Taitavat kasvattajat koettavat nykyaikana tarkotusperäisellä
valinnalla, määrättyä päämaalia silmällä pitäen, luoda uusia muotoja
eli alarotuja, joiden on voitettava kaikki kaltaisensa seudullaan.
Mutta meille on tärkeämpi eräs toinen valinnan muoto, jota saattaa
kutsua itsetiedottomaksi, ja joka on tuloksena siitä, että jokainen
tahtoo omistaa ja siitokseen käyttää paraita eläinyksilöitä. Niinpä se,
joka tahtoo omistaa pointereita, koettaa tietysti hankkia niin hyviä
koiria kuin suinkin ja käyttää sitten siitokseen paraita koiriaan,
vaikkei hän toivo eikä luule voivansa pysyväisesti jalostaa rotua.
Kuitenkin voimme olettaa, että tällainen menettely, läpi vuosisatojen
pitkitettynä, jalostaisi ja toisintaisi minkä rodun tahansa, samoinkuin
Bakewell, Collins y.m. samalla, mutta vaan määräperäisemmällä
menettelyllä jo elinaikanaan suuresti muuttivat nautakarjansa muotoa ja
ominaisuuksia. Tällaiset hitaat ja huomaamattomat muutokset eivät
milloinkaan olisi havaittavissa, jollei kysymyksenalaisista roduista
olisi vertailua varten olemassa kauan sitten tehtyjä tarkkoja
mittauksia ja huolellisia kuvia. Joskus voi tavata vielä
jalostamattomia tai vähän muuttuneita saman rodun yksilöitä vähemmän
sivistyneissä seuduissa, joissa niiden jalostus ei ole niin pitkälle
edistynyt. On syytä uskoa, että Kaarle kuninkaan spanieli on
itsetiedottoman siitosvalinnan kautta suuresti muuttunut tämän
kuninkaan ajoista. Muutamat sangen pätevät asiantuntijat ovat
vakuutetut siitä, että setteri polveutuu suoraan tästä spanielista ja
on todennäköisesti vähitellen kehittynyt siitä. On tunnettua, että
englantilainen pointeri on paljon muuttunut viime vuosisadan kuluessa
ja muutokseen luullaan etupäässä vaikuttaneen englantilaisen
kettukoiran kanssa tapahtuneen ristisiitoksen. Meille on kuitenkin
tärkeintä se seikka, että muutos on aikaansaatu itsetiedottomasti ja
asteittain, mutta on kumminkin ollut niin perinpohjainen, että vaikka
vanha espanjalainen pointeri varmasti on tullut Espanjasta, ei tässä
maassa tavata -- mikäli Mr. Borrow on minulle kertonut -- mitään meidän
pointerimme tapaista kotoista koirarotua.
Samanlaisen valintamenetelmän ja huolellisen harjottelun kautta ovat
englantilaiset kilpahevoset tulleet niin paljon nopeammiksi ja
kookkaammiksi arabialaista kantalajiaan, että arabialaiset hevoset ovat
Goodwood'in kilpa-ajosäännöissä asetetut edullisempaan asemaan, mitä
kannettavaan taakkaan tulee. Lordi Spencer y.m. ovat osottaneet, että
englantilaisen nautakarjan paino ja varhaisempi kypsyys on lisääntynyt
tämän maan entiseen karjakantaan verraten. Vertaamalla erinäisissä
vanhoissa kirjotuksissa luettavia tiedonantoja kirje- ja
kuperkeikkakyyhkysistä Britanniassa, Intiassa ja Persiassa voimme
seurata niiden asteittaista, huomaamatonta kehitystä, jonka kautta ne
ovat tulleet niin suuresti eroamaan kalliokyyhkysestä.
Youatt antaa oivallisen esimerkin pitkitetyn valinnan seurauksista,
valinnan, jota voidaan pitää itsetiedottomana, koska kasvattajat eivät
olleet milloinkaan odottaneet eivätkä edes toivoneetkaan saavuttavansa
niitä tuloksia, jotka olivat seurauksena -- nimittäin kahden eri kannan
luomista: Kaksi Mr. Buckleyn ja Mr. Burgess'in hallussa ollutta
Leicester-lammasrotua ovat, kuten Youatt huomauttaa, "Mr. Bakewell'in
viisikymmentä vuotta takaperin omistaman kantarodun puhdasta perua.
Kenelläkään, joka vähänkin tuntee asiaa, ei ole pienintäkään epäilystä
siitä, että kummankaan katraan omistaja olisi päästänyt Bakewell'in
katraan puhtaan veren sekottumaan, ja siitä huolimatta on erotus
molempien välillä niin suuri, että ne näyttävät aivan eri
muunnoksilta."
Jos olisikin olemassa niin alhaisella kannalla olevia metsäläisiä,
ettei heillä olisi aavistustakaan siitä, että heidän kotieläintensä
ominaisuudet periytyvät niiden jälkeläisiin, niin he ainakin koettavat
huolellisesti säilyttää jokaisen eläimen, joka on heille hyödyllinen
johonkin erikoiseen tarkotukseen, nälänhädän ja muiden onnettomuuksien
sattuessa, jotka niin helposti kohtaavat metsäläisiä. Siten tällaiset
valioeläimet tulevat jättämään enemmän jälkeläisiä kuin huonommat,
joten tässä tapauksessa olisi kysymys jonkunlaisesta jatkuvasta
siitosvalinnasta. Me näemme Tulimaan raakalaistenkin panevan arvoa
eläimiinsä, he kun nälänhädän aikoina tappavat ja syövät vanhat
naisensa, pitäen heitä vähemmänarvoisina kuin koiriaan.
Kasveissa tämä jalostuminen, jonka aiheuttaa paraiden yksilöiden
satunnainen säilyminen -- olkootpa nuo yksilöt niin eroavia, että niitä
heti niiden esiintyessä voidaan pitää erityisinä muunnoksina tai älkööt
ja olkoonpa kahta tai useampia eri lajeja tai rotuja sekotettu
toisiinsa tai älköön -- kasveissa tämä jalostuminen on selvästi
havaittavissa lisääntyneestä ko'osta ja kauneudesta, joka pistää
silmäämme orvokin, ruusun, pelargoniumin, georginin y.m. kasvien
muunnoksissa, verratessamme niitä vanhempiin muunnoksiin ja
kantalajeihin. Ei kukaan odottane koskaan saavansa ensiluokkaista
orvokkia tai georginia viljelemättömän kasvin siemenestä. Ei kukaan
uskone voivansa kasvattaa ensiluokkaista mehupäärynää villin
päärynäpuun siemenestä, joskin hänen onnistuisi kasvattaa sellainen
kitukasvuisesta, metsistyneestä taimesta, joka on alkuperältään
puutarhalajia. Vaikka päärynää viljeltiin jo klassillisina aikoina,
näyttää se Pliniuksen kuvauksista päättäen silloin olleen varsin
vähä-arvoinen hedelmä. Puutarhaviljelyskirjallisuudessa olen nähnyt
kovin ihmeteltävän puutarhurien ihmeellistä taitoa, kun he ovat
aikaansaaneet niin loistavia tuloksia niin arvottomista aineksista.
Mutta menettely on ollut yksinkertainen ja sen noudattaminen, mitä
päämäärään tulee, miltei itsetiedoton. Se on perustunut siihen, että
aina on viljelty parhaaksi tunnettua muunnosta, kylväen sen siemeniä,
ja että hiukan paremman muunnoksen ilmaantuessa on valittu se j.n.e.
Mutta klassillisen ajan puutarhurit, jotka viljelivät parasta päärynää,
mikä heidän saatavissaan oli, eivät koskaan aavistaneet, kuinka
oivallisia hedelmiä me saisimme syödä; tosin mekin saamme erinomaisista
hedelmistämme jonkun verran kiittää heitä siitä, että ovat valinneet ja
säilyttäneet paraat muunnokset, mitä saattoivat tavata.
Ne suuret muutokset, jotka siten ovat hitaan ja itsetiedottoman
valinnan kautta syntyneet, selittävät luullakseni sen tunnetun
tosiseikan, ettemme useinkaan enää voi luonnossa tuntea pitemmän aikaa
viljeltyjen kukka- ja kyökkikasviemme kantalajeja emmekä siis tiedä,
mitä ne olivat. Jos on kulunut vuosisatoja ja vuosituhansia, ennenkuin
useimmat kasvimme ovat kehittyneet ja jalostuneet nykyiselle
asteelleen, voimme käsittää, miks'ei Australia, Hyväntoivonniemi eikä
mikään muukaan, aivan sivistymättömien kansojen asuma seutu ole
tarjonnut meille ainoatakaan viljelyksen arvoista kasvia. Se ei johdu
siitä, ettei näissä maissa, jotka ovat niin rikkaat lajeista, omituisen
sattuman kautta olisi olemassa mitään hyödyllisten kasvien alkulajeja,
vaan siitä, ettei kotoperäisiä kasveja ole jatkuvalla valinnalla
jalostettu täydellisyyden asteelle, joka olisi verrattavissa siihen,
minkä kasvit ovat vanhoissa sivistysmaissa saavuttaneet.
Mitä sivistymättömien kansojen pitämiin kotieläimiin tulee, on
huomattava, että niiden melkein aina on taisteltava ravinnostansa,
ainakin muutamina vuodenaikoina. Ja kahdesta maasta, joissa olosuhteet
ovat aivan erilaiset, voivat samaan lajiin kuuluvat, mutta
ruumiinlaadultaan, tai rakenteeltaan hieman eroavat yksilöt usein
menestyä paremmin toisessa kuin toisessa. Siten saattaa "luonnollisen
valinnan" kautta muodostua kaksi alarotua, kuten myöhemmin tulee
tarkemmin selitettäväksi. Tämä selittänee osaltaan, miksi villikansojen
kasvattamat muunnokset, kuten jotkut kirjailijat ovat huomauttaneet,
ominaisuuksiltaan useinkin enemmän lähentelevät todellisia lajeja kuin
sivistyneissä maissa kasvatetut muunnokset.
Tässä esitetty käsitys siitä tärkeästä vaikutuksesta, mikä ihmisen
toimittamalla valinnalla on ollut, selittää mistä johtuu, että
kotirotumme rakenteessaan ja elintavoissaan osottavat mukautumista
ihmisen tarpeisiin tai mielihaluihin. Voimme luullakseni tämän kautta
myöskin käsittää kotirotujemme useinkin epämuotoisen rakenteen
samoinkuin senkin, että niiden ulkopuolisissa ominaisuuksissa
esiintyvät eroavaisuudet ovat niin suuret ja sisäosissa ja -elimissä
esiintyvät eroavaisuudet verrattain pienet. Ihminen voi tuskin -- tai
ainoastaan suurella vaikeudella -- valikoida muita kuin ulkonaisia,
näkyviä rakenteenpoikkeavaisuuksia; ja harvoin hän todella välittääkään
sisäisistä. Hän voi kohdistaa valintansa ainoastaan luonnon hänelle
ensin tarjoamiin vähäisiin muutoksiin. Ei kukaan ihminen olisi koskaan
yrittänyt luoda riikinkukkokyyhkystä, näkemättä ensin kyyhkystä, jonka
pyrstö oli kehittynyt hiukan omituisella tavalla, taikkapa
kupukyyhkystä, näkemättä kyyhkystä, jonka kupu oli hiukan tavallista
suurempaa kokoa; ja kuta epäsäännöllisempi ja tavattomampi jokin
ominaisuus ensi kertaa esiintyessään oli, sitä enemmin se oli omansa
kiinnittämään hänen huomiotaan. Sellainen lausetapa kuin "yrittää
luoda" onkin epäilemättä riikinkukkokyyhkyseen nähden ja useissa
muissakin tapauksissa aivan väärä. Se ihminen, joka ensinnä valitsi
tavallista hieman suuripyrstöisemmän kyyhkysen, ei voinut aavistaakaan
millaiseksi tämän kyyhkysen jälkeläiset muuttuisivat pitkällisen,
osaksi itsetiedottoman, osaksi määräperäisen valinnan kautta. Kenties
kaikkien riikinkukkokyyhkysten kantalinnulla oli ainoastaan neljätoista
hieman hajallaan olevaa pyrstösulkaa, samoinkuin nykyisellä
javalaisella riikinkukkokyyhkysellä tai muilla eri kyyhkysroduilla,
joilla on laskettu olevan seitsemäntoistakin pyrstösulkaa. Kenties
ensimäinen kupukyyhkynen ei paisuttanut kupuaan enempää kuin nykyään
lyhytnokkakyyhkynen nielunsa yläosaa -- tapa, johon ei kukaan
kyyhkystenkasvattaja kiinnitä huomiota, koska se ei kuulu
rotumerkkeihin.
Älköön luultako, että tarvitaan suurta rakenteen poikkeavaisuutta
kiinnittämään suosijan silmää. Hän huomaa äärettömän pienet
eroavaisuudet, ja inhimilliseen luontoon kuuluu jokaisen, vaikka
kuinkakin vähäpätöisen uutuuden arvossapitäminen, jonka itse omistaa.
Ei myöskään ole määriteltävä sitä arvoa, mikä ennen olisi pantu saman
lajin yksilöissä tavattaviin lieviin eroavaisuuksiin, sen arvon mukaan,
mikä niihin nyt pannaan, sittenkuin eri rodut ovat todella
vakaantuneet, Kyyhkysissä tiedetään nykyäänkin toisinaan ilmenevän
monia pieniä eroavaisuuksia, mutta nämä hyljätään vikoina tai
poikkeuksina rodun täydellisestä perikuvasta. Tavallinen hanhi
ei ole synnyttänyt mitään selväpiirteistä muunnosta. Siitä syystä
Toulousen-hanhi ja tavallinen hanhi, jotka eroavat toisistaan vaan
väriltään, tuolta kaikkein epävakaisimmalta tunnusmerkiltä, ovat
äskettäin siipikarjanäyttelyissämme asetetut näytteille eri rotuina.
Nämä näkökohdat näyttävät selittävän miksi -- kuten joskus on
huomautettu -- tuskin tiedämme mitään ainoankaan kotirotumme synnystä
ja vaiheista. Mutta oikeastaan voidaankaan tuskin rodulla sanoa olevan
mitään näkyvää syntyä, enempää kuin esim. jollakin kielimurteellakaan.
Joku säilyttää ja kasvattaa rakenteeltaan hiukan poikkeavaa yksilöä tai
huolehtii tavallista enemmän parhaiden eläintensä parittamisesta, siten
jalostaen niitä, ja jalostetut eläimet leviävät hitaasti lähimpään
ympäristöön. Mutta niillä on tuskin vielä mitään erityistä nimeä, ja
kun niitä ei suurestikaan pidetä arvossa, ei niiden vaiheisiin
kiinnitetä paljoakaan huomiota. Kun ne edelleen ovat jalostuneet saman
hitaan ja asteittaisen kehityskulun kautta, leviävät ne laajemmalle,
tulevat tunnetuiksi jonakin erikoisena ja arvokkaana ja saavat kenties
vasta tällöin nimen paikkakuntansa mukaan. Puolivilleissä maissa,
joissa yhdysliike on rajotettu, uuden alarodun leviäminen edistyy
sangen hitaasti. Niin pian kuin arvokkaat ominaisuudet ovat tulleet
tunnetuiksi, pyrkii itsetiedoton siitosvalinta -- kuten olen sitä
kutsunut -- vähitellen kartuttamaan rodun luonteenomaisia piirteitä,
mitkä nämä sitten lienevätkin, toisina aikakausina kenties enemmän kuin
toisina, riippuen siitä, kuinka rotu kulloinkin on maineessa, ja
toisella alueella kenties enemmän kuin toisella, riippuen asukasten
sivistyskannasta. Mutta se mahdollisuus on hyvin pieni, että
tällaisista hitaista, vaihtelevista ja huomaamattomista muutoksista
säilyisi jotakin kertomusta.