Sitte lähdettiin sisälle Villen huoneeseen. Mutta eipä tuo näkynyt
yksistään Villen hoteilla olleen. Miestä oli kuin Viron sutta,
sängyissä pitkin lattiaa, mikä selällään, mikä mahallaan.
Siinä sitä tarinoitiin kaikki kuulumiset Villen kanssa. Ei tuo tuntunut
Ville olevan juuri milläänkään koko sotamiehen ammatista. Yhtä hyvä
olisi ollut kotona kyntää ja syödä kalakukkoa ja piimävelliä.
»Missä huoneessa se täällä Keisari asuu?»
»Ei se nyt sattunut kotiin, on Pietarissa käymässä», selitti Ville.
Otettiin tuosta eväät esille ja tuomiset Villelle. Eukko näet laittoi
puolen tusinaa sukkia ja kolme paria alushousuja; minä taas olin
hommannut emä jässäkän kartuusitupakkaa ja minkä mitäkin. Sain sitte
ruveta maata vahdissa olevan sotamiehen sänkyyn, ja siinäpä se hurahti
yö aina aamuun asti.
Aamulla sitte, kun oli pyhäpäivä ja kaunis ilma, lähdettiin kävelemään
ja kaupunkia katselemaan Villen kanssa. Kaartin pihalla oli kauhean iso
patsas, jota en illalla pimeässä ollut huomannutkaan. Ensin luulin
siinä olevan kaivon, mutta Ville selitti, että se on rakennettu Turkin
sodassa kaatuneitten muistoksi.
Ulos kaupungille kun sitte tultiin, niin enpä ensin yrittänyt nähdä
mitään. Huikasi näet silmiäni se komeus ja prameus. Kädet ristissä ja
suu auki seisoin, eikä hengen hiventäkään päässyt rinnastani. Siinähän
vaan oukailin kuin Tiilikaisen hevonen taivaan merkkiä.
Outoa oli kaikki, katsoipa ylös tahi alas. Ylhäällä taivaan ja maan
välillä oli rautalankoja vierekkäin tuhkatiheässä aina monen sylen
laajuudelta. Korkeimmilla katoilla ne olivat kiini suurissa
heinähaasioissa. Ville tuo selitti, että niillä herrat puhelevat
keskenään. Onhan niillä herroilla omat kujeensa jos missä asioissa.
Sitä minä vaan ihmettelin, että sai kadulla kävellä ilman pilettiä.
Alas sitte jos vilkasi, näki jalkatien olevan sileäksi hakatusta ja
höylätystä kivestä, jota ei näihin asti vielä ole piisannut Kuopion
kirkon rappusiinkaan. Monessa kohti oli yksi ainoa liipattu ja
puleerattu kivi niin pitkä kuin silmä kantoi ja aika leveä myös.
Mistähän kalliosta ja millähän keinolla nekin lie irti saatu, ja millä
ihmeen tavalla paikoilleen pantu?
Muutenkin oli kaduilla ihmeellisiä laitoksia: tuontuostakin nousi
maasta torvi, josta sai vettä, kuinka vaan tahtoi ottaa. Tottapa lienee
kaupungin alus ollut ihan yhtenä järvenä.
Jos sitte rupeaisin taloista tarkoin puhumaan, niin jatkuisi siitä
tarinaa koko ijäkseni ja jäisi kesken vielä sittekin. Muutamia taloja
oli semmoisia kuin jos kallio hakattaisiin nelisnurkkaiseksi ja siitä
sitte tehtäisiin talo. Erään puiston reunassa oli talo kaikkia muita
uhkeampi. Väsyäkseen asti sai kävellä sen pisintä seinää, eikä siitä
sittenkään tahtonut sivu päästä, ja niin korkea ja leveä oli se, että
tahtoo tulla hulluksi, jos sitä ajatteleekin, saatikka sitte kun sen
näkee. Ei ole tässä avarassa maailmassa mitään niin suurta eikä
komeata, ei piisaa sille Paapelin torni, ei Jerikon muurit eikä Ekyptin
vaarauonit. Koko etuseinä oli täynnä lasia sekä kultaa, kalliita kiviä
ja myrhamia, timanttia ja punamaalia. Ei ollut sileää paikkaa, enempää
kuin pappilan mampselin leningissä. Katolla oli tornia ja seipäitä kuin
hyvässäkin sotalaivassa.
Päivällisen syötyä sitte lähdettiin pois kaupungista katselemaan sen
ympäristöä ja puistoja. Mutta en noista heidän puistoistaan ollut juuri
millänikään. Nilsiässä on paljoa parempaa ja tiheämpää metsää.
Kävellessä kerkesi jo pimeä tulla. Varhain se tuleekin syksyiseen
aikaan. Palattiin siis kaupunkiin ja tultiin sen ison talon
kohdalla olevaan puistoon. Sielläkös liikettä oli kuin hyvillä
hevosmarkkinoilla. Tyttöjä ja poikia niin vietävästi. Ihmettelin vaan,
kun Villelle näkyi olevan tuttu useampi tyttö. Hyvinhän ne kuuluvat
Kuopiossakin tytöt sotamiehistä pitävän -- ja Ville ei ole mikään
tuhmatekoinen poika. Jo pienenä sanoivat, että »hyvin on isänsä
näköinen.»
Olisi vielä juteltava, kuinka eksyin, kun yksin yrittelin kävelemään;
kuinka täällä on kadut täynnä kyyhkysiä ja varpusia, jotka ovat yhtä
kesyjä kuin meidän kanat, ja kuinka kotimatkalla jo olin kuin vanha
tottunut reisumies ainakin, vaan ne pitää jättää, sillä potaatit
jäähtyvät ja ruokatunti loppuu.