Muuntelevaisuus. -- Yksilölliset eroavaisuudet. -- Epävarmat lajit. --
Laajalla alueella tavattavat, alueellaan laajalti levinneet ja yleiset
lajit muuntelevat eniten. -- Laajempien sukujen lajit muuntelevat
jokaisella seudulla enemmän kuin pienempien sukujen lajit. -- Monet
laajempien sukujen lajit muistuttavat muunnoksia siinä, että ne ovat
läheisesti, mutta eri tavalla toisillensa sukua ja että niillä on
rajotettu levenemisalue.
Ennenkuin ryhdymme sovelluttamaan niitä johtopäätöksiä, joihin olemme
tulleet edellisessä luvussa, luonnontilassa eläviin elollisiin
olentoihin, on meidän lyhyesti selvitettävä, ovatko nämä minkään
muuntelun alaisia. Voidaksemme käsitellä tätä kysymystä tarpeellisella
tarkkuudella, pitäisi meidän esittää pitkä luettelo kuivia
tosiseikkoja; nämä tahdon kumminkin säästää vastaiseen teokseeni. En
myöskään tahdo tässä selvitellä "laji"-käsitteestä annettuja eri
määritelmiä. Ei mikään näistä määritelmistä ole tyydyttänyt kaikkia
luonnontutkijoita, mutta kumminkin jokainen luonnontutkija tietää
osapuilleen, mitä hän lajilla tarkottaa. Yleensä tähän nimitykseen
sisältyy erikoisen luomistoimen tuntematon aines. "Muunnos"-käsite on
melkein yhtä vaikea määritellä, mutta siihen sisältyy miltei
poikkeuksetta alkuperän yhteisyys, vaikka tämä harvoin onkin
todistettavissa. On myöskin olemassa niin kutsuttuja epämuodostuksia
(monstrositeetteja), mutta nämä liittyvät asteittaisesti muunnoksiin.
Epämuodostuksilla tarkotetaan minun ymmärtääkseni melkoista
poikkeavaisuutta yleisestä rakenteesta, poikkeavaisuutta, joka
tavallisesti on lajille haitallinen tai ainakin hyödytön. Muutamat
kirjailijat käyttävät "muunnos"-sanaa teknillisessä merkityksessä,
tarkottaen sillä ulkonaisten olosuhteiden suoranaisesti aiheuttamaa
muutosta; tällaisia "muunnoksia" ei pidetä perinnöllisinä. Mutta kukapa
voi väittää, ettei Itämeren murtovesiennäkinkenkäin kääpiömäisyys,
Alppien huipuilla tavattavien kääpiökasvien koko tai kaukaisen pohjolan
eläinten tuuheampi turkki joissakin tapauksissa periydy ainakin
muutamiin sukupolviin. Ja arvatenkin noita muotoja silloin
kutsuttaisiin muunnoksiksi.
On epäiltävää, tokko sellaiset äkilliset ja huomattavat
rakenteen-poikkeukset, joita toisinaan näemme kotikasvateissamme,
etenkin kasveissa, koskaan pysyväisesti lisääntyvät luonnontilassa.
Jokaisen elollisen olennon miltei jokainen osa soveltuu niin
ihmeteltävästi olennon monimutkaisiin elinehtoihin, että ajatus, että
yksikään osa olisi äkkiä syntynyt täysin valmiina, tuntuu yhtä
mahdottomalta kuin se, että ihmisen olisi onnistunut keksiä
monimutkainen kone alunpitäen täysinvalmiissa muodossa. Kesytys- ja
viljelystuotteissa tavataan kyllä joskus epämuodostuksia, jotka
muistuttavat aivan erilaatuisten eläinten säännöllistä rakennetta.
Niinpä toisinaan on syntynyt sikoja, joilla on ollut jonkunlainen
elefantinkärsä. Jos jollakin saman suvun lajilla luonnostaan
olisi tällainen kärsä, voitaisiin osottaa sen saaneen alkunsa
monstrositeettina. Mutta tähän saakka en uutterasta etsimisestä
huolimatta ole onnistunut löytämään epämuodostumia, jotka
muistuttaisivat lähisukuisten muotojen säännöllistä rakennetta, ja vain
tämä seikka tulee tässä kyseeseen. Jos tuollaisia epämuotoisia olentoja
milloinkaan esiintyy luonnontilassa ja jos ne, -- kuten ei aina ole
laita -- ovat siitoskykyisiä, niin ne, ollen harvinaisia ja yksitellen
esiintyviä, säilyvät ainoastaan erikoisen suotuisissa olosuhteissa.
Mutta tähän yksityisten ja satunnaisten muunnosten säilymiseen on
minulla oleva tilaisuus uudelleen palata eräässä teokseni myöhemmässä
luvussa.