne vastaukset, jotka Lincoln
antoi Grahamin lukuisiin lentoa koskeviin kysymyksiin. Ensi aluksi
otti Graham tervehdyshuudot vastaan nyökkäämällä ja viittomalla
kädellään, mutta Lincoln huomautti hänelle, että sellaista menettelyä
voitaisiin pitää sopimattomana. Graham, joka oli jo väsynyt noihin
yhtämittaisiin tervehdyksiin, luopui niistä matkansa loppupuolella.
Heti kun he olivat saapuneet hänen huoneustoonsa, lähti Asano
etsimään kinematograafisia kuvia koneista, ja Lincoln lähetti
Grahamin pyynnöstä hakemaan konemallia ja pieniä koneita, jotka
voisivat selittää koneiden kehitystä näinä viimeisinä kahtenasatana
vuotena. Pieni ryhmä koneita, joilla telegrafeerattiin pitkien
matkojen päähän, miellyttivät Mestaria niin suuressa määrässä, että
hänen maukas päivällisateriansa, jota tarjoilemassa oli miellyttäviä,
kohteliaita palvelijattaria, sai odottaa. Tupakoimisen tapa oli
jo kadonnut maan päältä, mutta kun hän halusi nauttia siitä, niin
alettiin etsiä ja löydettiin Floridasta mainioita sikaaria, jotka
tuotettiin hänelle erikoisella pneumaattisella tavalla sillä aikaa
kun hän oli aterioimassa. Sitten saapuivat aeronautit, ja heidän
insinöörinsä näytteli Mestarille useita nerokkaita keksintöjä. Tällä
hetkellä olivat lasku- ja mittauskoneiden komeus ja täydellisyys,
rakennuskoneet, kehruukoneet, patenttiovet, räjähdysmoottorit,
vilja- ja vesielevaattorit, teurastuskoneet ja niittokoneet Grahamille
mieluisampia kuin tanssijattaret. "Me olimme villiä", sanoi hän tavan
takaa, "me olimme villiä. Me elimme kiviajassa -- verrattuna tähän.
Ja mitä muuta teillä on?"
Psykologistit tulivat selittämään hänelle, mitä mieltäkiinnittäviä
edistysaskeleita oli tehty hypnotismin alalla. Milne, Bramwell,
Fechner, Liebault, William James, Myers ja Gurney olivat tulleet
niin kuuluisiksi, että heidän aikalaisensa olisivat hämmästyneet.
Useat käytäntöön sovitetut kohdat psykologiaa olivat nyt yleiseen
tunnettuja; niitä käytettiin suuressa määrässä rohtojen,
antiseptisten ja anestetisten lääkekeinojen sijasta; niitä
käyttivät melkein kaikki, joilla oli jotain tekemistä ajatusten
ponnistusten kanssa. Inhimilliset henkiset avut näkyvät tässä
suhteessa kehittyneen hyvin paljon. Lukujen laskijoiden ihmeet, joita
Graham ennen oli pitänyt hypnotiseeraajan suurimpana voittona, voi
nyt tehdä kuka tahansa, jolla vaan oli varoja maksaa erikoiselle
hypnotiseeraajalle. Jo aikoja sitten oli vanha tutkintosysteemi
saanut väistyä tämän järjestelmän tieltä. Opiskelevien ei tarvinnut
lueskella vuosikausia, he makasivat muutaman viikon hypnotillisessa
unessa, ja tänä aikana taitavat opettajat saivat painaa heidän
mieliinsä kaikki ne tiedot, jotka vastasivat määrättyihin
kysymyksiin, lisäten vielä senkin, että he kauvan aikaa voivat
säilyttää nämät tiedot. Erittäinkin matematiikassa oli tämä apu hyvin
tärkeä, ja kaikki ne henkilöt, jotka pelasivat shakkia tai muita
suurta ajattelemista vaativia peliä, käyttivät tätä hyväkseen. Tällä
tavoin myöskin kaikki leikkaukset toimitettiin ankarien sääntöjen
mukaan, se on, melkein koneellisesti, ja päästiin siten vapaaksi
mielikuvituksen tai levottomuuden aikaansaamista hairahduksista ja
voitiin kaikki toimittaa hämmästyttävän tarkkaan. Työväenluokan
lapset, heti kun pääsivät tarpeelliseen ikään, hypnotiseerattiin, ja
muuttuivat siten ajatteleviksi koneiksi, jotka tekivät tehtävänsä
täsmällisesti ja kuuliaisesti ja pääsivät vapaaksi pitkän pitkistä
opinnoista. Aeronautien oppilaat, joiden päätä huimasi, vapautettiin
hypnotismin avulla tästä pelosta. Joka kadulla näki hypnotiseeraajia,
jotka olivat valmiit painamaan pysyväisiä ajatuksia ihmisten mieleen.
Jos joku tahtoi muistaa jonkun nimen, summan, laulun tai puheen,
niin turvaantui hän tähän keinoon, sen avulla voitiin myös poistaa
ikäviä muistoja, pahoja tapoja hävittää ja intohimoja karkoittaa.
Tällaista psyykillistä leikkausta käytettiin hyvin usein. Siten voi
unohtaa halpamaisuudet, loukkaukset, nöyryytykset, rakastavat lesket
poistivat mielestään miesvainajansa kuvan, onnettomasti rakastuneet
pääsivät vapaaksi tunteestaan. Mutta haluja ei vielä voitu hävittää
ja ajatusten siirtämistä ei vielä oltu systemaattisesti järjestetty.
Psykoloogit todistivat taitoaan antaen sinipukuisten kalpeiden lasten
suorittaa mitä vaikeimpia muistitemppuja.
Graham, samoin kuin suurin osa hänen aikalaisistaan, halveksi
hypnotiseeraajia; jollei hän olisi sitä tehnyt, olisi hän heti
voinut päästä vapaaksi monesta tuskallisesta tunteesta. Mutta
vaikka Lincoln kuinkakin vakuutteli, niin pysyi hän vanhassa
teoriiassaan, jonka mukaan vaipumalla hypnoottiseen uneen ihminen
luopui omasta persoonallisuudestaan, omasta tahdostaan. Katsellessaan
hypnootillisia kokeiluja päätti hän pysyä järkähtymättömästi omana
itsenään.
Kolmena seuraavana päivänä katseli Graham tällaisia kokeiluja,
välillä käyttäen useita tuntia ilmapurjehdusmatkoihin. Kolmantena
päivänä leijaili hän Ranskan yläpuolella ja näki lumipeitteiset
alpit. Nämät matkat tuottivat hänelle rauhallisen unen ja pian
katosi se heikkous, joka herätessään oli häntä vaivannut. Ja aina
kun Graham vaan ei ollut lentomatkoilla, niin Lincoln koetti kaikin
tavoin huvittaa häntä. Hänelle näytettiin kaikki uuden ajan keksinnöt
ja erikoisuudet, siksi kunnes hänen uteliaisuutensa alkoi olla
tyydytetty. Voisi kirjoittaa tusinan paksuja kirjoja kuvatakseen
kaikkia hänelle näytettyjä keksintöjä. Joka iltapäivä oli hänellä
noin tunnin kestävä vastaanotto. Hän iloitsi nähdessään, miten
aikalaisensa tulivat yhä tutummiksi ja persoonallisemmiksi. Ensi
alussa kiintyi hänen huomionsa siihen, mikä heissä oli erikoista
ja odottamatonta, kaikki teennäisyys heidän puvuissaan, kaikki
heidän tapansa, jotka sotivat hyvää makua vastaan, loukkasivat ensi
alussa häntä. Mutta hän itsekin hämmästyi, miten siitä syntyvä
vastenmielisyys alkoi kadota, ja miten pian hän tottui uuteen
asemaansa ja piti entistä aikaansa, yhdeksättätoista vuosisataa, niin
perin etäisenä ja omituisena. Eurooppalaisen sianteurastuslaitoksen
johtajan punatukkainen tytär miellytti häntä aivan erikoisesti.
Seuraavana päivänä, päivällisen jälkeen tutustui hän erääsen uuden
ajan tanssijattareen ja ihmetteli hänen suurta taituruuttaan. Ja
sen jälkeen katseli hän taas hypnotiseeraajien ihmeellisiä kokeita.
Kolmantena päivänä koetti Lincoln houkutella Grahamia lähtemään
Nautinnon kaupunkiin, mutta Graham kieltäytyi eikä suostunut
ottamaan hypnotiseeraajilta mitään apua lähtiessään lentoretkilleen.
Paikallisuuden side pidätti häntä Lontoossa; hän nautti tuntiessaan
eri paikat kaupungissa, ja tätä nautintoa hän ei olisi saanut missään
muualla osakseen. "Täällä -- tai sata jalkaa alempana", saattoi hän
sanoa, "söin minä ateriani oleskellessani Lontoon yliopistossa.
Tuolla kauempana oli rautatienasema ja lukematon määrä junia.
Kuinka usein seisoinkaan tuolla, matkalaukku kädessäni, katsellen
merkkilyhtyjen lomitse taivasta kohden ajattelemattakaan, että minä
kerta vielä saisin matkustaa tuolla korkealla ilmassa. Ja nyt kiidän
minä aeropiilillä ilmassa, joka ennen oli yhtenä harmaana usvana".
Näinä kolmena päivänä oli Graham niin kiintynyt tällaisiin
huvituksiin, että hän hyvin vähän tiesi niistä valtiollisista
liikkeistä, jotka tapahtuivat hänen asuntonsa ulkopuolella. Hänen
ympäristönsä ei maininnut hänelle siitä mitään. Joka päivä tulivat
Ostrog, johtaja, hänen suuri visiirinsä, hänen palatsinhoitajansa
kertomaan, että maassa vallitsi rauha ja hänen valtansa oli
lujitettu; joku "pieni kapina" oli kukistettu jossain kaupungissa,
"vähäpätöinen häiriö" jossain toisessa. Sosiaalisen kapinan laulu
ei enää kaikunut Grahamin korvissa; hän ei koskaan saanut tietää,
että kunnallinen hallitus oli kieltänyt sen; ja kaikki ne suuret
vaikutelmat, jotka hän oli tuntenut näkötornissa, olivat haihtuneet
hänen mielestään.
Mutta toisena ja kolmantena päivänä, vaikka teurastuslaitoksen
johtajan tytär miellyttikin häntä, ja ehkä juuri hänen puhelujensa
vaikutuksesta, alkoi hän muistella Helen Wottonia, tuota tyttöä,
joka oli puhellut hänelle niin omituisesti tuulimoottorien johtajan
palatsissa pidetyssä juhlassa. Hän oli tehnyt hyvin syvän vaikutuksen
Grahamiin, vaikka monet, uudet, hämmästyttävät seikat estivät
häntä pitempää aikaa ajattelemasta häntä. Mutta nyt tuo muisto sai
hänessä vallan. Hän mietiskeli, mitähän hän oli tarkottanut noilla
katkonaisilla, jo puoliksi unohtuneilla sanoillaan, hän alkoi yhä
enemmän muistella hänen silmiään, kasvojensa vakavan kiihkeätä
ilmettä, ja hänen innostuksensa kaikkiin uusiin keksintöihin alkoi
vähetä. Helenen kauneus asettui hänen ja eräiden äkkiä puhjenneiden,
huonojen nautinnon halujen väliin. Mutta Graham ei nähnyt häntä
kertaakaan näinä kolmena päivänä.