Tahdon nyt lausua muutaman sanan olosuhteista, jotka ovat suotuisia --
tai epäsuotuisia -- ihmisen valintavallalle. Suuri määrä
muuntelevaisuutta on ilmeisesti suotuisa asianhaara, se kun tarjoo
valinnalle runsaasti aineksia. Ei niin, etteivät pelkät yksilölliset
eroavaisuudetkin, niitä huolellisesti kartutettaessa, riittäisi luomaan
suuria muunnoksia melkein mihin haluttuun suuntaan tahansa. Mutta koska
muutoksia, jotka ovat ihmiselle ilmeisesti hyödyllisiä tai mieluisia,
ilmaantuu vain silloin tällöin, on niiden ilmaantumismahdollisuus sitä
taatumpi, mitä suurempi yksilöiden lukumäärä on. Suuri yksilöluku siis
on mitä tärkein menestyksen ehto. Tältä näkökannalta Marshall huomautti
taannoin, puhuessaan lampaista muutamissa osissa Yorkshirea, että
"koska ne yleensä ovat köyhän kansan hallussa ja useimmiten pienissä
laumoissa, eivät ne koskaan voi jalostua". Sen vuoksi esim.
puutarhurien, joilla on suuret määrät samaa kasvia, yleensä onnistuu
paljon paremmin kuin amatöörien luoda uusia ja arvokkaita muunnoksia.
Suurta eläin- ja kasviyksilöjoukkoa voidaan kasvattaa vain siellä,
missä niillä on suotuisat levenemisehdot. Kun yksilöitä on niukalti,
sallitaan kaikkien pariutua, olkoot laadultaan millaisia tahansa, ja
tämä ehkäisee suuresti valintaa. Mutta tärkeintä on kenties se, että
ihminen pitää eläintä tai kasvia niin suuressa arvossa, että hän
kiinnittää mitä tarkinta huomiota pienimpiinkin sen ominaisuuksissa
tai rakenteessa ilmeneviin poikkeuksiin. Missä ei tällaista
tarkkaavaisuutta ole, siellä ei ole mitään aikaansaatavissa. Olen
nähnyt painokkaasti huomautettavan, kuinka onnellista oli, että
mansikka alkoi juuri silloin muunnella, kun puutarhurit alkoivat
kiinnittää huomiota tähän kasviin. Epäilemättä mansikka oli aina
muunnellut siitä pitäen, kuin sitä oli alettu viljellä, vaikka lievät
muuntelut olivat jääneet huomaamatta. Mutta niin pian kuin puutarhurit
alkoivat valikoida erilleen kasviyksilöitä, joilla oli hieman
suuremmat, varhaisemmat ja paremmat hedelmät, ja kasvattaa niistä
taimia, sitten jälleen valikoiden parhaat taimet ja kasvattaen niitä,
silloin syntyvät (osaksi eri lajien välisen ristisiitoksen avulla) nuo
monet erinomaiset mansikkamuunnokset, jotka ovat ilmaantuneet viime
puolivuosisadan kuluessa.
Eläimiin nähden on ristisiitosten ehkäisemisen helppoudella tärkeä
merkitys uusien rotujen muodostamisessa, ainakin maassa, jossa
ennestään on muita rotuja. Tässä suhteessa on maa-alueiden aitauksella
merkityksensä. Kuljeksivat villikansat tai avoimien tasankojen asukkaat
omistavat harvoin useampia kuin yhden rodun samaa lajia. Kyyhkysiä
voidaan parittaa elinkaudeksi, ja tämä on suuri etu kyyhkyshoidon
harrastajalle, sillä siten useimmat samaan lakkaan suljetut rodut
saattavat säilyä puhtaina ja jalostua, ja tämä asianhaara onkin varmaan
suuresti edistänyt uusien rotujen muodostumista. Lisättäköön vielä,
että kyyhkyset lisääntyvät runsaasti ja nopeasti, ja huonommat yksilöt
voidaan huoletta hävittää, koska ne tapettuina kelpaavat ruoaksi.
Kissoja sitävastoin ei ole helppo parittaa niiden taipumuksen vuoksi
öisiin retkeilyihin, ja vaikka naiset ja lapset pitävät niistä niin
paljon, näemme harvoin jonkun kauan säilyneen erikoisen rodun; ne
rodut, joita toisinaan näemme, ovat miltei aina tuotetut jostakin
muusta maasta. Vaikka en epäilekään, että toiset kotieläimet
muuntelevat vähemmän kuin toiset, johtunee kuitenkin kissojen, aasien,
riikinkukkojen, hanhien y.m. joukossa tavattavien eri rotujen
harvinaisuus ensi sijassa siitä, ettei valintaa ole harjotettu.
Kissojen joukossa ei sitä ole harjotettu siitä syystä, että niitä on
vaikea parittaa, aasien siitä syystä, että ne yleensä ovat köyhien
ihmisten omia, joilla ei ole varaa pitää niitä useita, ja että
siitokseen on kiinnitetty vähän huomiota, sillä viime aikoina tämä
eläin on muutamissa Espanjan ja Yhdysvaltojen osissa hämmästyttävästi
muuttunut ja jalostunut huolellisen valinnan johdosta. Riikinkukkojen
joukossa ei valintaa ole tapahtunut syystä, ettei niitä ole varsin
helppo kasvattaa ja ettei niitä yleensä kasvateta suurissa parvissa.
Hanhien joukossa vihdoin siitä syystä, että niitä pidetään arvossa vain
lihansa ja höyhentensä vuoksi. Mutta hanhella näyttääkin niissä
olosuhteissa, joihin se on joutunut kesytettynä, olevan kovin
taipumaton elimistö, joskin se on lievästi muunnellut, kuten toisessa
paikassa olen huomauttanut, Muutamat kirjailijat ovat väittäneet, että
muuntelun määrä on kotikasvateissamme pian kohonnut korkeimmilleen eikä
voi siitä sitten enää nousta. Olisi kumminkin jotenkin pikaista
otaksua, että raja jo on saavutettu ainoassakaan tapauksessa, sillä
melkein kaikki eläimemme ja kasvimme ovat suuresti jalostuneet monin
tavoin viime aikojen kuluessa; ja tämä merkitsee sitä, että ne ovat
muunnelleet. Olisi yhtä pikaista päättää, että ominaisuudet, jotka nyt
ovat saavuttaneet äärimäisen rajansa, eivät voisi uudelleen muunnella
uusissa olosuhteissa, oltuaan useat vuosisadat pysyväisiä. Epäilemättä
Wallace kuitenkin on oikeassa lausuessaan, että tämä raja lopuksi
saavutetaan. Niinpä jokaisen maa-eläimen nopeudella täytyy olla
rajansa, koska sitä määrää voitettava kitka, kuljetettava ruumiinpaino
ja lihassyiden supistumisvoima. Tärkein on meille kumminkin se seikka,
että samaan lajiin kuuluvat kotimuunnokset eroavat toisistaan miltei
jokaiselta ominaisuudeltaan, johon ihminen on kiinnittänyt huomiotaan
ja kohdistanut valintansa, enemmän kuin saman suvun lajit. Isidore
Geoffroy St. Hilaire on osottanut tämän todeksi mitä ruumiin kokoon
tulee, ja samoin on värin sekä otaksuttavasti karvanpituuden laita.
Mitä nopeuteen tulee, joka riippuu monista ruumiinominaisuuksista, oli
"Eclipse" paljon nopeampi ja kuormahevonen on verrattoman paljon
väkevämpi, kuin mitkään kaksi muuta hevosen sukuun kuuluvaa lajia.
Samoin eroavat kasveissa eri papu- ja maissimuunnosten siemenet
toisistaan kenties enemmän kooltaan kuin minkään muun samoihin kahteen
heimoon kuuluvan suvun eri lajien siemenet. Sama pitää paikkansa
useiden luumumuunnosten hedelmiin ja vielä enemmän melooniin, kuten
moniin muihinkin samallaisiin tapauksiin nähden.
Toistakaamme vielä supistetussa muodossa, mitä olemme lausuneet
kotieläin- ja viljelyskasvirotujemme synnystä. Muuttuneet elinehdot
ovat mitä tärkeimmät aiheuttaessaan muuntelevaisuutta, vaikuttamalla
suoranaisesti elimistöön ja epäsuorasti siitosjärjestelmään. Ei ole
luultavaa, että muuntelevaisuus on kaikissa olosuhteissa synnynnäinen
ja välttämätön ominaisuus. Perinnöllisyyden ja esivanhempiin
palautumis-taipumuksen suurempi tai pienempi voimakkuus määräävät,
jäävätkö muunnokset pysyväisiksi. Muuntelevaisuutta hallitsevat monet
tuntemattomat lait, joista kasvun vuorosuhteellisuus on kenties
tärkein. Jokin merkitys, vaan emme tiedä kuinka suuri, lienee
myönnettävä elinehtojen välittömälle vaikutukselle. Jokin, kenties
suurikin merkitys lienee myöskin myönnettävä elimien lisääntyneelle
käytölle tai käytön puutteelle. Lopputulos tulee siten olemaan
tavattoman monimutkainen. Muutamissa tapauksissa näyttää eri alkuperää
olevien lajien risteyttämisellä olleen tärkeä osansa rotujemme
syntymisessä. Kun eri rotuja on kerran muodostunut jossakin maassa, on
niiden välillä tapahtunut tilapäinen ristisiitos, valinnan ohella,
epäilemättä ollut tehokkaana apuna uusien alarotujen muodostumiseen.
Mutta risteytyksen tärkeyttä on paljon liioteltu sekä eläimiin että
siemenestä leviäviin kasveihin nähden. Niille kasveille sitävastoin,
joita tilapäisesti levitetään istukkaista, silmikoista y.m., on
risteytys suunnattoman tärkeätä, koska viljelijä voi niiden suhteen
jättää huomioonottamatta sekä laji- että rotu-sekasikiöiden äärettömän
muuntelevaisuuden ja lajisekasikiöiden hedelmättömyyden. Mutta kasvit,
jotka eivät leviä siemenestä, merkitsevät meille vähän, sillä ne ovat
ainoastaan lyhytikäisiä. Kaikkien näiden muutoksia aiheuttavien syiden
joukossa näyttää kartuttava siitosvalinta, joko määräperäisesti ja
nopeasti tai itsetiedottomasti ja hitaasti, mutta silti tehokkaasti
harjotettuna, olleen vallitsevana voimana.