Yksilöllisiksi eroavaisuuksiksi voimme nimittää monia vähäisiä
eroavaisuuksia, jotka esiintyvät samojen vanhempain jälkeläisissä tai
joiden voipi olettaa saaneen näistä alkunsa, koska näitä eroavaisuuksia
havaitaan samalla rajotetulla alueella asuvissa, samaan lajiin
kuuluvissa yksilöissä. Eihän kukaan väittäne kaikkien saman lajin
yksilöiden olevan aivan samaan kaavaan valettuja. Nämä yksilölliset
eroavaisuudet ovat meille mitä tärkeimmät, sillä ne ovat, niinkuin
jokainen tietää, usein perinnöllisiä. Täten ne tarjoovat luonnolliselle
valinnalle aineksia, joihin se voi vaikuttaa ja joita se voi kartuttaa,
samoinkuin ihminen kartuttaa määrättyyn suuntaan kotikasvateissaan
esiintyviä yksilöllisiä eroavaisuuksia. Nämä eroavaisuudet esiintyvät
ylipäänsä niissä rakenteen osissa, joita luonnontutkijat pitävät
vähäpätöisinä. Mutta voisinpa luetella suuren joukon tosiseikkoja
esimerkkeinä siitä, että sellaisetkin osat, joita sekä fysiologiselta
että luokituksen kannalta on pidettävä tärkeinä, toisinaan muuntelevat
saman lajin yksilöissä. Olen vakuutettu siitä, että kokeneintakin
luonnontutkijaa hämmästyttäisi se tärkeissäkin rakenteenosissa
esiintyvien muuntelevaisuustapausten runsaus, josta hän saattaisi
kerätä luotettaviin lähteisiin perustuvia esimerkkejä, kuten minä
vuosien kuluessa olen kerännyt. Muuten on huomattavaa, etteivät
systematikot suinkaan ole hyvillään tavatessaan muuntelevaisuutta
tärkeissä ominaisuuksissa ja että vain harvoilla on kärsivällisyyttä
tyystin tutkia tärkeitä sisäelimiä, vertaamalla toisiinsa useita saman
lajin eri yksilöitä. Eihän olisi mitenkään arvannut olettaa, että esim.
hyönteisten päähermojen haarautuminen lähellä suurta keskushermosolmua
muuntelisi saman lajin eri yksilöillä, vaan olisi luullut tällaisten
muutosten syntyvän vain hitaasti ja vähitellen. Kumminkin on Sir J.
Lubbock osottanut Coccushyönteisellä olevan näissä päähermoissa
joltistakin muuntelevaisuutta, jota voisi verrata puunrungon
epäsäännölliseen haarautumiseen. Sitäpaitsi on tämä sama
filosofi-luonnontutkija osottanut, että muutamien hyönteistoukkien
lihakset eivät suinkaan ole yhdenmuotoisia. Väittäessään, etteivät
tärkeät elimet milloinkaan muuntele, tekevät luonnontutkijat toisinaan
kehäpäätelmiä; he näet pitävät (kuten jotkut heistä ovat rehellisesti
tunnustaneetkin) juuri niitä osia tärkeinä, jotka eivät muuntele. Ja
tällä kannalla ollen ei koskaan voikaan löytää esimerkkejä tärkeän osan
muuntelemisesta.
Yksilöllisten eroavaisuuksien yhteydessä on mainittava eräs kohta, joka
on sangen sekava. Tarkotan "proteisiksi" eli polymorfisiksi kutsuttuja
sukuja, joiden lajeissa esiintyy järjestymätön määrä muunnoksia. Moniin
näihin muotoihin nähden tuskin kaksi luonnontutkijaa on yhtä mieltä
siitä, ovatko ne luettavat lajeiksi vai muunnoksiksi. Mainittakoon
esimerkkeinä kasveista Rubus, Rosa ja Hieracium, eläimistä useat
hyönteisten ja lonkerojalkaisten (Brachiopoda) suvut. Useimmissa
polymorfisissa suvuissa on muutamilla lajeilla vakaantuneet ja määrätyt
tunnusmerkit. Lajit, jotka jossakin seudussa ovat polymorfisia,
näyttävät muutamin harvoin poikkeuksin olevan polymorfisia muissakin
seuduissa, näyttävätpä, päättäen lonkerojalkaisista, olleen sellaisia
entisinäkin aikakausina. Nämä tosiseikat ovat hyvin hämmentäviä, sillä
ne näyttävät osottavan, että tällainen muuntelevaisuus on riippumaton
elinehdoista. Olen taipuvainen arvelemaan, että ainakin muutamissa
näistä polymorfisista suvuista tapaamme eroavaisuuksia, jotka eivät ole
lajille hyödyksi eivätkä haitaksi, ja jotka siis eivät, kuten myöhemmin
saamme nähdä, ole luonnollisen valinnan kautta syntyneet ja
vakaantuneet.
Saman lajin yksilöissä esiintyy usein, niinkuin jokainen tietää,
muuntelusta riippumatta suuria rakenteeneroavaisuuksia, kuten useiden
eläinten kahdessa eri sukupuolessa, hyönteisten hedelmättömien
naaraiden eli työläisten kahdessa tai kolmessa luokassa ja useiden
alhaisempien eläinten kehittymättömässä tilassa ja toukka-asteella. On
olemassa muitakin kaksimuotoisuus- ja kolmimuotoisuus-tapauksia sekä
eläimissä että kasveissa, Niinpä Wallace, joka hiljattain on
kiinnittänyt huomiota tähän kysymykseen, on osottanut, että useiden
Itä-Intian saariston perhoslajien naarakset säännöllisesti esiintyvät
kahtena tai kolmena melkoisesti eroavana muotona, joita eivät yhdistä
välittävät muunnokset. Fritz Müller on esittänyt samallaisia, mutta
paljon eriskummallisempia tapauksia, joita havaitaan muutamien
brasilialaisten äyriäisten uroksissa. Niinpä erään Tanais-lajin
urospuoli säännöllisesti esiintyy kahtena eri muotona: toisella näistä
on vahvat ja erimuotoiset sakset, ja toisella ovat tuntosarvet paljon
runsaammilla bajakarvoilla varustetut. Vaikka nämä kaksi- tai
kolmimuotoiset eläin- ja kasvilajit eivät nykyään useimmissa
tapauksissa liitykään toisiinsa minkään väliasteiden välityksellä, on
luultavaa, että ne muinoin ovat tällä tavoin toisiinsa liittyneet.
Wallace kertookin eräästä perhosesta, jota on samalla saarella suuri
joukko välimuotojen toisiinsa liittämiä muunnoksia, lausuen että ketjun
äärimäiset renkaat muistuttavat suuresti erään toisessa osassa
Itä-Intian saaristoa asustavan dimorfisen sukulaislajin kahta muotoa.
Muurahaisissakin ovat eri työmuurahaisluokat aivan erilaiset, mutta
muutamissa tapauksissa, kuten vast'edes saamme nähdä, nämä luokat
liittyvät toisiinsa hienovivahteisten muunnosten välityksellä. Sama on
useiden dimorfisten kasvien laita, kuten itse olen huomannut. Ensi
katsannolla näyttää varmaan sangen merkilliseltä, että sama
naarasperhonen synnyttää samalla kertaa kolme erilaista naarasmuotoa ja
yhden urosmuodon ja että kaksineuvoinen kasvi tuottaa samasta
hedelmästä kolme erilaista kaksineuvoista muotoa, jotka sisältävät
kolme erilaista naarasmuotoa ja kolme, jopa kuusikin erilaista
urosmuotoa. Kuitenkin kaikitenkin nämä tapaukset ovat vaan sen yleisen
tosiseikan huipennusta, että naaras synnyttää uroksia ja naaraksia,
jotka toisinaan eroavat toisistaan ihmeellisellä tavalla.