Raittiusluento.
Päättäen teidän hämmästyneistä kasvoistanne, näyttää siltä, kuin ette
olisi odottaneet, että juuri minä pitäisin luennon juoppoudesta, sillä
luultavasti ette ole nähneet minua koskaan ennen raittiuskokouksissa
ettekä raittiusseurojen huvimatkoilla. Sitä suurempi syy teillä on
iloita, että minäkin olen huomannut aikakautemme turmeluksen ja koetan
sitä poistaa.
Koko turmeltuneen aikakautemme surkein vika on kätketty sanaan
_juoppous_.
Ennenkuin turmeltuneet lapsemme osaavat kävelläkään, he jo tahtovat
»juoda», sillä perinnöllisen juoppouden siemen on heihinkin kylvetty.
Ja kun he kävelemään kykenevät, juovat he jo pyytämättä.
Kunnioitettavat kuulijat! Minä luulen, että te ymmärrätte, mitä sana
»_juoda_» merkitsee. Te ette _juo_ kuumaa kahvia, vaan ryypitte eli
maistelette sitä; te ette _juo_ viinaa ettekä muita väkeviä nesteitä,
vaan maistelette niitä. Mutta te _juotte_ vettä, maitoa, kaljaa y.m.
raittiusjuomia. Te olette siis juoppoja joka mies, parantumattomia
juoppoja -- ja minulla on oikeus puhutella teitä oikealla nimellänne.
Kunnioitettavat juopot! Turmeltuneella aikakaudellamme on tullut
tavaksi pitää juoppoina niitä, jotka väkeviä nesteitä maistelevat.
Mutta siinä tehdään aivan väärin. Juoppoja ovat ne, jotka ahnaasti
juovat raittiusjuomia. Juoppous on siis juuri sitä mitä te sanotte
raittiudeksi.
Jos tosiaan löytyy niitä, jotka juomalla juovat viinaa ja muita väkeviä
nesteitä, ovat sellaiset henkilöt luettavat raittiusintoilijoihin
kuuluviksi. Sillä he pitävät viinaa raittiusjuomana ja nauttivat sitä
samalla tavalla kuin raittiusjuomia nautitaan. Me väkinesteiden
maistelijat emme tahdo olla missään tekemisessä niiden kurjien
olentojen kanssa, jotka siinä määrässä halveksivat viinaa ja muita
luonnon jalompia nesteitä, että pitävät niitä juomanaan.
Tämä minun käsitykseni juoppoudesta luultavasti vaatii hiukan tukea ja
jonkun verran esimerkkejä kirjallisuudesta.
Eräs vanha runoilija laulaa:
»Maa multainen se juopi
Ja puut ne juovat maata,
Meretkin ilmaa juovat
Ja merta päivän tähti
Ja kuu se juopi päivää.»
Tämmöistä on oikea vanhanaikainen juoppous. Vielä kertovat
muutamat runoilijat, että »nuorukainen juo autuutta immen huulilta»
(luultavasti muun juoma-astian puutteessa). Aleksis Kivi puhuu »Yö ja
päivä» -nimisessä näytelmässään »ilosta juopuneista silmistä», vaikka
niiden omistaja oli tyttö eikä ollut maistanut väkevän tippaakaan.
Kaikista selvin kanta tässä asiassa on sillä runoilijalla, joka on
kirjoittanut säkeet:
»Linnut _juovat_ vettä,
Mehiläiset mettä,
Vaan ystävykset _maistelevat_ maljoistaan.»
Näistä esimerkeistä voitte jo ymmärtää, kuinka yleiseksi juoppouden
turmelus on paisunut meidän aikakautenamme ja kuinka väärin on sanoa
juopoiksi väkinesteiden maistelijoita. Heitä voi sanoa juopoiksi
ainoastaan kohmelossa, sillä silloin he _juovat_ vettä.
Tämä väärä käsitys juoppoudesta on tunkeutunut kaikille aloille.
Nykyään sanottaisiin »juomalauluksi» esim. tämmöistä:
»Ah, katovaista on riemu kun unten häilyvä parvi,
Viina on ainoa vaan, joss' ilo varmana on;
-- Tulkate, juokamme siis Sherrynestehen vanhoa voimaa,
Kunneka viikatemies meidätki niittävi pois!»
Runoilijan kanssa olen aivan yksimielinen siitä, että »viina on ainoa
vaan, joss' ilo varmana on.» Mutta tämän ilonesteen sijaan kehottaa hän
_juomaan_ sherryä, kunnes kuolema tulee keskeyttämään näin varomattoman
nautinnon. Sillä jos juomalla juo vaikkapa vaan sherryä, on niitä
näitä, voiko välttää kuolemaa. Sen tunnustaa runoilijakin etempänä
samassa laulussa:
»Tuonen töitäpä vaan ei estä purppuravaatteet.
Ei sotasankarin kilp', eik' asu kulkijamen.»
Aikakautemme väärää käsitystä täytyy minun syyttää siitä, että
juomalauluna pidetään tämmöistä viinalaulua, joka neuvoo ihmisiä
suorastaan itsemurhaan. Vedestä ja luonnollisimmasta juomisesta tässä
ei puhuta sanaakaan. Oikea _juomalaulu_ alkaisi minun mielestäni näin:
»Sua lähde kaunis katselen
Likellä vettäsi.»
Kunnioitettavat juopot! Jotakin on tehtävä nykyaikana vallitsevan
yleisen juoppouden parantamiseksi. Ensimäinen askel siihen suuntaan
olisi oikean nimen antaminen sekä niille, jotka rakastavat vettä
enemmän kuin viinaa, että niille jotka rakastavat viinaa enemmän kuin
vettä. Edellä olen todistanut että sana »raittius» olisi muutettava
sanaksi »juoppous». Mutta jos sitä katsotaan liian suureksi
mullistukseksi, voisi »raittius» sanan asemesta käyttää sanaa
_vesiahneus_, ja siihen merkitykseen, jossa nykyään käytetään sanaa
»juoppous», sopisi sana _vesikauhu_.
Tätä asiaa pyydän maamme raittiusseurojen ja raittiuslehtien ottamaan
suosiolliseen huomioonsa.