Ihmiset Helsingissä jakaantuvat kahteen puolueeseen: _karhuihin_ ja
_karhuttaviin_. Kumpaisillakaan ei ole rahaa.
Minä puolestani kuulun jälkimäiseen puolueeseen. En ole viikkokausiin
nähnyt muuta rahaa kuin näyteseteleitä pankkien ikkunoissa. Olenkin
käynyt niitä katsomassa joka päivä, etten kokonaan unhottaisi rahan
ulkomuotoa, jos sitä vielä joskus maailmassa sattuisi käsiinsä saamaan.
Siihen aikaan kun täälläkin vielä olivat olemassa vanhat puolueet,
suomen- ja ruotsinmieliset, väitettiin että ylioppilaat ottavat liiaksi
osaa puoluetaisteluihin. Ylioppilaat taas valittivat, ettei heillä
yleisissä asioissa ollut kylliksi sananvaltaa. Mutta kun on ilmestynyt
uusi puolue, _karhuttavien_ puolue, niin jokainen tunnustaa, että
etumiehinä siinä ovat juuri ylioppilaat. Elleivät _karhut_ tunnustaisi
heitä tuon puolueen etevimmiksi sankareiksi, niin -- sen parempi --
saisivat olla karhuamatta!
Karhujen puolueessa on naisilla etevä asema, nimittäin vanhemmilla
naisilla, etupäässä ruokamuoreilla ja pesumatameilla. Karhuttavien
puolueeseen myös kuuluu osa naisia, mutta nuoria ja kauniita, semmoisia
joilta velotaan paalipukujen ja korutavarain hintoja. Senvuoksi ovat
kaikki naiset erinomaisesti ihastuneet tähän uuteen puoluejakoon, kun
hekin kerran saavat toimia julkisuudessa ja »taistella».
Toiselta puolelta taas kaikki ne, jotka naiskysymyksessä kannattavat
vanhan-aikaisia mielipiteitä, ihailevat tätä puoluejakoa. Sillä se
saattaa naiset taistelemaan keskenään: vanhemmat naiset nuorempia
vastaan. Se seikka tietysti ehkäisee ja tekee mahdottomaksi
naissankarien suunnitteleman yhteishyökkäyksen miesten ylivaltaa
vastaan.
Voitteko arvata, minkä ilon tämä puoluejaon aate tuotti räätälilleni!
Kun hän tuli minua velkomaan, koetin rahan puutteessa huvittaa häntä
tällä keksinnölläni. Tietysti se heti herätti hänessä toivon päästä
vastapuolueen eturiviin. Kun hän, joka hamasta nuoruudestaan on saanut
nöyränä kulettaa paikasta paikkaan laskuja, joita ei kukaan maksa, --
kun hän voi toivoa pääsevänsä »karhupuolueen» edusmieheksi
valtiopäiville, isolle päiväpalkalle, -- niin kuohahti hänen povessaan
vuosikymmeniä levännyt miehuus ja toimintahalu. Hänen katseensa
kirkastui, ja paikalla hän julisti antavansa anteeksi kaikki vanhat
velkani, repi rikki rätingin ja meni.