Niin vihdoin oli siis kaikki todistajat kuulusteltu, ja heidän
todistuksensa Oikeuden kirjureilta pöytäkirjaan ylösmerkitty, paitsi
minua, joka olin jätetty viimeiseksi.
Mutta koska Herra _Praeses_ minua nimeltä kutsui, kävi niinkuin
humaus Oikeuden huoneen läpitse, ja minä näin ihmisten penkeissänsä
liikehtivän.
Niin minä siis todistajain penkkiin astuin.
Ja Herra _Praeses_ sanoi:
»Paavali Lempelius elikkä Lempelensis, Reigin kirkkoherra, tee valasi!»
Niin minä valani vannoin, ja Herra Praeses jatkoi:
»Paavali Lempelius, taidatkos nyt meille todistuksesi antaa
totuudenmukaisesti ja oikeutta noudattaen, vaikka yksi syytetyistä on
aviovaimosi, ja molemmat ovat vikapäät rikkomukseen sinua vastaan?»
Niin minä vastasin:
»Näin aivon tehdä Herran avulla.»
Niin Herra _Praeses_ kysyi:
»Mitäs siis tiedät tästä murheellisesta asiasta?»
Niin minä Korkian Oikeuden ja kokoontulleen kristillisen rahvaan edessä
kaiken sen totuudenmukaisesti kerroin, niinkuin Jumalan edessä, minkä
näille katoaville lehdillekin olen kirjoittanut. Enkä minä mitään
salannut, paitsi mitä kristillisen papin ei puhua eikä kirjoittaa sovi.
Ja kun minä olin päässyt todistukseni päähän, niin minä sanoin:
»Minä vaadin korkeinta rangaistusta, kuin laki säätää, Herra Jonas
Kempelle, Reigin entiselle _Diaconukselle_, että minä syyn tästä tosin
hänen päällensä panen. Sillä niinkuin te todistajainkin suusta olette
kuulleet, on hän käyttänyt mustan noituuden keinoja viekoitellaksensa
minun aviovaimoani Catharina Wyckeniä ja itsensä Pimeyden Pääruhtinaan
ja hänen trenkinsä avuksensa kutsunut.»
Niin ääni, joka oli korvalleni ylön tuttu, huusi toiselta puolen salia:
»Se ei ole totta, sillä hän ei ole tosin sitä tehnyt.»
Vaan herra _Praeses_ sanoi ankarasti:
»Syytetyn on vaiettava, kunnes häneltä kysytään.»
Niin tämä ääni ja sen heleys meni minun tuntoni läpitse kuin ohut
tikari.
Mutta minä jatkoin, niinkuin en olisi mitään kuullut;
»Vaan Catharina Wycken on viatoin, sillä hän ei tiennyt mitä teki,
ja on kulkenut niinkuin unissakävijä elikkä yhden väkevämmän mahdin
pauloissa, kuin hänen päällensä pakoitettu oli. Niin jos Korkia Oikeus
katsoo hyväksi tuomita miehen, joka on kuolemaan vikapää, ja vapahtaa
vaimonpuolen, niin olen minä valmis ottamaan Catharina Wyckenin
takaisin tyköni, pöytääni ja vuoteeseeni.»
Niin minä vaikenin ja paikoilleni istuin.
Vaan Herra _Praeses_ kääntyi tämän jälkeen syytettyjen puoleen ja
kutsui nimeltä Jonas Kempeä, sitä _Diaconus'ta_, ja sanoi:
»Jonas Nicholaus Kempe, ennen _Diaconus_ Reigin seurakunnassa,
tunnustatkos itses syylliseksi avionrikkomukseen ynnä _item_
karkaamiseen Paavali Lempeliuksen, Reigin kirkkoherran, aviovaimon
Catharina Wyckenin kanssa?»
Niin Jonas Kempe, se Diaconus, nousi ja sanoi:
»Tunnustan.»
Niin Herra _Praeses_ jatkoi:
»Jonas Kempe, sinua on syytetty liitosta Perkeleen kanssa, ja ettäs
mustan noituuden keinoin olet Catharina Wyckenissä synnillisen lemmen
herättänyt. Vastaa tähän!»
Niin Jonas Kempe, se _Diaconus_, vastasi:
»Tähän minä tosin jo vastasin eilen, koska Oikeuden pyövelit minun
ruumistani runtelivat. Totisesti minä tämän kiellän Jumalan ja Hänen
Ainokaisen Poikansa nimessä.»
Niin Herra _Praeses_ vielä sanoo:
»Jonas Kempe, älä unhoita, ettes ole vielä suurta kidutusta ja tulen
uhkaa läpikäynyt! Vastaa, oletkos lemmenjuoman valmistanut ja sitä
Catharina Wyckenille juottanut ja myöskin siitä itse juonut?»
Niin Jonas Kempe, se _Diaconus_, taas vastaa:
»Ei ole tässä muuta taikaa elikkä noituutta kuin rakkauden, jonka mahti
tosin on juuri salainen eikä kaikillen tietää annettu. Niin en minä
taida niille rakkauden paloa selvittää, joittenka sydän on niinkuin
vesihako, kuin ei tulta ota. Vaan minä tahdon ylistää rakkautta
viimeiseen hengenvetooni asti, vaikka sen rovion sauhussa vetäisin
elikkä pyövelin miekan alla.»
Niin minä en enää luontoani hillitä malttanut, vaan huusin:
»Kuulkaa toki Saatanan ääntä tämän miehen suusta!»
Mutta Herra _Praeses_ kutsui tämän perästä nimeltä minun vaimoani
Catharinaa ja sanoi:
»Catharina Wycken, Reigin kirkkoherran, Paavali Lempeliuksen aviovaimo,
tunnustatkos itses vikapääksi avionrikkomukseen ja itses karkaamiseen
tämän Jonas Kempen, Reigin entisen Diaconuksen kanssa?»
Niin vaimoni Catharina vastaa:
»Tunnustan.»
Niin Herra _Praeses_ taas kysyy:
»Nyt tunnusta meille ja pysy sanoissasi totuudessa, millä keinoin Jonas
Kempe sinut synnin tielle viekoitteli?»
Niin Catharina Wycken vastaa:
»Ei millään keinoin, paitsi niitten kuin rakkauden ovat, sillä minä
itse hänelle rakkaudessa sytyin, niin pian kuin silmäni hänet näkivät.»
Niin Herra _Praeses_ sanoo:
»Onkos tämä totinen tosi?»
Niin vaimoni Catharina vastaa:
»Tämä on totuus!»
Niin Herra _Praeses_ sanoo:
»Kuinkasta olet niin peräti unhoittanut, että olet yksi kristillinen
aviovaimo ja kristillistä tietoa ynnä opetusta saanut sekä vanhempaisi
että aviomiehesi huoneessa?»
Niin Catharina Wycken vastaa:
»Totisesti, jos minä olen syntiä tehnyt, niin minä rangaistuksenkin
siitä kannan sekä maan päällä että tulevassa elämässä. Mutta tämä mies
oli minulle rakkaampi kuin kristillinen tieto ja myös ijankaikkisen
elämän toivo, ja hänen rakkautensa minullen kalliimpi kuin Paratiisin
avaimet.»
Niin rahvaan seasta kuului huutoja:
»Hän herjaa! Vaimo herjaa! Tukkikaa hänen suunsa!»
Niin tuska tämän vaimon takia kouristi rintaani, sillä minä tajusin,
että hän kuolemantuomiotansa kohti kulki, ja jokainen hänen sanansa oli
niinkuin lyijy, kuin hänet syvyyteen veti. Ja minä tuskassani huusin
täyttä kulkkua ylitse salin:
»Älkää kuunnelko häntä, Herrat _Assessores_, ja te kaikki, jotka tähän
huoneeseen kokoontuneet olette, sillä totisesti tämä vaimo ei tiedä,
mitä hän puhuu! Ettekös kuule, että tämä kurja syntinen on yhä vieläkin
noituuden pauloissa! Catharina! Kuule minua, joka sinua rakastan!
Sano, että hän on sinut vietellyt ja taikajuomalla sinussa synnillisen
rakkauden herättänyt, sillä näin on asian laita! Ja syy tulkoon sen
päälle, joka syyllinen on Herramme edessä!»
Mutta Herra _Praeses_ sanoo:
»Paavali Lempelius, pysy vaiti, sillä ei ole lupa syytettyä julkisesti
neuvoa!»
Ja hän kääntyi Herrojen _Assessores_ puoleen ja sanoi:
»Herrat _Assessores_, te olette kaikki kuulleet, että syytetyt ovat
tunnustaneet itsensä syyllisiksi avionrikkomukseen ja karkaamiseen,
mutta kieltävät noituuden?»
Ja Herrat Assessores vastasivat:
»Olemme.»
Niin Herra _Praeses_ julisti Korkian Oikeuden istunnon täksi päiväksi
päättyneeksi.