Oldsur (nipistää Pernillaa korvasta). _Antestaminor!_

Pernilla. Ai, ai, ai!

Bielgeschrey. Hurtta! teetkö väkivaltaa huoneessani.

Oldsur. Oletteko te hyvä mies ja ette tiedä, mitä _Antestaminor_

merkitsee, ja että Romalaisen oikeus-opin mukaan nipistetään

ihmisiä korvasta sanoen: _Antestaminor_, kun niitä vaaditaan

vieraiksi-miehiksi.

Bielgeschrey. Tiedätkö, että Romalaisen oikeus-opin mukaan tuommoisia

heittiöitä ajetaan ovesta ulos, jos niitä tulee kunnon ihmisen

huoneesen ilvehtimään. (Oldsur ajetaan ulos ovesta). Enkö minä ole

onnettomin ihminen mailmassa! Onnettomuutta ja mielen-karvautta sataa

virtana päälleni. Kuin paljo olenkin hikoillut ja häälännyt koko

päivän, niin ei ole kuitenkaan minkäänlaista tullut valmiiksi.

Lieneehän niitä monellaisia pahoja henkiä; toiset estävät ihmisiä

jumalanpelosta, toiset estävät heitä toimituksista. Sellainen pahuus

lienee tänä päivänä vallinnut minun huoneessani ja asettaunut eteeni

juuri nyt kuin minulla on toimittamista, pannakseen enemmin estekiviä

tielleni. Sama pahahenki on valinnut tuon kirotun asian-ajajan tänne

tulemaan. Tämä päivä on häijysti varastettu minulta. Ken voisi sanoa:

huomennakin tulee yhtä pitkä päivä; mutta uusi päivä, uusia

toimituksia; yhtä pitkä kuin päivä, yhtä suuria toimituksia. Mitä teen

minä? Hirtänkö minä itseni? Mutta minulla ei totisesti ole aikaa

hirttämäänkään itseäni. Minä otan kelvollisen asian-ajajan, joka

saattaa kirjoittaa kaikki mitä minä tahdon.

Pernilla. Totisesti, tämä päivä on ollut juuri kuin lumottu.

Bielgeschrey. Et sinä usko, Pernilla, kuin tukala minulle on elämä.

Pernilla. Eihän se ole kummakaan; sillä ensinnäkin on herralla kahden

miehen työ, jonka herra kyllä voisi toimittaa, jos ei olisi noita

tuhannen täytisiä esteitä, joita tulee joukottain. Tänä päivänä ei ole

ollenkaan oikea suunta. Minä luulen tosiaan että joku, jonka herra on

ajanut pois, on pannut nuo ihmiset matkaan, niin kostaakseen! sillä...

mutta kah, silmäänikin, eikö meillä taas ole uusi piru niskassa.

Kymmenes kohtaus.

Oldsur, (tulee sisälle, musta luorihuivi kaulassa ja päässä

vanha musta peruukki, jossa on pitkä palmikko). Entiset.

Oldsur. Anteeksi, armollinen herra! että rohkenen astua sisälle.

Bielgeschrey. Niinkö te murratte itsenne sisälle arvosain ihmisten

huoneesen, edeltäpäin itseänne ilmoittamatta.

Oldsur. En uskaltanut naputtaa, hyvinkorkia-arvoisuutenne, sillä se

olisi kovin rohkeaa.

Bielgeschrey. Kovin rohkeaa... Mitä teillä on täällä tekemistä?

Oldsur. Olen kuullut että herralla on paljo toimittamista.

Bielgeschrey. Ja juuri sen vuoksi tulette te minulta aikaa menettämään.

Oldsur. Varjelkoon Jumala! vapaasukuinen herra! _per contrarium, per

contrarium_, teidän korkea-arvoisuutenne.

Bielgeschrey. Sellainen arvonimi ei kuulu minulle.

Oldsur. Älkää sitä sanoko, armollinen, älkää sitä sanoko!

Bielgeschrey. Luulen lemmon tuoneen minulle tuon veinarin niskaan.

Oldsur. Herran ei pidä suuttuman, muistakaa toki että olen oppinut

mies.

Bielgeschrey. Ei suinkaan teillä ole ollut paljo hyötyä opistanne.

Oldsur. Huomatkaa toki teidän arvoisuutenne, että ymmärrän enemmän kuin

neljä kolmatta kieltä.

Bielgeschrey. Täällä oli nykyjään samallainen pärisijä, joka sanoi

taitavansa kaksikymmentä kieltä, ja tuskin hän sentähden taisi mitään.

Oldsur. Vaan niin ei ole minun laitani, minä en tahdo kiittää itseäni,

mutta olen kelvollinen mies ja patricius synnyltäni.

Pernilla. Mikä se patricius on?

Oldsur (Oldsur suutelee Pernillan esiliinaa). Alimmainen palvelijanne,

armollinen ryökynä!

Pernilla. Herranen aika, semmoisia arvonimiä.

Oldsur. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, ett'en ennen ole tehnyt

kumarrustani.

Pernilla. Kaikki on annettu anteeksi.

Oldsur. Kaikkein ihmisten täytyy tunnustaa että minussa on tavattoman

paljon oppia. Teidän armonne voi itse käsittää, että sillä, joka on

ollut opissa Wittenbergissä, Helmstadtissa, Pragissa, Leipzigissä,

Rostockissa, Königsbergissä, Nyrnbergissä, Heidelbergissa, Krakovassa,

Landauissa, Tübingenissä, Urissa, Schweitzissä, Unterwaldenissa,

Frankfurtissa Mainjoella, Frankfurtissa Oderjoella, Frankfurtissa

Mosejoella, Mecklenburgissa, Grubenhagenissa, Kielissä, Zerbftissä,

etcetera, etcetera, etcetera paitse useissa kymnasioissa. Minä sanon,

teidän armonne voi helposti käsittää, että sillä, joka on ollut niin

monessa yliopistossa, täytyy olla tavattoman paljo oppia ja tietoja.

Eikö niin, armollinen ryökynä?

Bielgeschrey. Minä kuulen teidän oppineen jonnijoutavia ja

että -- -- --

Oldsur. Anteeksi, hyvin korkea arvoisa, siveä patruuna! Ajatelkaa, että

olen pitänyt enemmän kuin viisikymmentä luentoa, _tam privata quam

privatissima_, niinkuin _Collegia practica, didactica, tactica,

homiletica, exegetica, ethica, rhetorica, oratoria, metaphysica,

chiromantica, necromantica, logica, talismanica, juridica, parasitica,

politica, astronomica, geometrica, arithmetica_ -- -- --

Bielgeschrey. Lopeta hiidessä!

Oldsur. _Cronologica, horoscopica, metoscopica, physica tam theoretica

quam practica_ -- --

Bielgeschrey. Annappa tänne keppini, Pernilla!

Oldsur. Semmoisissa tieteissä kuin _Institutiones, Codicem, Pandectas,

jus naturae, jus civile, municipale, feodale, jus gentinm, jussusculum_

ja muissa senkaltaisissa.

Bielgeschrey. Keppiänihän minä tahdoin!

Oldsur. Älkää vihastuko, teidän armollisuutenne! olen tullut tänne

hyvässä tarkoituksessa, tarjotakseni halpaa apuani, koska olen kuullut

herralla olevan paljon toimittamista. Kun kerran tulen asiain perille,

niin saadaan nähdä mikä mies minä olen.

Bielgeschrey. Kyllä tunnen hyvin vertaisenne, kun te saatte kerran

sormenne asioihin, niin teitä ei enää saa niistä pois.

Oldsur. Minä en palveluksestani tahdo muuta kuin vaan ruuan, sillä minä

palvelen _par honneur, par honneur_.

Bielgeschrey. Missä asiassa voitte te siis olla minulle avullisena?

Oldsur. Minä tahdon sitoutua kymmenessä minuutista kirjoittamaan koko

arkin paperia.

Bielgeschrey. Se on liika paljo. Tuossa yksi arkki paperia koetteeksi.

Oldsur (Oldsur istuu ja on kirjoittavinaan).

Bielgeschrey. Haluaisin tietää, miten tämän käypi. Pitäähän minun

katsoa, mitenkä tuo menettelee.

Oldsur (tulee Bielgeschreytä vastaan). Katsokaa, teidän arvoisuutenne!

minä olen tehnyt tehtäväni pikemmin kuin luvattu oli.

Bielgeschrey. Voi päiviäni! Kaikkia täytyy nähdäkseni. Hän ei ole

tehnyt mitään, vaan mustannut paperin. Missä minun keppini?

(Bielgeschreyn juostessa keppiä hakemaan, konttii Oldsur

pöydän alle, ja Bielgeschreyn sekä Pernillan joutuessa kyökin

ovelle, kulkee Oldsur pöytäneen toiselle puolelle; molemmat

juoksevat Oldsuria kohti, mutta hän kaataa pöydän paperineen

ja rientää ulos).

Bielgeschrey. Voi, Pernilla! Tämä vahinko on pahin kaikista. Katso nyt!

kaikki paperini ovat maassa lattialla! Nyt ei ole henkeni markan

arvoinen.

Pernilla. Voi, herra! Älkää olko millännekään. Kyllä me ne taas

järjestämme. Mutta minä otan selvän mitenkä tämän asian laita on.

Kuolemaksenikin on joku tämän laittanut näin.

Bielgeschrey. Voi! voi! en minä jaksa enää.

Pernilla. Ai, herraseni! Menkää ylös ja paneukaa vähän levähtämään

sängylle. Minä näen, herra on vähä huonolla päällä. Voi herra rukka!

Tehkää niinkuin nöyrimmästi pyydän. Minä panen puolessa tiimassa kaikki

jälleen järjestykseen.

Bielgeschrey. Niin tehnen; sillä minä en voi seisoa jaloillani.

(Menee pois).

Pernilla. Hyvästi käypi. Nyt menen Madlenan kamariin puukhollarin tykö,

ja käsken hänen ystävineen kello seitsemän ajaksi, joka on siitä

jälkeenpäin kun Leander on päättänyt avioliittokirjansa, sillä minä

pakotan herran joutumaan Leanderin kanssa juuri pelosta Leanderin

tähden. Ja kun oikea mies sitte tulee, tulee tästäkin lemmonlainen

asia. Mutta minä pakenen talosta neidon kanssa. On se kuitenkin lemmon

mies tuo Oldsur. On se tehnyt monta juonta täällä ja ulkomaalla. Viime

temppu oli aivan hänen oma keksimänsä. Sillä voitimme asian; sillä nyt

ei kestä herran pää puhua puukhollarin kanssa. Ei ketään ole niin

helppo narrata kuin malttamattomia ihmisiä, kun niille laittaa

toimituksia ja vastuksia.

Ei ole aikaa: Komedia kolmessa näytöksessä · 第 14 / 19 题