Pernilla. Niin se on kutsujan kielellä. Sellaisilla ihmisillä on hyvin
paljo käyttösanoja, joilla tekemät puheensa pitkäksi. Niillä on omat
puheenparret, niin esimerkiksi kutsuvat he talonpiikoja tyttäreksi. Kun
hän on puhunut minun kanssani herrasta, niin on hän herranne ja
isäntänne sijaan sanonut: teidän rakas isänne.
Bielgeschrey. Hei, sepä laadullista on!
Pernilla. Siksi tehdäänkin eroitus kutsujankielen ja muitten ihmisten
kielen välillä.
Bielgeschrey (Eerikki Matinpojalle). Se on, herra, minusta hyvä! Minä
vakuutan teitä morsiamen puolesta, että hän on hyvin ymmärtävä
emännöitsijä.
Eerikki Matinpoika. Sitä en minä epäilekään; sillä sellaisesta hyvästä
puusta kuin herra on, ei voi tulla muuta kuin hyviä hedelmiä.
Bielgeschrey (Pernillalle). Se on totta kuin sanoitkin. Näillä
kylänkutsujilla on kummalliset puheenpartensa. Anna Madlenan tulla
sisälle. (Eerikki Matinpojalle). Hyvä herra! minusta tuntuu kuin
minulla olisi ollut kunnia nähdä teitä usein ennen.
Eerikki Matinpoika (Pernillalle). Mitä tämä on, hyvä lapsi! Hän puhuu
kuin ei hän tuntisikaan minua; vaikka hän kuitenkin itse tänä päivänä
on ollut minun tykönäni kosioimassa tyttärelleen.
Pernilla. Herra puukhollari, älkää pitäkö tätä pahana; niin puhuu herra
satoja kertoja päivässä tuuleen, sillä hänellä on niin monta toimitusta
päässä.
Eerikki Matinpoika. Ha, ha, ha!
Bielgeschrey. Tuleeko Madlena, Pernilla!
Pernilla. Hän tulee tuossa paikassa.
Eerikki Matinpoika (Bielgeschreylle). Rakas tyttärenne taitaa pukeuta.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. (Kovasti). Niin, niin
luulen. Muutoin ei hän juuri pidä koristuksista vaaria, mutta
luultavasti hän nyt tarttuu koreuteenkin.
Eerikki Matinpoika. Herra ei itsekään ole paljo koreuden puoleen, siksi
eivät ole hänen lapsensakaan.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. (Kovasti). Ei minusta opi
kukaan talossani ylellisyyttä.
Eerikki Matinpoika. Niin, herra on sen sanonut minulle itse.
Bielgeschrey. Onko minulla siis nykyjään ollut kunnia puhua teidänkin
kanssanne?
Eerikki Matinpoika (hiljaan). Ha, ha, ha! taas meni tuuleen. (Kovasti).
Minä näen herralla olevan pään aina täynnänsä toimituksia.
Bielgeschrey. Se on totta, hyvä herra! Siksi olenki valinnut ahkeran
nuoren miehen vävykseni, joka saattaa olla minulle apuna.
Eerikki Matinpoika. Minä kiitän velvollisesti.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä.
Pernilla. Eikö se ole totta, kuin minä sanon? Ne on ihan kutsujan
kaavauksia.
Bielgeschrey. Mutta kuuluu siltä kuin herra olisi tuntenut minun ennen.
Eerikki Matinpoika (hiljaan). Taas menee tuuleen. (Kovasti). Mutta
tuolta tulee morsian. Katsokaa, herra, tuolla on teidän rakas
tyttärenne.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. Hiiteen sellaiset
puheenparret.
Viides kohtaus.
Entiset. Madlena.
Bielgeschrey. Tule tänne, lapseni. Minusta on sanomattoman rakasta
tietää sen menneeksi niin kauvas, että saan naittaa teidät talostani.
Te saatte hyvän miehen, joka voipi holhoa teidät.