Pernilla. Ai, ai, ai!
Bielgeschrey. Hurtta! teetkö väkivaltaa huoneessani.
Oldsur. Oletteko te hyvä mies ja ette tiedä, mitä _Antestaminor_
merkitsee, ja että Romalaisen oikeus-opin mukaan nipistetään
ihmisiä korvasta sanoen: _Antestaminor_, kun niitä vaaditaan
vieraiksi-miehiksi.
Bielgeschrey. Tiedätkö, että Romalaisen oikeus-opin mukaan tuommoisia
heittiöitä ajetaan ovesta ulos, jos niitä tulee kunnon ihmisen
huoneesen ilvehtimään. (Oldsur ajetaan ulos ovesta). Enkö minä ole
onnettomin ihminen mailmassa! Onnettomuutta ja mielen-karvautta sataa
virtana päälleni. Kuin paljo olenkin hikoillut ja häälännyt koko
päivän, niin ei ole kuitenkaan minkäänlaista tullut valmiiksi.
Lieneehän niitä monellaisia pahoja henkiä; toiset estävät ihmisiä
jumalanpelosta, toiset estävät heitä toimituksista. Sellainen pahuus
lienee tänä päivänä vallinnut minun huoneessani ja asettaunut eteeni
juuri nyt kuin minulla on toimittamista, pannakseen enemmin estekiviä
tielleni. Sama pahahenki on valinnut tuon kirotun asian-ajajan tänne
tulemaan. Tämä päivä on häijysti varastettu minulta. Ken voisi sanoa:
huomennakin tulee yhtä pitkä päivä; mutta uusi päivä, uusia
toimituksia; yhtä pitkä kuin päivä, yhtä suuria toimituksia. Mitä teen
minä? Hirtänkö minä itseni? Mutta minulla ei totisesti ole aikaa
hirttämäänkään itseäni. Minä otan kelvollisen asian-ajajan, joka
saattaa kirjoittaa kaikki mitä minä tahdon.
Pernilla. Totisesti, tämä päivä on ollut juuri kuin lumottu.
Bielgeschrey. Et sinä usko, Pernilla, kuin tukala minulle on elämä.
Pernilla. Eihän se ole kummakaan; sillä ensinnäkin on herralla kahden
miehen työ, jonka herra kyllä voisi toimittaa, jos ei olisi noita
tuhannen täytisiä esteitä, joita tulee joukottain. Tänä päivänä ei ole
ollenkaan oikea suunta. Minä luulen tosiaan että joku, jonka herra on
ajanut pois, on pannut nuo ihmiset matkaan, niin kostaakseen! sillä...
mutta kah, silmäänikin, eikö meillä taas ole uusi piru niskassa.
Kymmenes kohtaus.
Oldsur, (tulee sisälle, musta luorihuivi kaulassa ja päässä
vanha musta peruukki, jossa on pitkä palmikko). Entiset.
Oldsur. Anteeksi, armollinen herra! että rohkenen astua sisälle.
Bielgeschrey. Niinkö te murratte itsenne sisälle arvosain ihmisten
huoneesen, edeltäpäin itseänne ilmoittamatta.
Oldsur. En uskaltanut naputtaa, hyvinkorkia-arvoisuutenne, sillä se
olisi kovin rohkeaa.
Bielgeschrey. Kovin rohkeaa... Mitä teillä on täällä tekemistä?
Oldsur. Olen kuullut että herralla on paljo toimittamista.
Bielgeschrey. Ja juuri sen vuoksi tulette te minulta aikaa menettämään.
Oldsur. Varjelkoon Jumala! vapaasukuinen herra! _per contrarium, per
contrarium_, teidän korkea-arvoisuutenne.
Bielgeschrey. Sellainen arvonimi ei kuulu minulle.
Oldsur. Älkää sitä sanoko, armollinen, älkää sitä sanoko!
Bielgeschrey. Luulen lemmon tuoneen minulle tuon veinarin niskaan.
Oldsur. Herran ei pidä suuttuman, muistakaa toki että olen oppinut
mies.
Bielgeschrey. Ei suinkaan teillä ole ollut paljo hyötyä opistanne.
Oldsur. Huomatkaa toki teidän arvoisuutenne, että ymmärrän enemmän kuin
neljä kolmatta kieltä.
Bielgeschrey. Täällä oli nykyjään samallainen pärisijä, joka sanoi
taitavansa kaksikymmentä kieltä, ja tuskin hän sentähden taisi mitään.
Oldsur. Vaan niin ei ole minun laitani, minä en tahdo kiittää itseäni,
mutta olen kelvollinen mies ja patricius synnyltäni.
Pernilla. Mikä se patricius on?
Oldsur (Oldsur suutelee Pernillan esiliinaa). Alimmainen palvelijanne,
armollinen ryökynä!
Pernilla. Herranen aika, semmoisia arvonimiä.
Oldsur. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, ett'en ennen ole tehnyt
kumarrustani.
Pernilla. Kaikki on annettu anteeksi.
Oldsur. Kaikkein ihmisten täytyy tunnustaa että minussa on tavattoman
paljon oppia. Teidän armonne voi itse käsittää, että sillä, joka on
ollut opissa Wittenbergissä, Helmstadtissa, Pragissa, Leipzigissä,
Rostockissa, Königsbergissä, Nyrnbergissä, Heidelbergissa, Krakovassa,
Landauissa, Tübingenissä, Urissa, Schweitzissä, Unterwaldenissa,
Frankfurtissa Mainjoella, Frankfurtissa Oderjoella, Frankfurtissa
Mosejoella, Mecklenburgissa, Grubenhagenissa, Kielissä, Zerbftissä,
etcetera, etcetera, etcetera paitse useissa kymnasioissa. Minä sanon,
teidän armonne voi helposti käsittää, että sillä, joka on ollut niin
monessa yliopistossa, täytyy olla tavattoman paljo oppia ja tietoja.
Eikö niin, armollinen ryökynä?
Bielgeschrey. Minä kuulen teidän oppineen jonnijoutavia ja
että -- -- --
Oldsur. Anteeksi, hyvin korkea arvoisa, siveä patruuna! Ajatelkaa, että
olen pitänyt enemmän kuin viisikymmentä luentoa, _tam privata quam
privatissima_, niinkuin _Collegia practica, didactica, tactica,
homiletica, exegetica, ethica, rhetorica, oratoria, metaphysica,
chiromantica, necromantica, logica, talismanica, juridica, parasitica,
politica, astronomica, geometrica, arithmetica_ -- -- --
Bielgeschrey. Lopeta hiidessä!
Oldsur. _Cronologica, horoscopica, metoscopica, physica tam theoretica
quam practica_ -- --
Bielgeschrey. Annappa tänne keppini, Pernilla!
Oldsur. Semmoisissa tieteissä kuin _Institutiones, Codicem, Pandectas,
jus naturae, jus civile, municipale, feodale, jus gentinm, jussusculum_
ja muissa senkaltaisissa.
Bielgeschrey. Keppiänihän minä tahdoin!
Oldsur. Älkää vihastuko, teidän armollisuutenne! olen tullut tänne
hyvässä tarkoituksessa, tarjotakseni halpaa apuani, koska olen kuullut
herralla olevan paljon toimittamista. Kun kerran tulen asiain perille,
niin saadaan nähdä mikä mies minä olen.
Bielgeschrey. Kyllä tunnen hyvin vertaisenne, kun te saatte kerran
sormenne asioihin, niin teitä ei enää saa niistä pois.
Oldsur. Minä en palveluksestani tahdo muuta kuin vaan ruuan, sillä minä
palvelen _par honneur, par honneur_.
Bielgeschrey. Missä asiassa voitte te siis olla minulle avullisena?
Oldsur. Minä tahdon sitoutua kymmenessä minuutista kirjoittamaan koko
arkin paperia.
Bielgeschrey. Se on liika paljo. Tuossa yksi arkki paperia koetteeksi.
Oldsur (Oldsur istuu ja on kirjoittavinaan).
Bielgeschrey. Haluaisin tietää, miten tämän käypi. Pitäähän minun
katsoa, mitenkä tuo menettelee.
Oldsur (tulee Bielgeschreytä vastaan). Katsokaa, teidän arvoisuutenne!
minä olen tehnyt tehtäväni pikemmin kuin luvattu oli.
Bielgeschrey. Voi päiviäni! Kaikkia täytyy nähdäkseni. Hän ei ole
tehnyt mitään, vaan mustannut paperin. Missä minun keppini?
(Bielgeschreyn juostessa keppiä hakemaan, konttii Oldsur
pöydän alle, ja Bielgeschreyn sekä Pernillan joutuessa kyökin
ovelle, kulkee Oldsur pöytäneen toiselle puolelle; molemmat
juoksevat Oldsuria kohti, mutta hän kaataa pöydän paperineen
ja rientää ulos).
Bielgeschrey. Voi, Pernilla! Tämä vahinko on pahin kaikista. Katso nyt!
kaikki paperini ovat maassa lattialla! Nyt ei ole henkeni markan
arvoinen.
Pernilla. Voi, herra! Älkää olko millännekään. Kyllä me ne taas
järjestämme. Mutta minä otan selvän mitenkä tämän asian laita on.
Kuolemaksenikin on joku tämän laittanut näin.
Bielgeschrey. Voi! voi! en minä jaksa enää.
Pernilla. Ai, herraseni! Menkää ylös ja paneukaa vähän levähtämään
sängylle. Minä näen, herra on vähä huonolla päällä. Voi herra rukka!
Tehkää niinkuin nöyrimmästi pyydän. Minä panen puolessa tiimassa kaikki
jälleen järjestykseen.
Bielgeschrey. Niin tehnen; sillä minä en voi seisoa jaloillani.
(Menee pois).
Pernilla. Hyvästi käypi. Nyt menen Madlenan kamariin puukhollarin tykö,
ja käsken hänen ystävineen kello seitsemän ajaksi, joka on siitä
jälkeenpäin kun Leander on päättänyt avioliittokirjansa, sillä minä
pakotan herran joutumaan Leanderin kanssa juuri pelosta Leanderin
tähden. Ja kun oikea mies sitte tulee, tulee tästäkin lemmonlainen
asia. Mutta minä pakenen talosta neidon kanssa. On se kuitenkin lemmon
mies tuo Oldsur. On se tehnyt monta juonta täällä ja ulkomaalla. Viime
temppu oli aivan hänen oma keksimänsä. Sillä voitimme asian; sillä nyt
ei kestä herran pää puhua puukhollarin kanssa. Ei ketään ole niin
helppo narrata kuin malttamattomia ihmisiä, kun niille laittaa
toimituksia ja vastuksia.