Leander. Minä olen Jeronimus Kristoffersenin poika --

Bielgeschrey. Tunnen herra Jeronimuksen. Teillä on hyvä mies isänä.

Leander. Minä olen tullut tänne rakkaan isäni neuvosta ja tahdosta --

nöyrimmästi -- -- --

Bielgeschrey (kirjoittajillensa). Kirjoitatteko siellä, miehet?

Kaikki. Kirjoitamme.

Bielgeschrey. Näyttäkääpä nyt kuinka kauvas olette päässeet! Suokaa

anteeksi, herra! Tuossa paikassa.

(Mene pitkän pöydän tykö).

Kuudes kohtaus.

Parran-ajaja. Talonpoika. Raatari. Entiset.

Parran-ajaja (tulee ensin sisälle). Olen jo kaksi kertaa tänä aamuna

käynyt täällä herran parran ajoa varten, mutta herra ei ollut vielä

nousneena.

Bielgeschrey. No, mestari! Joutukaa niin pian kuin mahdollista on;

sillä minulla on kädet täynnä toimituksia.

(Hän istuu parran ajolle ja parran-ajaja,

saipuaa sivellessä, puhelee).

Parran-ajaja. Onpa melkeen ruma ilma tänä päivänä.

Bielgeschrey. Sen huomaan.

Parran-ajaja. Enpä tiedä miten mailman laita lienee, jota enemmän elää

sitä pahemmin käypi, ei kuulla eikä nähdä mitään muuta kuin pahaa.

Herra on tainnut kuulla mitä näinä päivinä on tapahtunut.

Bielgeschrey. En. Enpä ole kuullut mitään uutta. Eikä minulla ole

aikaakaan uutisia kyselemään; sillä minulla on työtä omista asioistani,

eikä ole silmän räpäystäkään aikaa puhua hyvän miehen kanssa.

Parran-ajaja. Niin tahdon minä siis teidän armollenne asian kertoa.

Eräs vaimo merimieskasarmissa on yhdellä haavaa synnyttänyt

kolmekymmentä-kaksi lasta eikä kuitenkaan ollut vahvempi tavallista

raskasna olevaa vaimoa. Mitenkä teidän armonne sen ymmärtää?

Bielgeschrey. Minulla ei ole tarvetta päätäni vaivata semmoisten

ymmärtämisellä, sillä ensin pitää mun tietää onko se totta.

Parran-ajaja. Se on niin totta kuin minä tässä seison, sillä minä voin

sen tapauksen asianhaaroineen kertoa, sillä kaikki lapset tulivat

kasteesen, mutta kuolivat kohta sen jälkeen.

Talonpoika (tulee sisälle). Hyvää huomenta, isäntä! Minulla olisi

rahassa maksaa kaksi nelikkoa ohria ja voita.

Bielgeschrey (menee parran-ajajan tyköä hyvin saippuoittuna). Onhan

sinulla kolme nelikkoa ohria maksettavana?

Talonpoika. Sen kyllä hyvin tiedän, hyvä isäntä! Mutta isäntä antaisi

yhden nelikon tänä vuonna anteeksi; sillä meillä on niin kovat ajat,

ettei niitä ole ollut semmoisia koskaan.

Bielgeschrey. Se on vanhaa puhetta. Te valitatte aina.

Talonpoika. Kuulkaapas isäntä! Jolla on korkeat maat niinkuin meillä,

se ei ole saanut paljon tänä vuonna. Ohrat näyttivät kyllä joltakin

pelloissa; mutta hornatti vieköön, isäntä! saimmekin tänä vuonna

vähemmän ohria kuin menneenä; ja tuskin maksetaan meille kaupungissa

talari tynnyriltä. Eikö isäntä tiedä mitä markkekongi tulee olemaan

tänä vuonna?

Bielgeschrey. En, sitä en voi tietää. Mutta kuules nyt! sinun pitää

maksaa minulle rahat kolmesta nelikosta.

Talonpoika. Voi, hyvin mielelläni, hyvä isäntä! hyvin mielelläni; mutta

armahtakaa minua tänä vuonna, niin minä sitte rehellisenä miehenä

koetan maksaa veron ja arennin.

Bielgeschrey. Niin sinä lupaat joka vuosi, ja se on kuitenkin

yhtäkaikki.

Talonpoika. Niin, Jumala paratkoon, isäntä! Kun tauti tulee ja viepi

hevosemme, täytyyhän meidän rahalla palkata naapureimme hevosia

kyntämään peltojamme.

(Talonpoika ottaa rahoja rievusta.

Bielgeschrey alkaa niitä lukea).

Raatari (tulee). Onko herra halunnut saada minun vaatteen mittaa

ottamaan?

Bielgeschrey (jättää rahat ja juoksee pois). Kun tulevat, niin tulevat

kaikki yhtaikaa!

Raatari. Se on tehty silmänräpäyksessä, hyvä herra!

(Bielgeschrey otattaa mittaa).

Talonpoika. Olivathan rahat oikein, niistä kahdesta nelikosta, herra!

Bielgeschrey (juoksee taas talonpojan tykö). Ai totta, enhän minä

lukenutkaan kaikkia rahoja. Tässä keräypi niin paljo asioita kerralla,

että tuleehan kokonaan hullupäiseksi.

(Lukee taas rahoja).

Parran-ajaja. Haluaako herra, että tulen toisen kerran takasin.

Bielgeschrey. Johan partani on ajettu, mestari! (Koettaa partaansa,

josta käsi tulee saipuaan). No tuhat täytinen! saipua kuivaa leukahani;

odotappa vähä, niin kauvan kuin partaa ajetaan. (Istuu taas ja sanoo).

Voi Jumala paratkoon sitä, jolla on enempi tekemistä kuin ennättääkään!

Kirjoitatteko te siellä?

(Vastataan: kirjoitamme).

Pernilla. Suopuisa herra! Ettekö puhuisi muutamaakaan sanaa tuon herran

kanssa, joka on jo odottanut niin kauvan.

Bielgeschrey. Hyvänen aika! Aivan oikeen. Menkää pois te toiset ja

tulkaa tiiman perästä takasi. Anteeksi, herra, että olette saaneet

seisoa niin kauvan! Näettehän itsekin, että minulle on palattu

toimituksia. Mitä olisi teillä muuten asiaa?

Leander. Hyvä herra! Minä olen Jeronimus Kristoffersenin poika, joka

isäni suosiolla tulen tänne pyytämään teidän tytärtänne, jota olen jo

jonkun aikaa rakastanut. Isäni itse olisi katsonut kunniakseen tulla

herra Bielgeschreyn puheille ja minun puolestani tätä esitellyt, mutta

hän on voinut vähä pahasti, eikä siksi päässyt ulos näinä päivinä.

Bielgeschrey. Kiitoksia hyvästä tarjouksestanne, mutta suokaa toki

kysyä mikä teillä on ammattina.

Leander. Isäni ei ole säästänyt minua kasvattaessaan. Hän on antanut

minun kulkea ulkomaillakin, toimittanut minun oppimaan kaikkia

hyödyllisiä harjoituksia, useita kieliä, paitsi latinaakin.

Bielgeschrey. Hyvä kyllä, herra! hyvä! Mutta semmoinen vävy minusta

olisi mieleeni, joka on toimelias, joka kykenee hyvästi kynään, joka

saattaa olla minulle apuna toimituksissani.

Leander. Kyvystäni voin kyllä näyttää todistuksia useilla kirjeillä,

joita on taskussani; ja saanhan minä luvan niitä näyttää herralle.

Bielgeschrey. Kirjoitatteko te siellä?

Kaikki. Kirjoitamme.

Bielgeschrey. Näyttäkää, mitä te olette ennättäneet siellä.

(Menee pois ja tulee jälleen takasin).

Leander. Katsokaa tässä, hyvä herra! tässä on useita kirjeitä sekä

franskaksi että latinaksi.

Bielgeschrey. Ei minun mieleni niin ollut, herra. Ymmärrättekö

puukhollarin toimitusta?

Leander. En; mitä hyötyä minulle siitä olisi?

Bielgeschrey. Siitä olisi minulle hyötyä, sillä muut kirjoitukset eivät

tule minulle avuksi. Minä tahdon tyttärelleni hyvän kirjanpitäjän, ja

kosk'ei herra ymmärrä sitä toimitusta, niin elkää pahastuko, jos minä

en suostu teidän pyyntöönne.

Leander. Aivan mielelläni opettelen minä kirjanpitäjän toimitusta

teidän tyttärenne tähden, jota sydämmellisesti rakastan.

Bielgeschrey. Ei, herra! Elkää puhuko enään; se ammatti pitää opittaman

lapsuudesta alkaen; ja minä olenkin jo puolittain luvannut pois

tyttäreni kirjanpitäjä Erik Matinpojan vanhemmalle pojalle, Pietarille,

joka kuulun olevan aika mies ja astuvan isänsä jälkiä.

Leander. Sen minä kyllä tiedän, ettei mamseli koskaan taivu ottamaan

semmoista kirjakoita, ja se on minusta hyvin kumma, että herra aikoo

antaa tyttärensä sellaiselle.

Bielgeschrey. Niinpä minä sen luulin. Te neitoin veinarit kutsutte

kaikkia kunnollisia ja oppineita ihmisiä kirjakoiksi. Se on sellainen

mies, joka voipi auttaa minua isoissa toimituksissani, joihin tahdon

hukkua.

Leander. Enpä minä tiedä, mitä toimituksia sillä miehellä olisi, jolla

ei ole mitään viran tointa.

Bielgeschrey. Minulla on niin monia toimituksia, ettei minulla ole

aikaa syömään eikä juomaan. Pernilla! Tuo sanoo, ettei minulla mitään

toimituksia ole! Saatathan sinä olla minulle todistajana.

Pernilla. Herralla on kymmenen miehen työtä. Ne ovat hänen

vihamiehensä, jotka sanovat ettei hänellä ole toimituksia. Onhan

herralla, paitsi minua, neljä kirjoitusmiestä, jotka ovat kyllin

todistuksena siihen, että hänellä on toimituksia.

Bielgeschrey. Ja minä tulen ottamaan vielä kaksi lisäksi. Kirjoitatteko

te siellä, miehet?

Kaikki. Kirjoitamme kaikin voimin.

Leander. Sen minä sanon, herra, ettei teidän tyttärenne tule koskaan

saamaan sitä kirjakoita.

Bielgeschrey. Kuka lempoko minua estäisi?

Leander. Se olen minä ja teidän tyttärenne itsekin.

Bielgeschrey. Noh, kylläpä se on kaunista!

Leander. Sen minä takaan, hyvä herra, ettei siitä tule mitään!

Bielgeschrey. Mutta minä takaan, että tyttäreni pitää olla naitu

Pietari Eerikinpojalle, puukhollarille, ennen auringon laskua. Hyvästi,

herra! Minulla ei ole aikaa enempää puhua teidän kanssanne. (Leander

menee pois). Oletko kuullut kummempaa miestä, Pernilla?

Pernilla. Sen minä sanon, että jos en olisi herraa hävennyt, niin

olisin antanut hänelle suuta vasten.

Bielgeschrey. Se mies neuvoo hyvälle miehelle kenelle hänen pitäisi

antaa tyttärensä, ja halveksii puukhollaria. Minulla on paljo

askaroitsemista, mutta saanhan kuitenkin vähä puhutella tytärtäni.

Leonora, tule sisälle!

Seitsemäs kohtaus.

Leonora. Bielgeschrey. Pernilla. Kirjoittajat.

Bielgeschrey. Tyttäreni! Vaikka minulla on paljo tekemistä, on minulla

kuitenkin sinun onnesi mielessä.

Leonora. Kiitoksia, rakas isäni!

Bielgeschrey. Mieleni on naittaa sinut.

Leonora. Kiitoksia!

Bielgeschrey. Ja hyvälle, ymmärtäväiselle miehelle.

Leonora. Sen kyllä tiedän, ettei minua isäni anna muulle kuin

säädylliselle miehelle.

Bielgeschrey. Ja minä tahdon, että häät pidetään jo tänä iltana.

Leonora. Kuinka rakas isäni sen hyväksi näkee.

Bielgeschrey. En tahtonut sinulta kysyä, ennenkuin lupasin sinun pois,

sillä minä tiedän, että sinä olet isääsi tottelevainen lapsi.

Leonora. Voi, rakas isäni! Saanhan juuri sen, jota enimmin rakastan!

Bielgeschrey. Asia on se, josta puhuin sinulle eilen illalla.

Leonora. Ei! Pappa ei puhunut mitään hänestä illalla.

Bielgeschrey. Vai sinä olet unhottanut sen, hyvä lapsi! Minulla on

satakin asiaa päässä, ja muistan kuitenkin asiat paremmin kuin kukaan

teistä. Se on nuori järjen mies.

Leonora. Niin, se on kyllä aivan totta.

Bielgeschrey. Ja sillä on isäkin hyvä mies, jonka jälkiä poika aikoo

astua.

Leonora. Sitä en ollenkaan epäile.

Bielgeschrey. Ja neljässä vuodessa tulee oivallisin kirjanpitäjä koko

kylässä.

Leonora. Kuinka? Leanderiko kirjanpitäjäksi?

Bielgeschrey. Sen nimi ei ole Leanderi, sen nimi on Pietari, ja se on

kirjanpitäjä Eerikki Matinpojan poika.

Leonora. Voi taivasten tekijä! Mitä minun pitää kuulla? Koska ma luulin

sitä Leanderiksi herra Jeronimon pojaksi.

Bielgeschrey. Ei, lapseni, ei siitä kaupasta ole sinulle. Se tuhnus oli

täällä vasta, mutta sai vasikan nahan.

Leonora. Voi minua onnetointa ihmistä! Antaisitteko te minun

sellaiselle kirjakolle.

Bielgeschrey. Kuule! toimitukset eivät salli minun sinun kanssasi enää

jauhata. Mene nyt kohta ja laita itsesi valmiiksi naimisiin tänä iltana

nuoren puukhollarin kanssa. (Leonora menee itkien). Pernilla! mene sinä

jälestä ja muistuta häntä kuuliaisuudesta, jota hän on itsensä tähden

velvollinen isällensä osottamaan.

Pernilla. Siitä ei herran tarvitse epäillä. Tässä olen minä teille yhtä

uskollinen kuin kaikessa muussakin.

Bielgeschrey. Kirjoittajat! tulkaa saliin, siellä saamme toimittaa

asioitamme rauhassa.

(Kaikki pistävät kynät korvainsa taakse ja menevät).

Kahdeksas kohtaus.

Pernilla. Leonora.

Pernilla. Joka tahtoo jotakin veijausta tehdä, koettakoon ensin tulla

sille mieliksi, jota aikoo pettää. Kun herrasväki talossa on jumalista,

tekeyvät notkiat palkollisetkin jumalisiksi, ja onnistuvat sillä

hyvästi, ja tekevät sitte mitä tahtovat. Kun isot ottavat kunniakseen

juoda toisensa pöydän alle, tekevät palvelijat saman. Kun isolla

herralla on tapana pitää tyhjästä asiasta isoa elämää, näemme

palvelijainkin läähättävän ja pyyhkivän päästään hikeä, vaikk'eivät ole

mitään toimittaneet. Notkia palvelija, joka tahtoo koirankuria

harjoittaa, tutkikoon ensin herrasväkensä luonnon, ja tulkoon

samanlaiseksi. Tämän minä olen havainnut ja siksi minä elämöin enimmin

talossa, ja vähimmin toimitan, jonka tähden minua kaikista enimmin

kuullaan. Kun herra valittaa töitänsä, valitan minä muassa; kun hän

elämöipi, elämöin minä kanssa; kun hän pyyhkii hikeä päästään, pyyhin

minä kanssa; kun hän toimitustensa vuoksi näkee hyväksi naittaa

tyttärensä puukhollarille, kiitän minä sellaista naimista, vaikka se on

minulle niin vähä mieleen, ettei kukaan olisi teille enemmän vihassa

kuin minä, jos te, mamseli, tulisitte niin hulluksi, että haluaisitte

sellaista mieheksenne.

Leonora. Sitä ei sinun tarvitse pelätä.

Pernilla. Anna sellaisen lurjuksen mennä ja naida vanha läkki-astia.

Hän ei ole luotu olemaan semmoisen mamselin sylissä, ja onko teitä

sitte luotu puukhollarin rouvaksi.

Leonora. Voi Pernilla! sinuun ainoastaan minä luotan. Mutta mikä on

sinulla keinona, jolla voit saada tämän asian mitättömäksi ja auttaa

minun ja Leanderin rakkautta.

Pernilla. Hei, mamseli! en minä sano keinojani, ennenkuin koko senaatti

on koolla.

Leonora. Minä kuulen Leanderin palvelijoineen tulevan tänne tuossa

paikassa.

Pernilla. Jospa ne tulisivat, sillä nyt on ainoa aika, jona saamme

yhdessä tuumata tänä päivänä. Minä laitan tässä kaksoisten ristiäiset

ja Leanderin mielipoika Oldsur saa olla apuna. Minä olen käskettänyt ne

tänne. Mutta kah! tuolla ne tulevatkin.

Yhdeksäs kohtaus.

Leander. Leonora. Pernilla. Oldsur.

Leander. Voi rakkahin mamseli! Ei elämässäni ole vielä ollut minulla

niin pahaa hetkeä kuin tämä, sitte kuin isältänne kuulin nuo kovat

kiellon sanat.

Leonora. Voi Leander! ei ole ollut parempi minullekaan.

Pernilla. Kuulkaa, hyvät ihmiset! ei tässä ole aikaa pitää pitkiä

kummin puheita. Minulla on päässäni joukko keinoja, jotka ovat saatavat

liikkeelle.

Leonora. Annappa nyt kuulla tuo keinosi.

Pernilla. Keinoniko? Luuleeko mamseli yhden keinon piisaavan? Tässä

toimessani on niin monta vaikeata, että olen monta kertaa ollut jättää

koko puuhan silleen.

Leander. Noh, annappa kuulla mitä sinä olet keksinyt avuksemme.

Pernilla. Kuulkaa herra! taidatteko, jos tarvitaan, olla olevinanne

kirjakoina? Siinä se pää-asia on.

Oldsur. Mitä hän ei taida, sen minä kyllä hänelle opetan.

Pernilla. Tunnetko Pietaria, Eerikki Mattisenin, puukhollarin poikaa?

Oldsur. Olen monta kertaa nähnyt hänet kadulla.

Pernilla. Hänenä koettakoon Leander olla, ja tulkoon herran tykö

kosioimaan.

Oldsur. Tässä ensimäisessä kohdassa teen minä kaksi muistutusta.

Ensiksikin on herra Bielgeschrey vasta puhutellut Leanderia, ja

toiseksi tuntee hän puukhollarin, koska hän on sen vävykseen valinnut.

Pernilla. Molempain muistutustesi yli vedän minä piirun. Herra

Bielgeschrey ei ole puhutellut Leanderia muuta kuin kerran. Ja vaikkapa

hän olisi puhutellut häntä vielä kymmenenkin kertaa, niin ei herra

Bielgeschrey häntä kuitenkaan tuntisi. Semmoinen mies, jonka päässä

kuhisee niin monta toimitusta kuin muurahaisia pesässä, ei tunne niin

helposti ihmisiä. Tuskinpa hän tuntee minuakaan välistä; sillä eileen

seisoi hän kauvan ja puhutteli minua ja kutsui minua Madlenaksi. Ja

Leanderi on menettelevä niin sekä vaatteissa että käytöksissään, että

hän saattaa pettää kenen tahansa. Toisekseen olen saanut nuuskituksi,

ettei herra ole koskaan puhutellut sitä nuorta puukhollaria, vaan

ainoastaan hänen isäänsä. Etkö kuule minun tutkivan asioitani.

Oldsur. Otanpa niinkin sanani takasin. Kuulen sen kyllä käyvän laatuun.

Mutta kun se oikea puukhollari tulee, niin tulee petos ilmi.

Pernilla. Tulkoon vaan, ei se tule sittenkään ilmi. Kun Leander on

ensin ollut täällä, tulkoon sitte toinenkin kuin tahtoo.

Oldsur. Noh, se ei käy ollenkaan laatuun, jollei laiteta niin ettei

oikea puukhollari tule sisälle.

Pernilla. Jos se olisi minun vallassani, niin ei minulla olisi ollut

likimäärinkään niin monta keinoa mietittävänä. En minä voi estää häntä

tulemasta sisälle; sillä minä en seiso aina portilla, ja renki on

käsketty hänet sisälle päästämään. Mutta kuuleppas nyt, mitä on

tehtävänä; Leander tulkoon tänne kello kahden aikana, joka on tiimaa

ennen kuin toinen tulee, niin saapi hän herraa puhutella ja luvan

tyttärestä. Mutta ennenkuin se nahjus tulee, niin kiedomme herran

odottamattomiin toimituksiin, niin ettei hänellä ole aikaa Pietaria

puhutella.

Oldsur. Luuletko siis hänen menevän pois ilman mitäkään?

Pernilla. Hän menee pois kyllä tyytyväisenä.

Oldsur. Noh, miten hiiden lailla voisi se tapahtua?

Pernilla. En minä ole vielä päässyt puoliväliinkään. Meillä on

naimakiihkoinen emäntäpiika; sen nimi on Madlena, jolle herra on usein

luvannut hankkia miehen; hänen panen minä siihen luuloon että

puukhollari tulee häntä kosioimaan. Kun tämä nyt tulee, juuri kun herra

on korviaan myöten toimituksissa, niin neuvon minä herraa päästämään

mamselin puukhollaria puhuttelemaan, mutta mamselin sijaan vien minä

sinne Madlenan, joka luulee häntä kosijaksensa.

Oldsur. Noh, totta jumalata! sinulla on kovin isoisia keinoja piijaksi,

jona sinä olet. Mutta kun Madlena on joksikin ijällinen, kukatiesi ei

puukhollari voisikaan rakastua häneen.

Pernilla. Jos ei hän rakastu häneen, niin se on sitä parempi, mutta jos

hän päättää ottaaksensa hänen, jonka kyllä minä uskon, -- sillä

sellaiset miehet katsovat rahaan ja varallisuuteen, -- niin saattaapi

Madlenakin sillä tavalla tulla naiduksi, ja kometia päättyy sitä

suosiollisemmasti, sillä se olisi minusta hyvin suotu, että Madlena

tulisi naimisiin puukhollarin kanssa.

Oldsur. Ha, ha! ha! Mutta tässä näen minä vielä niin monta estettä,

etten ollenkaan luule tämän asian käyvän hyvästi.

Pernilla. Kun minä vaan saan herran oikein keinotelluksi toimituksiin,

en ollenkaan epäile hyvästä lopusta.

Oldsur. Mutta toimituksiin keinotteleminen saattaa juuri pahentaa

asian, sillä hän lykkää häät vastaiseksi ja saapi sillä välillä tietää

koko asian.

Pernilla. Siihen minä vastakeinon tiedän, sillä minä vannon, että

Leander on väijyksissä näpistelläkseen mamselin pois, -- joka kyllä on

totta, -- ja minä kehoitan herraa kiiruusti laittamaan häät. Ja kun

minä olen herran salaneuvos, niin neuvottelen minä heti kohta Leanderin

tuntemattomaksi vaatetettuna tänne, ja toinen ei tule, ennenkuin asia

on päätöksessä. Ja tämän minä kyllä saan toimeen noitakeinoitta.

Oldsur. No, toivon onnea, Pernilla!

Pernilla. Luuletko itse saavasi olla sillä aikaa joutilaana.

Oldsur. Ei minulla näytä olevan tässä mitään tekemistä, jos et sinä

aivo minuakin samassa naittaa ja yhtä aikaa saada kunnian tehdä

kolmipuolinen liitto eli kolme naimisliittokirjaa.

Pernilla. No ei! mutta saat kyllä tekemistä. Sinun pitää kietoa herra

toimituksiin ja rauhattomuuteen. Ensiksikin pitää sinun tulla tänne

Leanderin käskyläisenä ja sanoa herralle, että Leander aikoo haastaa

herraa oikeuteen, siksi että herra mielii antaa toiselle tyttärensä,

jonka muka useissa kirjeissä on luvannut Leanderille. Kun hän sen saapi

tietää, niin hänellä pää kihertyy, ja minä neuvon hänen kirjoittamaan

konstillisen kirjeen Leanderille, sekä kysymään neuvoa joltakin

asian-ajajalta, pitääkö hänen heti laittaa häät, saadakseen kaikki

uhkaukset mitättömiksi. Muuta apua en sinulta vaadi, kuin sen, että

vaan saat herran kiusallisiin toimituksiin.

Oldsur. Mutta asian-ajaja saattaa tultuaan sanoa, ettei herran pidä

olla milläänkään, sillä uhkauksista ei ole mitään pelkoa.

Pernilla. Siksipä sinun pitää olla asian-ajajanakin ja panna asia niin

hullulle kannalle, ettei herra tule siitä hullua viisaammaksi. Jos

keksit vielä muita keinoja, jotka häneltä ajan hukuttaa, on se sitä

parempi. Siliä tuskastuminen ja puuhaaminen ovat pyörät, jotka panevat

meidän koneemme liikkeelle.

Oldsur. On se tuhannen kone. Oikein tulen minä pyörälle päästä, kun

kuulen kaiken sen, mistä se on koottu. Piruako nuo vaimonpuolet eivät

tekisi.

Pernilla. Olekin käsillä ja laita vaatteet, jotka tarvitaan, kyllä minä

annan piikatyttösen kautta, joka minulta on, teidän molempain tietää,

milloin on aika mihinkin leikkiin ryhtyä. Sinun pitää olla kolmena

henkenä. Ensin Leanderin sanansaattajana, sitte asian-ajajana ja

viimeksi parran-ajajanakin, sillä pitäähän hänen saada partansa

ajetuksi tänä päivänä; tiiman perästä pitää sinun olla täällä

kaluinesi. Minä panen sinun kamariin ja sanon sinulle, milloinka pitää

tulla sisälle. Se on kaikki, mitä sinulla pitää olla päässä. Muusta

minä itse pidän huolen.

Leander. Entä jos koko tuo kone hajoaa, mitäs sitte?

Leonora. Jos ei se onnistu, niin en minä jätä sittekään teitä Leander!

Ennen minä menetän henkeni kuin otan tuon kirjakoin.

Pernilla. Ennen vääntäisin niskanne nurin, mamseli, kuin saisitte tulla

Pekan rouva puukhollerskaksi.

Leander. Minä kiitän sinua innostasi ja uskollisuudestasi, Pernilla!

Oldsur. Hän kiittää siitä, että tuo aikoo vääntää hänen kultasensa

niskat nurin.

Leander. Ei, Oldsur! Ei se niin ole ymmärrettävä.

Oldsur. Eikö tuota naimista Madlenan kanssa saattaisi jättää pois,

ettei seikka olisi niin monimutkainen.

Pernilla. Etkö siitä saattaisi pitää suutasi kiinni, ja pitää vaaria

ainoastaan siitä, mitä minä olen sinulle sanonut? Madlenau minä tahdon

naimisiin samassa erään syyn tähden. Kun jotakin on tehtävänä, pitää se

tehdä niin että se näkyy ja kuuluu. Menkää nyt tiehenne! (He yrittävät

menemään). Elkääpä vielä! Tahtoisin nähdä, miten herra Leander

menettelee kirjakoina ollessaan.

Leander. En totta maar' tiedä, ennenkuin Oldsur minua opettaa.

Oldsur. Jos voisin minä olla teidän sijassanne, ei olisi vaaraa.

Näyttäkää kuitenkin mitenkä menetteleisitte, kun teidän pitää kuvailla

semmoista miestä; pitäkää nyt minua herra Bielgeschreynä, jonka tytärtä

pyydätte.

Leander. Minä tulen pappani käskystä, jolle te herra Bielgeschrey

olette suosiollisesti ehdotelleet -- -- --

Oldsur. No -- oletteko te hulluna? Tuohan on kamarijunkkarin puhetta ja

livertelemistä! Onko tuo koulumestarin käytöstä? Katsokaa nyt minua?

Minä Petter Eerikki Matsen'in vanhin taimi, syntynyt Aabenraassa, tulen

nyt tänne tänä päivänä sulkemaan halvinta itseäni teidän

kunnioitettavan hyvän herran sulomieliseen suosioon, ja pyytämään

aviokseni tätä teidän prima tytärtänne. Sekundaa ei, jonka teidän

lempeytenne on luvannut minun rakkaalle isälleni Eerikki Matinpoika

puukhollarille, sanoo Eerikki Matinpoika puukhollarille,

soviteltavaksi, annettavaksi ja jätettäväksi minulle rakkaimmaksi

aviopuolisoksi, ja se kohta vekselin näytettyä. Sen luen minä

suosiollisen herran hyvyydeksi enkä omain tehtyin ansioini arvoksi eli

palkinnoksi, sillä sen tunnustan, että kun panen oman mitättömyyteni

sellaisen neidon rinnalle, jonka teidän suosiollisuutenne on

mielistynyt saada minulle siirrettäväksi, niin en ole mahdollinen hänen

kengänpaulojansakaan päästelemään, niin -- en voi muuksi tulla

arvostelluksi _valore intrinseco_ kuin oikeutetuksi paperiseteliksi

hopeakolikon verralla; samoin ja niinkuin liuskakivinen kirjoitustaulu

on kokonsa ja painonsa suhteen arvoisampi krihvelipalasta, jotta siihen

kirjoitetaan, samoin eikä muulla tavoin ovat tämän neidon siveys, sääty

ja varallisuus arvoisemmat minun siveyttäni, säätyäni ja

varallisuuttani. Hän on kirjoitustaulu ja minä aina kuolemaan asti

hänen alamainen kirjoituskrihvelinsä. Ja nyt näin puhuessani pitää

teidän alinomaa huiskuttaa oikeaa kättänne ja hyvin niellä sanojanne.

Pernilla. Kyllähän tuo on hyvä, Oldsur! Mutta älä toki ole niin

ylellinen puheessasi.

Oldsur. No, no! saatetaanhan tuosta ottaa poiskin. Lähtekäämme nyt

kotiimme.

(He menevät).

Kymmenes kohtaus.

Leonora. Pernilla.

Leonora. Voi, Pernilla! Minä pelkään ja vapisen ajatellessani kaikkea

tätä. Ensiksikin pelkään keinon ei onnistuvan, ja toiseksi pelkään

ihmisten jälkipuheita, että olen pettänyt isääni.

Pernilla. Voi, mamseli! Jos ei rakkaus ole tätä väkevämpi, niin kyllä

minä keinon keksin; te erootte Leanderista, ja tulette Petter

Eerikinpojan rouva Leonoraksi.

Leonora. Voi! ei, Pernilla!

Pernilla. Vai niin, mamseli. Sittehän emme tarvitseisikaan niin monia

keinottelemisia.

Leonora. Voi, Pernilla! kuule minua.

Pernilla. Minä olen miettinyt sen asian, mamseli. Suuri synti on

narrata vanhempiansa. Ja vielä vähän asian tähden.

Leonora. Vähänkö asian tähden, sanot sinä!

Pernilla. Tosiaan se lienee vähäinen, kun epäilette käyttää pientä

sukkeluutta saadaksenne sitä -- -- --

Leonora. En ole sitä koskaan epäillyt, mutta sanon ainoastaan,

että -- -- --

Pernilla. Hyvästi! puukhollarin rouva!

Leonora. Minä kuolen surusta.

Pernilla. Hyvästi! rouva kirjoitustaulu!

Leonora. Jos sinä jätät minun avuttomaksi, niin menetän itseni.

Pernilla. Minä olen teidän pyynnöstänne vaivannut päätäni, niin että

olen tahtonut tulla hulluksi, ja sitte pidätte syntinä vähäistä

viisautta.

Leonora. Minä? enhän suinkaan, auta minua, hyvä Pernilla!

Pernilla. Eiköhän isänne ole ennestään tuttu koko kylässä

malttamattomuudestaan?

Leonora. Enhän ollenkaan epäile.

Pernilla. Eiköhän sellainen juttu tekisi häntä jälleen viisaaksi.

Leonora. Voi! Elä kiusaa minua kuitenkaan enää.

Pernilla. Onkohan kukaan suuremmassa vaarassa kuin minä, kun asia tulee

ilmi?

Leonora. No etkö sinä suo minulle sitä anteeksi, Pernilla?

Pernilla. Suudelkaa siis kättäni ja anokaa minulta anteeksi.

Leonora. Aivan mieluisesti.

Pernilla. Noh! Niin! Nyt en enää ole suutuksissa. Mutta tuolla tulee

Madlena. Alkakoon kometia hänen kanssansa.

(Leonora menee).

Yhdestoista kohtaus.

Pernilla. Madlena.

Pernilla. Noh, neitsy! Olkaa nyt hyvillä mielin. Teidän pelastuksenne

aika on läsnä. Te tulette kukatiesi jo tänä iltana morsiussänkyyn.

Madlena. Voi, aivanko todestaan, Pernilla?

Pernilla. Kyllä se on varmaankin totta.

Madlena. No, kenenkä kanssa, Pernilla?

Ei ole aikaa: Komedia kolmessa näytöksessä · 第 7 / 19 题