Ensimäinen kohtaus.
Bielgeschrey, sitte Leonard.
Bielgeschrey. Minulla on ollut paljo tukaloita päiviä mailmassa, mutta
ei yhtään sellaista kuin tämä. Puolikin sellaisista vastuksista voisi
panna lujemmankin pään pyörälle. Toinen tuleepi ja palkkaupi minulle
vävyksi, toinen repii minua tukasta ja sanoo: se merkitsee parenthesis.
Kolmas kirjoituspöytäni kanssa ympäriinsä. Pahat ihmiset kaiketi ovat
tämän nostaneet päälleni. Pernilla ottaa kyllä selvän tästä asiasta.
Jos ei minulla olisi sitä piikaa, niin minä kokonaan menehtyisin. Hän
on minulla apuna. Hän surkuttelee minua toimituksissani, ja varmaan
tiedän, että nämä vastukseni käyvät hänen sydämelle yhtähyvin kuin
minun omanikin. Emännöitsijä Madlenasta ei minulla taas ole mitään
hyötyä. Sillä hän kulkee alinomaa naimisajatuksissa. Ja kun mies ei ole
hänelle kohta oksalta otettavana, tuimistuu hän vihaiseksi kuin
pippuri. Hiisi, jos olisin erilläni tästä kummituksesta. Voi, jos
saattaisin pitää hänelle tänä iltana häät samassa kuin tyttärelleni.
Mutta tuolla näen veljeni Leonardin tulevan. Hyvää iltaa, _mon frère!_
minä otin rohjetakseni lähettää teitä käskemään.
Leonard. Niin, mitä tämä merkitsee? Teillä ei ole juuri tapana lähettää
minua käskemään. Ettekö voi hyvin?
Bielgeschrey. En, minä kohta kuolen mielen karvaudesta. Huoneeni on
ollut täynnänsä hulluja ja hurjia ihmisiä, jotka ovat kavalasti tulleet
tänne, tekemään minulle mielenharmia ja estämään minua toimituksistani.
Tähän luulen seignör Suukkosen olevan syynä.
Leonard. Mitä pahaa olette siis hänelle tehneet, joka olisi pakottanut
hänen sellaisiin?
Bielgeschrey. Kun minä en tahtonut kuulla riitaa, niin pitkää kuin
nälkävuosi on, jota hän kertoi toisna päivänä.
Leonard. Noh, miksi ette tahtoneet kuunnella hänen puhettansa?