JÄLKIKATSAUS.

Olen koettanut tässä luvussa lyhyesti osottaa, että kotieläintemme

henkiset ominaisuudet muuntelevat ja että muuntelut ovat perinnöllisiä.

Vielä lyhyemmin olen yrittänyt osottaa, että vaistot lievästi

muuntelevat luonnontilassa. Ei kukaan kieltäne, että vaistoilla on

jokaiselle eläimelle mitä tärkein merkitys. Ei ole senvuoksi olemassa

mitään todellista vaikeutta, joka estäisi luonnollista valintaa

elinehtojen muuttuessa kartuttamasta lieviä vaistonmuutoksia, jotka

ovat jollakin tavoin hyödyllisiä, kuinka suuriksi tahansa. Monessa

tapauksessa ovat elintavat tai käytäntö ja käytännön puute

todennäköisesti olleet myötävaikuttamassa. En väitä, että tässä luvussa

esitetyt tosiseikat suuresti vahvistaisivat teoriaani; mutta mikäli

kykenen arvostelemaan, ei mikään puheena olleista vaikeuksista voine

sitä kumotakaan. Sitävastoin se seikka, etteivät vaistot aina ole

ehdottoman täydellisiä ja helposti hairahtuvat; että ei voida osottaa

mitään vaistoa, joka olisi syntynyt muiden eläinten hyväksi, joskin

eläimet käyttävät hyväkseen toistensa vaistoja; että luonnonhistorian

sääntö "Natura non facit saltum" soveltuu yhtä hyvin vaistoihin kuin

ruumiinrakenteeseen ja on helposti selitettävissä edellä esitettyjen

mielipiteiden avulla, mutta muuten jää selitystä vaille -- kaikki tämä

on omansa tukemaan luonnollisen valinnan oppia.

Tätä oppia tukevat myöskin muutamat muut seikat, jotka koskevat

vaistoja, esim. se yleinen tapaus, että läheiset, mutta selvästi

eroavat sukulaislajit, jotka elävät maapallon eri osissa ja jotenkin

erilaisten elinehtojen alaisina, usein kumminkin säilyttävät samat

vaistot. Perinnöllisyyden lain avulla voimme käsittää, miksi esim.

tropillisen Etelä-Amerikan rastas vuoraa pesänsä savella aivan samalla

erikoisella tavalla kuin brittiläinen rastaamme. Samoin sen, miksi

Afrikan ja Intian savilinnuilla on sama omituinen vaisto: ne sulkevat

emälinnun puun koloon, jonka suun ne muuraavat kiinni, jättäen

ainoastaan pienen reiän, josta ne ruokkivat hautovaa emää ja poikasia.

Samoin myös sen, miksi Pohjois-Amerikan peukaloisten (Troglodytes)

urokset laativat "kukonpesiä" ja oleksivat niissä, samoinkuin

meikäläisen lajin urokset -- tapa, jota ei ole millään muilla

tunnetuilla linnuilla. Ja lopuksi -- olkoonpa niinkin, ettei tämä ole

mikään logillinen todistusperuste -- tyydyttää mielikuvitustani paljon

enemmän pitää sellaisia vaistoja kuin käenpoikasen, joka heittää

kasvatussisarensa pesästä, orjia pitävien muurahaisten tai

ichneumonidien, jotka saavat ravintonsa elävien toukkien ruumiista --

ei erityisesti annettuina eli luotuina vaistoina, vaan yhden ainoan

yleisen lain vähäisinä seurauksina, lain, joka johtaa kaikkien

elollisten olentojen edistymiseen: moninaistumisen ja muuntelun lain,

joka määrää voimakkaimmat elämään ja heikoimmat sortumaan.

Lajien synty: Luonnollisen valinnan kautta · 第 68 / 105 题