Kasvien tottumukset ovat perinnöllisiä, mitä tulee esim.
kukinta-aikaan, nukkumisaikaan, sademäärään, jonka siemenet tarvitsevat
itääkseen j.n.e. Tämän johdosta minun on sanottava muutama sana
ilmastoon-mukautumisesta. Koska on hyvin tavallista, että samaan sukuun
kuuluvia eri lajeja elää kylmissä ja kuumissa maissa, niin täytyy, jos
kerran kaikki saman suvun lajit polveutuvat yhdestä ainoasta
kantamuodosta, ilmastoon-mukautumisen tapahtua helposti pitkän
polveutumisajan kuluessa. On tunnettua, että jokainen laji on
soveltautunut oman kotiseutunsa ilmastoon: napaseudun taikkapa lauhkean
vyöhykkeenkään lajit eivät voi kestää tropillista ilmanalaa ja
päinvastoin. Samoin monet mehevät kasvit eivät voi kestää kosteata
ilmastoa. Mutta lajien soveltautumista sen maan ilmastoon, jossa ne
elävät, on usein liioteltu. Me saatamme havaita tämän siitä, ettemme
useinkaan voi ennakolta sanoa, kestääkö maahan tuotu kasvi ilmastoamme
vai eikö, sekä siitä, että suuri joukko eläimiä ja kasveja on tuotu
maahamme eri maista, ja että ne viihtyvät täällä hyvin. Meillä on syytä
uskoa, että lajien levenemistä rajottaa luonnontilassa kilpailu muiden
elollisten olentojen kanssa aivan yhtä suuressa, ellei suuremmassakin
määrin kuin soveltautuminen erityiseen ilmastoon. Kuinka tahansa tämän
soveltautumisen laita useimmissa tapauksissa lieneekin, tapahtukoonpa
se enemmän tai vähemmän tarkasti, voimme todistaa, että ainakin
muutamat lajit ovat luonnossa johonkin määrin mukautuneet eri
ilmastoihin. Niinpä petäjät ja rhododendronit, joita tohtori Hooker
kasvatti Himalajalta keräämistään saman lajin, mutta eri korkeuksilla
kasvavien puiden siemenistä, osottautuivat eri määrässä kykeneviksi
kestämään maamme kylmyyttä. Thvaites on kertonut minulle tehneensä
samallaisia huomioita Ceylonilla; H.C. Watson on havainnut samaa
Azoreilta Englantiin tuotuihin kasvilajeihin nähden, ja minä voisin
lisäksi mainita eräitä muitakin tapauksia. Mitä eläimiin tulee, voisin
kertoa useita luotettaviin lähteisiin perustuvia esimerkkejä siitä,
että lajit ovat historiallisina aikoina suuresti laajentaneet alueitaan
lämpimämmistä vyöhykkeistä kylmempiin ja päinvastoin. Mutta emmehän
varmasti tiedä, ovatko nämä eläimet olleet tarkasti mukautuneet
kotiseutunsa ilmastoon, joskin yleensä oletamme, että niin on ollut
laita. Emme myöskään tiedä, ovatko ne sittemmin erityisesti mukautuneet
uusien kotiseutujensa ilmastoihin, niin että myöhemmin soveltuivat
näihin ilmastoihin paremmin kuin alunpitäen.
Koska meidän on otaksuttava metsäläisihmisen kesyttäneen kotieläimemme
sen vuoksi, että ne olivat hänelle hyödyllisiä ja helposti lisääntyivät
vankeudessa, eikä sen vuoksi, että -- kuten vasta myöhemmin tapahtui --
huomattiin voitavan kuljettaa niitä moniin eri seutuihin, voimme katsoa
kotieläimiemme yleisen, tavattoman kyvyn kestää mitä erilaisimpia
ilmastoja sekä vielä enemmän niiden täydellisen hedelmällisyyden
todistavan, että suuri joukko muitakin nykyään luonnontilassa eläviä
eläimiä helposti tottuisi kestämään mitä erilaisimpia ilmastoja.
Älkäämme kuitenkaan panko liian suurta painoa näiden seikkojen
todistusvoimaan, koska monet kotieläimemme todennäköisesti polveutuvat
useammista kesyttömistä roduista: Niinpä kesyissä koiraroduissamme
saattaa olla verensekotusta kuuman vyöhykkeen ja napaseudun sudesta.
Rottaa ja hiirtä ei voida pitää kotieläiminä, mutta ne ovat siirtyneet
ihmisen mukana useihin maailman osiin ja ovat nykyään laajemmalle
levinneet kuin mitkään muut jyrsijät, eläen pohjoisessa Fär-saarten,
etelässä Falkland-saarten kylmässä ilmastossa ja monilla saarilla
kuumassa vyöhykkeessä. Mukautumista johonkin erityiseen ilmanalaan on
senvuoksi pidettävä ominaisuutena, joka helposti kehkeytyy useimmille
eläimille yhteisestä synnynnäisestä elimistönlaadun taipuisuudesta.
Ihmisen ja kotieläimen kykyä kestää mitä erilaisimpia ilmanaloja sekä
sitä seikkaa, että sukupuuttoon hävinneet norsu- ja sarvikuonolajit
ovat muinoin kestäneet jääkauden ilmastoa, kun sitä vastoin nykyään
elävät lajit ovat kaikki tropillisia tai subtropillisia, ei tule siis
pitää minään poikkeuksina, vaan esimerkkeinä hyvin yleisestä
ruumiinlaadun taipuvaisuudesta, jota erikoiset olosuhteet ovat
kehittäneet.
Missä määrin lajien mukautuminen johonkin erikoiseen ilmastoon aiheutuu
pelkästä tottumuksesta ja missä määrin siitä, että luonto on valinnut
sellaiset muunnokset, joilla jo syntymästään on ollut eroava
ruumiinrakenne, sekä missä määrin molemmista edellämainituista syistä
yhdessä, on hämärä kysymys. Sekä analogia että maataloustieteellisissä
teoksissa ja jo vanhoissa kiinalaisissa tietokirjoissa annetut
alituiset kehotukset noudattamaan varovaisuutta eläimiä seudusta
toiseen siirrettäessä saavat minut uskomaan, että tottumuksella on
jonkun verran vaikutusta. Ja koska ei ole todennäköistä, että ihmisen
olisi onnistunut valita niin monta rotua ja alarotua, joiden jokaisen
rakenne olisi ollut eläimen omaan kotiseutuun erikoisesti soveltuva, on
tuloksen täytynyt olla tottumuksen aikaansaama. Toisaalta luonnollisen
valinnan välttämättä täytyy pyrkiä säilyttämään ne yksilöt, joilla on
syntymästään sellainen rakenne, joka parhaiten soveltuu yksilöiden
kotiseutuun. Monenmoisia viljelyskasveja käsittelevissä tutkimuksissa
sanotaan toisten kasvien paremmin kestävän eräitä ilmastoja kuin
toisten. Tämä nähdään selvästi Yhdysvalloissa julkaistuista
hedelmäpuu-tutkimuksista, joissa eräitä muunnoksia tavallisesti
suositellaan viljeltäviksi pohjoisvaltiossa, toisia taas
etelävaltioissa; ja koska useimmat näistä muunnoksista ovat myöhäistä
alkuperää, eivät niiden elimistönlaadun eroavaisuudet saata riippua
tottumuksesta. Jerusalemin artisokka, joka ei Englannissa milloinkaan
leviä siemenestä ja josta sen vuoksi ei ole syntynyt uusia muunnoksia,
on myöskin mainittu todistuksena siitä, ettei ilmastoon-mukautuminen
ole mahdollista, sillä tämä kasvi on yhä vielä yhtä arka kuin konsanaan
ennen. Saman väitteen todistukseksi on myöskin usein, ja vielä
painokkaammin mainittu turkinpapu; mutta niin kauan kuin ei kukaan ole
kylvänyt papujansa parinkymmenen sukupolven aikana niin aikaisin
keväällä, että halla on hävittänyt niistä suuren osan, ja sitten
kerännyt siemeniä harvoista eloonjääneistä, huolellisesti varoen
satunnaisia risteytymisiä ja sitten taas ottaen siemeniä näistä
taimista noudattamalla samaa huolellisuutta -- niin kauan ei voi sanoa,
että olisi yritettykään tehdä mitään koetta. Älkäämme myöskään luulko,
ettei turkinpavuntaimien laadussa milloinkaan ilmene mitään
eroavaisuuksia, sillä on olemassa eräs tiedonanto, jonka mukaan toiset
taimet ovat paljon kestävämpiä kuin toiset, ja samasta seikasta olen
itsekin havainnut sattuvia esimerkkejä.
Kaikesta edellisestä voimme siis tehdä sen johtopäätöksen, että
tottumuksella sekä harjotuksella ja harjotuksen puutteella on
muutamissa tapauksissa ollut tärkeä tehtävä elimistöjen laadun ja
rakenteen toisintumisessa, mutta että tuloksiin on tärkeänä ja joskus
ylivoimaisenakin tekijänä vaikuttanut synnynnäisten muunnosten
luonnollinen valinta.