Leonard. Se on totta, _mon frère!_ Teillä ei ole koskaan aikaa, vaikka
teillä ei ole koskaan mitään tekemistä.
Bielgeschrey. Älkää pilkatko, _mon frère!_ miksikä minä pitäisin neljää
kirjuria, jos ei minulla olisi toimittamista?
Leonard. Jos sanoisitte minulle mitä toimituksia ne ovat!
Bielgeschrey, Jos lukisitte tähdet taivaalla?
Leonard. Sanokaapa nyt yksikään näitä kalliita toimituksia! Mitä olette
te toimittaneet tänä päivänä?
Bielgeschrey. Aivan paljasten toimitusten tähden en ole saattanut
toimittaa mitään koko päivään.
Leonard. Niin luulen, että olisitte voineet sanoa eilen, ja samoin
toissa päivänäkin.
Bielgeschrey. Ei muuta kuin viisi kutsukirjettä, jotka olen
kirjoituttanut, mutta joita ei ole ollut minulla aikaa lähettää
postissa menemään.
Leonard. Mitä kutsukirjeitä ne ovat?
Bielgeschrey. Tyttäreni Leonora naidaan tänä iltana. Siitä syystä olen
lähettänyt käskemään teitä, _mon frère_.
Leonard. Kenelle Leonora naidaan?
Bielgeschrey. Puukhollari Eerikki Matinpojan vanhimmalle pojalle,
Pekalle.
Leonard. Hoh! Leikkiäkö laskette? Annatteko tyttärenne kirjakoille?
Bielgeschrey. _Mon frère!_ Täytyyhän minun ottaa vävy, joka voipi olla
minulle avullisena toimituksissani.
Leonard. Luetelkaapa minulle muutamia niistä toimituksista.
Bielgeschrey. Jos te tahdotte kiusata minua, niin olkaa hyvä ja
lykätkää se toiseen päivään! Sillä tänä päivänä en voi kärsiä enempää.
Leonard. Jos minun pitää puhua tyttärenne parhaaksi, niin pitää sen
tapahtua tänä päivänä, sillä huomenna on jo myöhäistä.
Bielgeschrey. No, mitä on teillä sanomista siitä naimisesta?
Leonard. Se on teidän suvullenne kokonaan sopimatonta.
Bielgeschrey. Eikö puukhollari ole hyvä mies?
Leonard. Ei nuorelle neidolle sellaisessa säädyssä, ja niin opetetulle.
Varmaan tiedän hänen siitä surevan itsensä kuoliaaksi. Minä en tunne
miestä, vaan olen kuullut hänestä puhuttavan.
Bielgeschrey. Te erehdytte, _mon frère!_ Tyttäreni suostuu siihen
yhtähyvin kuin minäkin. Heti nähtyään rakastui Leonora häneen niin,
etten saanut ollenkaan rauhaa, ennenkuin lupasin tehdä tänä iltana
avioliittokirjan.
Leonard. Sitä ette saa minua ijankaikkisuudessakaan uskomaan. Se ei
sovi luontoonkaan.
Bielgeschrey. Niin minä autan teidät heti tästä unennäöstä. Leonora ja
Pernilla tulkaat sisälle!
Toinen kohtaus.
Leonora morsianvaatteissa. Leonard. Bielgeschrey. Pernilla.
Bielgeschrey. Tyttäreni! Setäsi ei voi uskoa, että tämä naiminen on
sinulle sovelias. Hän luulee sen olevan säädyttömän perheellemme, ja on
saanut minua luopumaan lupauksestani.
(Leonora ja Pernilla itkevät).
Leonard. Enkö minä sitä arvannut, _mon frère!_ ettei hän ole suostunut
muuten kuin pakolla. Kah, kuinka liikutetuksi hän tuli kuultuaan
pelastuksensa.
Bielgeschrey. Miksikä sinä itket, lapseni?
Leonora. Eikö minulla ole syytä itkeä? Minä vannon siihen mikä
kalliinta on, etten tahdo ottaa ketään muuta miehekseni kuin
puukhollari Pekka Eerikinpojan.
Pernilla. Jos tämä naiminen hajoupi, niin minä jätän herran talon.
Bielgeschrey. Ha, ha, ha! Noh siitähän sen kuulette, _mon frère!_ Älä
ole milläsikään tyttäreni, sen sanoin vaan koetellakseni sinua.
Pernilla. Mutta miksikä on Leonard herra niin paljo tätä naimista
vastaan?
Leonard. En ole nyt enää, Pernilla, kun kuulen hänen itsensä tähän
suostuvan.
Leonora. Te olette hyvin järkevä mies, setä kultani!
Leonard. Te olette valinneet hyvästi, lapseni!
Pernilla. Hän on keksinyt lasku-opin säännön, nimeltä _regula S:t
Petri_.
Leonard. Hei, onhan siinäkin miettimistä!
Pernilla. Jos ei hänellä olisikaan varoja, niin voipi hän elättää
mamselin kynällään ja krihvelillään?
Leonard. Mikä hätä sillä sitte on?
Pernilla. Hänen nepaimensa Jonas sanoo hänen parhaimmaksi
luvun-laskijaksi koko kaupungissa.
Leonard. Hei, antakaa mennä, antakaa mennä, siinä on kylläksi.
Pernilla. Ja lupaa suudella hänen jalkapohjiansakin.
Leonard. Hei, aivan kylläksi, aivan kylläksi!
Pernilla. Hänen isänsä, isänisänsä, ja isänisänsä isäkin, ovat olleet
opettajina puukhollari-keinossa, niin että hän voipi lukea kuusitoista
sukupolvea puukhollareita.
Leonard. Antakaa mennä, antakaa mennä, antakaa mennä!
Pernilla. Niin että hänellä on ollut oppia jo syntyessäänkin.
Leonard. Se on totta. Leonora ei olisi voinut koskaan parempaa naimista
saada. (Hiljaan). Oikein pyörryttää päätäni tämä elämä, että tuskin
voin seisoalla pysyä. Kuitenkaan en voi saada sitä päähäni, että tässä
on kaikki säntillään.
Bielgeschrey. Siitähän sen nyt näette, _mon frère!_ Te luulitte minun
pakottaneen tytärtäni.
Leonard. Minulla ei ole sanaakaan sitä vastaan, kun isä ja tytär ovat
yksimielisinä. Mutta tuolla tulee vieraita; lienee ylkämies, koska
notarius on muassa.
Kolmas kohtaus.
Leander ja Oldsur puetut kirjakoiksi. Korsits (Leanderin setä)
vanhana miehenä. Notarius. Muut henget viime kohtauksesta.
Bielgeschrey. Terve tulemanne, rakas vävyni.
Leander. Olen tullut tänne välipuheen mukaan, ja olen tuonut nepaimeni
Jonaan, Candidatum puukhollari keinossa, niin myös rakkaan setäni
Korsitsin kanssani läsnä olemaan tässä minun ottamisessa teidän sukunne
jäseneksi; sillä minun isäni Eerikki Matinpoika ei voinut niin hyvästi,
että olisi saattanut tulla tänä päivänä.
Bielgeschrey. Eikö tämä mies ole isänne? Minusta näyttääkin kuin ei hän
olisikaan herra Eerikki Matinpoika itse.
Korsits. Ei, minä olen hänen arvotoin setänsä, mutta tulen hänen isänsä
sijassa. Mutta tämä nuori Jonas Korsitsinpoika on minun oma poikani.
Bielgeschrey. Niin, lapsukaiseni, tehkäämme se lyhyesti; sillä minun
aikani on tiukassa. Noh, menkää ja antakaa kädet toisillenne.
(Leander ja Leonora antavat kätensä toisilleen. Sitte toivottaa
jokainen läsnä-oleva erittäin kumartaen onnea).
Korsits. Herra notarius! olkaa hyvä ja kirjoittakaa kirjaanne, että
tänä päivänä on näitten välillä tehty avioliitto.
Notarius. Kun vaan saan tietää nimet.
Bielgeschrey. Minun tyttäreni on syntynyt tässä kaupungissa, on nyt
kahdennellakymmennellä vuodella, ja ylkämies -- -- --
Leander. Kyllä minä sanon ne asiat itsestäni.
(Notarius kirjoittaa sen jälkeen kuin Leander
hiljaan sanoo hänelle).
Korsits. Minä vakuutan herralle, veljeni pojan Pekan tulevan teille
kuuliaiseksi vävyksi, joka hyvämielisesti tahtoo olla avullisena
kalkissa toimituksissanne.
Bielgeschrey. Siksi olenkin ottanut hänen ennemmin kuin useita hyviä
nuoria miehiä, varsinkin muuanta lieto herraa, jonka kanssa hän
puolittain, minun luvattani, oli mennyt kihlauksiin, sama veinari on
tänä päivänä uhannut minua oikeuden käymisellä, siksi olen kiirehtinyt
avioltittokirjaa päättämään.
Korsits. Herra lanko on tehnyt siinä oikein; hän saapi nyt pitkän
nenän.
Pernilla. Voi, suosiollinen herra! Olisi minulla nöyrimmästi
pyydettävää teiltä.
Bielgeschrey. Mitä se on, Pernilla! Sinä tiedät, että minä teen vaikka
mitä sinun tähtesi; sillä sinä olet palvellut minua uskollisesti ja
rehellisesti. Entä kuin sinäkin tahtoisit miehen?
Pernilla. En, suosiollinen herra! Ei ole se minulle, vaan tuolle
Madlena raukalle.
Bielgeschrey. Jos se olisi pois koko talosta. Ei se ole minun syyni,
ett'ei hän ole naituna. Enhän minä saata väkisen vetää miestä
kenellekään lautaan. Joskus olen miettinyt kosioida hänelle miestä
sieltä tahi täältä, mutta aina ovat toimitukset estäneet minun siitä.
Pernilla. Ei, tahtooko herra suosiollisesti kuunnella minua! Madlena on
kihlauksessa.
Bielgeschrey. Kenenkä kanssa?
Pernilla. Yhden kanssa, joka on ylevämpiä kutsujamiehiä tässä
kaupungissa. Me olemme käskeneet hänen tänne juuri nyt tähän aikaan
pyytämään Madleenaa herralta, koska herra on päättänyt tiiman ajaksi
luopua toimituksistaan.
Bielgeschrey. Sen olet hyvästi miettinyt, sillä muuten en tietäisi,
milloin saisin siihen aikaa.
Pernilla. Minun luulleni voisi se tulla tänä iltana tehdyksi, kun
notarius on täällä.
Bielgeschrey. Se olisi minusta sanomattoman hyvä. Herra Notarius, olkaa
niin hyvä ja viipykää täällä vähä; tässä tulee kuka tiesi muutakin
tekemistä.
Pernilla. Minusta näyttäisi se olevan kaikkein sopivinta herralle;
sillä se on kuin löisi kaksi kärpästä samalla kerralla. Mutta tuolla
totta tuleekin kutsujamies isänsä kanssa.
Neljäs kohtaus.
Pekka Eerikinpoika. Eerik Matinpoika. Entiset.
Eerikki Matinpoika. Tässä tulen minä poikaneni lupauksen mukaan
kihlausta toteuttamaan.