Kaiketi te muistatte, kuinka Caesar sanoi, kun hyppäsi ojan yli? Hän
sanoi: »Arpa on heitetty!»
Jotkut ehkä tietävät senkin, kuinka Vänni sanoi, kun vihiltä pääsi? Hän
sanoi: »_Tupakka_!»
Jokainen tietää, mikä mies Caesar oli, mutta harvoilla on käsitystä
meidän Vännistä. Se osottaa yksipuolista klassillisuuteen menemistä
meidän opinnoissamme ja epäkansallisuutta riennoissamme etteivät kaikki
tunne Vänniä, vaikka hän on tosi suomalainen mies.
Kerran markkinoilla minä hänet tapasin. Hän oli näköjään muuten kuin
kaikki vaimosta, eli erään papin sanoen, »apinjasta» syntyneet, paitsi
että hänen hampaansa olivat ruskeat, ja hänen suupielistään voi
arvella, että hän oli syönyt lakritsaa. Mitä hampaihin tulee, todisti
niiden väri vaan, etteivät ne olleet ostetut. Hänen suupielensä taas
erottivat hänet siitä sukupuolesta, jota -- joskus suottakin --
sanotaan »kauniimmaksi.» Jos joku humalainen herrasmies kuitenkin olisi
luullut häntä tytöksi ja suudellut häntä suupieliin, niin ei hän olisi
tehnyt sitä monta kertaa.
Tässä on pieni huomautus nuorille palvelustytöille, jotka myöhään
iltasella palaavat asioiltaan kaupungilta. Jos heillä olisi
tupakkapurus suussa, kun herran retkut heitä ahdistelevat, niin
saisivat he huoleti tarjota suunsa suudeltavaksi. Kun humalainen
herrasmies saa semmoisen muiskun, luulee hän suudelleensa isäänsä ja
pötkii häpeissään pois.
Muuten näytti Vänni kauniilta mieheltä -- tahi ei juuri »kauniilta»
vaan »intressantilta», niinkuin Herman Bang Helsingin naisista.
»Terve, terve! Tehän kuulutte olevan Vänni?»
»Juu -- panisitkos tupakan?»
»Kiitoksia! Minä en polta.»
Vänni huokasi ja katsoi säälivästi minuun. Sitte hän sanoi
kyynelsilmin:
»Nuorukainen, sinä kuolet pian! -- Mulla on veli, joka kitui
rintatautia neljäkymmentä vuotta ja tupakalla hän eli. Mutta sitte
kielsi tohtori hänen tupakoimasta, ja sen jälkeisellä viikolla hän ei
enää huolinut tästä maallisesta tupakasta. Hän oli enkelien luona.»
»Tupakkaenkelienkö?»
»Ei, vaan taivaassa. Hänellä oli puhdas sydän, vaikka hänen hampaitaan
sanottiin keltaisemmiksi kuin minun.»
»Tupakka surmasi veljenne. Monen muunkin se on saattanut liian
aikaiseen hautaan.»
»Päinvastoin», sanoi Vänni. »Minä olen nähnyt ihmisten kuolevan,
ennenkuin ovat täyttäneet neljää vuotta ja tuskin äidin rinnoilta
eronneet, vielä vähemmän päässeet tupakan makuun. Mutta ei _yksikään
tupakkamies_ ole kuollut niin nuorena.»
»Mutta se on niin ruma tapa.»
»Jääskeläinen, minä tunnen sinut», vastasi Vänni. »Sinä olet kansan
mies. Minkätähden kansallispukuja pidetään? Senkötähden että ne ovat
kauniit? -- Ei, vaan sentähden että ne ovat kansalliset. Samoin on
tupakan nautinto kaunis tapa, sentähden että se on kansallinen.»
»Mutta kuitenkin...»
»Mitä mutta? Olisiko tupakkaenkeliä, ellei olisi tupakkaa? Ja mikä
olisi maailma ilman tupakkaenkeliä? Murheen laakso! Kuinka
ihmeellisesti tupakka varjelee kaikista taudeista, ja kuinka pian
ihmiset kuolevat, elleivät saa tupakkaa, niinkuin näet minun
onnettomasta veljestäni. Jos Eeva olisi Aatamille antanut tupakan eikä
omenaa, emme kuolisi koskaan.»
Silloin minä panin tupakan -- ja elän vielä.