Bielgeschrey. Tunnen herra Jeronimuksen. Teillä on hyvä mies isänä.
Leander. Minä olen tullut tänne rakkaan isäni neuvosta ja tahdosta --
nöyrimmästi -- -- --
Bielgeschrey (kirjoittajillensa). Kirjoitatteko siellä, miehet?
Kaikki. Kirjoitamme.
Bielgeschrey. Näyttäkääpä nyt kuinka kauvas olette päässeet! Suokaa
anteeksi, herra! Tuossa paikassa.
(Mene pitkän pöydän tykö).
Kuudes kohtaus.
Parran-ajaja. Talonpoika. Raatari. Entiset.
Parran-ajaja (tulee ensin sisälle). Olen jo kaksi kertaa tänä aamuna
käynyt täällä herran parran ajoa varten, mutta herra ei ollut vielä
nousneena.
Bielgeschrey. No, mestari! Joutukaa niin pian kuin mahdollista on;
sillä minulla on kädet täynnä toimituksia.
(Hän istuu parran ajolle ja parran-ajaja,
saipuaa sivellessä, puhelee).
Parran-ajaja. Onpa melkeen ruma ilma tänä päivänä.
Bielgeschrey. Sen huomaan.
Parran-ajaja. Enpä tiedä miten mailman laita lienee, jota enemmän elää
sitä pahemmin käypi, ei kuulla eikä nähdä mitään muuta kuin pahaa.
Herra on tainnut kuulla mitä näinä päivinä on tapahtunut.
Bielgeschrey. En. Enpä ole kuullut mitään uutta. Eikä minulla ole
aikaakaan uutisia kyselemään; sillä minulla on työtä omista asioistani,
eikä ole silmän räpäystäkään aikaa puhua hyvän miehen kanssa.
Parran-ajaja. Niin tahdon minä siis teidän armollenne asian kertoa.
Eräs vaimo merimieskasarmissa on yhdellä haavaa synnyttänyt
kolmekymmentä-kaksi lasta eikä kuitenkaan ollut vahvempi tavallista
raskasna olevaa vaimoa. Mitenkä teidän armonne sen ymmärtää?
Bielgeschrey. Minulla ei ole tarvetta päätäni vaivata semmoisten
ymmärtämisellä, sillä ensin pitää mun tietää onko se totta.
Parran-ajaja. Se on niin totta kuin minä tässä seison, sillä minä voin
sen tapauksen asianhaaroineen kertoa, sillä kaikki lapset tulivat
kasteesen, mutta kuolivat kohta sen jälkeen.
Talonpoika (tulee sisälle). Hyvää huomenta, isäntä! Minulla olisi
rahassa maksaa kaksi nelikkoa ohria ja voita.
Bielgeschrey (menee parran-ajajan tyköä hyvin saippuoittuna). Onhan
sinulla kolme nelikkoa ohria maksettavana?
Talonpoika. Sen kyllä hyvin tiedän, hyvä isäntä! Mutta isäntä antaisi
yhden nelikon tänä vuonna anteeksi; sillä meillä on niin kovat ajat,
ettei niitä ole ollut semmoisia koskaan.
Bielgeschrey. Se on vanhaa puhetta. Te valitatte aina.
Talonpoika. Kuulkaapas isäntä! Jolla on korkeat maat niinkuin meillä,
se ei ole saanut paljon tänä vuonna. Ohrat näyttivät kyllä joltakin
pelloissa; mutta hornatti vieköön, isäntä! saimmekin tänä vuonna
vähemmän ohria kuin menneenä; ja tuskin maksetaan meille kaupungissa
talari tynnyriltä. Eikö isäntä tiedä mitä markkekongi tulee olemaan
tänä vuonna?
Bielgeschrey. En, sitä en voi tietää. Mutta kuules nyt! sinun pitää
maksaa minulle rahat kolmesta nelikosta.
Talonpoika. Voi, hyvin mielelläni, hyvä isäntä! hyvin mielelläni; mutta
armahtakaa minua tänä vuonna, niin minä sitte rehellisenä miehenä
koetan maksaa veron ja arennin.
Bielgeschrey. Niin sinä lupaat joka vuosi, ja se on kuitenkin
yhtäkaikki.
Talonpoika. Niin, Jumala paratkoon, isäntä! Kun tauti tulee ja viepi
hevosemme, täytyyhän meidän rahalla palkata naapureimme hevosia
kyntämään peltojamme.
(Talonpoika ottaa rahoja rievusta.
Bielgeschrey alkaa niitä lukea).
Raatari (tulee). Onko herra halunnut saada minun vaatteen mittaa
ottamaan?
Bielgeschrey (jättää rahat ja juoksee pois). Kun tulevat, niin tulevat
kaikki yhtaikaa!
Raatari. Se on tehty silmänräpäyksessä, hyvä herra!
(Bielgeschrey otattaa mittaa).
Talonpoika. Olivathan rahat oikein, niistä kahdesta nelikosta, herra!
Bielgeschrey (juoksee taas talonpojan tykö). Ai totta, enhän minä
lukenutkaan kaikkia rahoja. Tässä keräypi niin paljo asioita kerralla,
että tuleehan kokonaan hullupäiseksi.
(Lukee taas rahoja).
Parran-ajaja. Haluaako herra, että tulen toisen kerran takasin.
Bielgeschrey. Johan partani on ajettu, mestari! (Koettaa partaansa,
josta käsi tulee saipuaan). No tuhat täytinen! saipua kuivaa leukahani;
odotappa vähä, niin kauvan kuin partaa ajetaan. (Istuu taas ja sanoo).
Voi Jumala paratkoon sitä, jolla on enempi tekemistä kuin ennättääkään!
Kirjoitatteko te siellä?
(Vastataan: kirjoitamme).
Pernilla. Suopuisa herra! Ettekö puhuisi muutamaakaan sanaa tuon herran
kanssa, joka on jo odottanut niin kauvan.
Bielgeschrey. Hyvänen aika! Aivan oikeen. Menkää pois te toiset ja
tulkaa tiiman perästä takasi. Anteeksi, herra, että olette saaneet
seisoa niin kauvan! Näettehän itsekin, että minulle on palattu
toimituksia. Mitä olisi teillä muuten asiaa?
Leander. Hyvä herra! Minä olen Jeronimus Kristoffersenin poika, joka
isäni suosiolla tulen tänne pyytämään teidän tytärtänne, jota olen jo
jonkun aikaa rakastanut. Isäni itse olisi katsonut kunniakseen tulla
herra Bielgeschreyn puheille ja minun puolestani tätä esitellyt, mutta
hän on voinut vähä pahasti, eikä siksi päässyt ulos näinä päivinä.
Bielgeschrey. Kiitoksia hyvästä tarjouksestanne, mutta suokaa toki
kysyä mikä teillä on ammattina.
Leander. Isäni ei ole säästänyt minua kasvattaessaan. Hän on antanut
minun kulkea ulkomaillakin, toimittanut minun oppimaan kaikkia
hyödyllisiä harjoituksia, useita kieliä, paitsi latinaakin.
Bielgeschrey. Hyvä kyllä, herra! hyvä! Mutta semmoinen vävy minusta
olisi mieleeni, joka on toimelias, joka kykenee hyvästi kynään, joka
saattaa olla minulle apuna toimituksissani.
Leander. Kyvystäni voin kyllä näyttää todistuksia useilla kirjeillä,
joita on taskussani; ja saanhan minä luvan niitä näyttää herralle.
Bielgeschrey. Kirjoitatteko te siellä?
Kaikki. Kirjoitamme.
Bielgeschrey. Näyttäkää, mitä te olette ennättäneet siellä.
(Menee pois ja tulee jälleen takasin).
Leander. Katsokaa tässä, hyvä herra! tässä on useita kirjeitä sekä
franskaksi että latinaksi.
Bielgeschrey. Ei minun mieleni niin ollut, herra. Ymmärrättekö
puukhollarin toimitusta?
Leander. En; mitä hyötyä minulle siitä olisi?
Bielgeschrey. Siitä olisi minulle hyötyä, sillä muut kirjoitukset eivät
tule minulle avuksi. Minä tahdon tyttärelleni hyvän kirjanpitäjän, ja
kosk'ei herra ymmärrä sitä toimitusta, niin elkää pahastuko, jos minä
en suostu teidän pyyntöönne.
Leander. Aivan mielelläni opettelen minä kirjanpitäjän toimitusta
teidän tyttärenne tähden, jota sydämmellisesti rakastan.
Bielgeschrey. Ei, herra! Elkää puhuko enään; se ammatti pitää opittaman
lapsuudesta alkaen; ja minä olenkin jo puolittain luvannut pois
tyttäreni kirjanpitäjä Erik Matinpojan vanhemmalle pojalle, Pietarille,
joka kuulun olevan aika mies ja astuvan isänsä jälkiä.
Leander. Sen minä kyllä tiedän, ettei mamseli koskaan taivu ottamaan
semmoista kirjakoita, ja se on minusta hyvin kumma, että herra aikoo
antaa tyttärensä sellaiselle.
Bielgeschrey. Niinpä minä sen luulin. Te neitoin veinarit kutsutte
kaikkia kunnollisia ja oppineita ihmisiä kirjakoiksi. Se on sellainen
mies, joka voipi auttaa minua isoissa toimituksissani, joihin tahdon
hukkua.
Leander. Enpä minä tiedä, mitä toimituksia sillä miehellä olisi, jolla
ei ole mitään viran tointa.
Bielgeschrey. Minulla on niin monia toimituksia, ettei minulla ole
aikaa syömään eikä juomaan. Pernilla! Tuo sanoo, ettei minulla mitään
toimituksia ole! Saatathan sinä olla minulle todistajana.
Pernilla. Herralla on kymmenen miehen työtä. Ne ovat hänen
vihamiehensä, jotka sanovat ettei hänellä ole toimituksia. Onhan
herralla, paitsi minua, neljä kirjoitusmiestä, jotka ovat kyllin
todistuksena siihen, että hänellä on toimituksia.
Bielgeschrey. Ja minä tulen ottamaan vielä kaksi lisäksi. Kirjoitatteko
te siellä, miehet?
Kaikki. Kirjoitamme kaikin voimin.
Leander. Sen minä sanon, herra, ettei teidän tyttärenne tule koskaan
saamaan sitä kirjakoita.
Bielgeschrey. Kuka lempoko minua estäisi?
Leander. Se olen minä ja teidän tyttärenne itsekin.
Bielgeschrey. Noh, kylläpä se on kaunista!
Leander. Sen minä takaan, hyvä herra, ettei siitä tule mitään!
Bielgeschrey. Mutta minä takaan, että tyttäreni pitää olla naitu
Pietari Eerikinpojalle, puukhollarille, ennen auringon laskua. Hyvästi,
herra! Minulla ei ole aikaa enempää puhua teidän kanssanne. (Leander
menee pois). Oletko kuullut kummempaa miestä, Pernilla?
Pernilla. Sen minä sanon, että jos en olisi herraa hävennyt, niin
olisin antanut hänelle suuta vasten.
Bielgeschrey. Se mies neuvoo hyvälle miehelle kenelle hänen pitäisi
antaa tyttärensä, ja halveksii puukhollaria. Minulla on paljo
askaroitsemista, mutta saanhan kuitenkin vähä puhutella tytärtäni.
Leonora, tule sisälle!
Seitsemäs kohtaus.
Leonora. Bielgeschrey. Pernilla. Kirjoittajat.
Bielgeschrey. Tyttäreni! Vaikka minulla on paljo tekemistä, on minulla
kuitenkin sinun onnesi mielessä.
Leonora. Kiitoksia, rakas isäni!
Bielgeschrey. Mieleni on naittaa sinut.
Leonora. Kiitoksia!
Bielgeschrey. Ja hyvälle, ymmärtäväiselle miehelle.
Leonora. Sen kyllä tiedän, ettei minua isäni anna muulle kuin
säädylliselle miehelle.
Bielgeschrey. Ja minä tahdon, että häät pidetään jo tänä iltana.
Leonora. Kuinka rakas isäni sen hyväksi näkee.
Bielgeschrey. En tahtonut sinulta kysyä, ennenkuin lupasin sinun pois,
sillä minä tiedän, että sinä olet isääsi tottelevainen lapsi.
Leonora. Voi, rakas isäni! Saanhan juuri sen, jota enimmin rakastan!
Bielgeschrey. Asia on se, josta puhuin sinulle eilen illalla.
Leonora. Ei! Pappa ei puhunut mitään hänestä illalla.
Bielgeschrey. Vai sinä olet unhottanut sen, hyvä lapsi! Minulla on
satakin asiaa päässä, ja muistan kuitenkin asiat paremmin kuin kukaan
teistä. Se on nuori järjen mies.
Leonora. Niin, se on kyllä aivan totta.
Bielgeschrey. Ja sillä on isäkin hyvä mies, jonka jälkiä poika aikoo
astua.
Leonora. Sitä en ollenkaan epäile.
Bielgeschrey. Ja neljässä vuodessa tulee oivallisin kirjanpitäjä koko
kylässä.
Leonora. Kuinka? Leanderiko kirjanpitäjäksi?
Bielgeschrey. Sen nimi ei ole Leanderi, sen nimi on Pietari, ja se on
kirjanpitäjä Eerikki Matinpojan poika.
Leonora. Voi taivasten tekijä! Mitä minun pitää kuulla? Koska ma luulin
sitä Leanderiksi herra Jeronimon pojaksi.
Bielgeschrey. Ei, lapseni, ei siitä kaupasta ole sinulle. Se tuhnus oli
täällä vasta, mutta sai vasikan nahan.
Leonora. Voi minua onnetointa ihmistä! Antaisitteko te minun
sellaiselle kirjakolle.
Bielgeschrey. Kuule! toimitukset eivät salli minun sinun kanssasi enää
jauhata. Mene nyt kohta ja laita itsesi valmiiksi naimisiin tänä iltana
nuoren puukhollarin kanssa. (Leonora menee itkien). Pernilla! mene sinä
jälestä ja muistuta häntä kuuliaisuudesta, jota hän on itsensä tähden
velvollinen isällensä osottamaan.
Pernilla. Siitä ei herran tarvitse epäillä. Tässä olen minä teille yhtä
uskollinen kuin kaikessa muussakin.
Bielgeschrey. Kirjoittajat! tulkaa saliin, siellä saamme toimittaa
asioitamme rauhassa.
(Kaikki pistävät kynät korvainsa taakse ja menevät).
Kahdeksas kohtaus.
Pernilla. Leonora.
Pernilla. Joka tahtoo jotakin veijausta tehdä, koettakoon ensin tulla
sille mieliksi, jota aikoo pettää. Kun herrasväki talossa on jumalista,
tekeyvät notkiat palkollisetkin jumalisiksi, ja onnistuvat sillä
hyvästi, ja tekevät sitte mitä tahtovat. Kun isot ottavat kunniakseen
juoda toisensa pöydän alle, tekevät palvelijat saman. Kun isolla
herralla on tapana pitää tyhjästä asiasta isoa elämää, näemme
palvelijainkin läähättävän ja pyyhkivän päästään hikeä, vaikk'eivät ole
mitään toimittaneet. Notkia palvelija, joka tahtoo koirankuria
harjoittaa, tutkikoon ensin herrasväkensä luonnon, ja tulkoon
samanlaiseksi. Tämän minä olen havainnut ja siksi minä elämöin enimmin
talossa, ja vähimmin toimitan, jonka tähden minua kaikista enimmin
kuullaan. Kun herra valittaa töitänsä, valitan minä muassa; kun hän
elämöipi, elämöin minä kanssa; kun hän pyyhkii hikeä päästään, pyyhin
minä kanssa; kun hän toimitustensa vuoksi näkee hyväksi naittaa
tyttärensä puukhollarille, kiitän minä sellaista naimista, vaikka se on
minulle niin vähä mieleen, ettei kukaan olisi teille enemmän vihassa
kuin minä, jos te, mamseli, tulisitte niin hulluksi, että haluaisitte
sellaista mieheksenne.
Leonora. Sitä ei sinun tarvitse pelätä.
Pernilla. Anna sellaisen lurjuksen mennä ja naida vanha läkki-astia.
Hän ei ole luotu olemaan semmoisen mamselin sylissä, ja onko teitä
sitte luotu puukhollarin rouvaksi.
Leonora. Voi Pernilla! sinuun ainoastaan minä luotan. Mutta mikä on
sinulla keinona, jolla voit saada tämän asian mitättömäksi ja auttaa
minun ja Leanderin rakkautta.
Pernilla. Hei, mamseli! en minä sano keinojani, ennenkuin koko senaatti
on koolla.
Leonora. Minä kuulen Leanderin palvelijoineen tulevan tänne tuossa
paikassa.
Pernilla. Jospa ne tulisivat, sillä nyt on ainoa aika, jona saamme
yhdessä tuumata tänä päivänä. Minä laitan tässä kaksoisten ristiäiset
ja Leanderin mielipoika Oldsur saa olla apuna. Minä olen käskettänyt ne
tänne. Mutta kah! tuolla ne tulevatkin.
Yhdeksäs kohtaus.
Leander. Leonora. Pernilla. Oldsur.
Leander. Voi rakkahin mamseli! Ei elämässäni ole vielä ollut minulla
niin pahaa hetkeä kuin tämä, sitte kuin isältänne kuulin nuo kovat
kiellon sanat.
Leonora. Voi Leander! ei ole ollut parempi minullekaan.
Pernilla. Kuulkaa, hyvät ihmiset! ei tässä ole aikaa pitää pitkiä
kummin puheita. Minulla on päässäni joukko keinoja, jotka ovat saatavat
liikkeelle.
Leonora. Annappa nyt kuulla tuo keinosi.
Pernilla. Keinoniko? Luuleeko mamseli yhden keinon piisaavan? Tässä
toimessani on niin monta vaikeata, että olen monta kertaa ollut jättää
koko puuhan silleen.
Leander. Noh, annappa kuulla mitä sinä olet keksinyt avuksemme.
Pernilla. Kuulkaa herra! taidatteko, jos tarvitaan, olla olevinanne
kirjakoina? Siinä se pää-asia on.
Oldsur. Mitä hän ei taida, sen minä kyllä hänelle opetan.
Pernilla. Tunnetko Pietaria, Eerikki Mattisenin, puukhollarin poikaa?
Oldsur. Olen monta kertaa nähnyt hänet kadulla.
Pernilla. Hänenä koettakoon Leander olla, ja tulkoon herran tykö
kosioimaan.
Oldsur. Tässä ensimäisessä kohdassa teen minä kaksi muistutusta.
Ensiksikin on herra Bielgeschrey vasta puhutellut Leanderia, ja
toiseksi tuntee hän puukhollarin, koska hän on sen vävykseen valinnut.
Pernilla. Molempain muistutustesi yli vedän minä piirun. Herra
Bielgeschrey ei ole puhutellut Leanderia muuta kuin kerran. Ja vaikkapa
hän olisi puhutellut häntä vielä kymmenenkin kertaa, niin ei herra
Bielgeschrey häntä kuitenkaan tuntisi. Semmoinen mies, jonka päässä
kuhisee niin monta toimitusta kuin muurahaisia pesässä, ei tunne niin
helposti ihmisiä. Tuskinpa hän tuntee minuakaan välistä; sillä eileen
seisoi hän kauvan ja puhutteli minua ja kutsui minua Madlenaksi. Ja
Leanderi on menettelevä niin sekä vaatteissa että käytöksissään, että
hän saattaa pettää kenen tahansa. Toisekseen olen saanut nuuskituksi,
ettei herra ole koskaan puhutellut sitä nuorta puukhollaria, vaan
ainoastaan hänen isäänsä. Etkö kuule minun tutkivan asioitani.
Oldsur. Otanpa niinkin sanani takasin. Kuulen sen kyllä käyvän laatuun.
Mutta kun se oikea puukhollari tulee, niin tulee petos ilmi.
Pernilla. Tulkoon vaan, ei se tule sittenkään ilmi. Kun Leander on
ensin ollut täällä, tulkoon sitte toinenkin kuin tahtoo.
Oldsur. Noh, se ei käy ollenkaan laatuun, jollei laiteta niin ettei
oikea puukhollari tule sisälle.
Pernilla. Jos se olisi minun vallassani, niin ei minulla olisi ollut
likimäärinkään niin monta keinoa mietittävänä. En minä voi estää häntä
tulemasta sisälle; sillä minä en seiso aina portilla, ja renki on
käsketty hänet sisälle päästämään. Mutta kuuleppas nyt, mitä on
tehtävänä; Leander tulkoon tänne kello kahden aikana, joka on tiimaa
ennen kuin toinen tulee, niin saapi hän herraa puhutella ja luvan
tyttärestä. Mutta ennenkuin se nahjus tulee, niin kiedomme herran
odottamattomiin toimituksiin, niin ettei hänellä ole aikaa Pietaria
puhutella.
Oldsur. Luuletko siis hänen menevän pois ilman mitäkään?
Pernilla. Hän menee pois kyllä tyytyväisenä.
Oldsur. Noh, miten hiiden lailla voisi se tapahtua?
Pernilla. En minä ole vielä päässyt puoliväliinkään. Meillä on
naimakiihkoinen emäntäpiika; sen nimi on Madlena, jolle herra on usein
luvannut hankkia miehen; hänen panen minä siihen luuloon että
puukhollari tulee häntä kosioimaan. Kun tämä nyt tulee, juuri kun herra
on korviaan myöten toimituksissa, niin neuvon minä herraa päästämään
mamselin puukhollaria puhuttelemaan, mutta mamselin sijaan vien minä
sinne Madlenan, joka luulee häntä kosijaksensa.
Oldsur. Noh, totta jumalata! sinulla on kovin isoisia keinoja piijaksi,
jona sinä olet. Mutta kun Madlena on joksikin ijällinen, kukatiesi ei
puukhollari voisikaan rakastua häneen.
Pernilla. Jos ei hän rakastu häneen, niin se on sitä parempi, mutta jos
hän päättää ottaaksensa hänen, jonka kyllä minä uskon, -- sillä
sellaiset miehet katsovat rahaan ja varallisuuteen, -- niin saattaapi
Madlenakin sillä tavalla tulla naiduksi, ja kometia päättyy sitä
suosiollisemmasti, sillä se olisi minusta hyvin suotu, että Madlena
tulisi naimisiin puukhollarin kanssa.
Oldsur. Ha, ha! ha! Mutta tässä näen minä vielä niin monta estettä,
etten ollenkaan luule tämän asian käyvän hyvästi.
Pernilla. Kun minä vaan saan herran oikein keinotelluksi toimituksiin,
en ollenkaan epäile hyvästä lopusta.
Oldsur. Mutta toimituksiin keinotteleminen saattaa juuri pahentaa
asian, sillä hän lykkää häät vastaiseksi ja saapi sillä välillä tietää
koko asian.
Pernilla. Siihen minä vastakeinon tiedän, sillä minä vannon, että
Leander on väijyksissä näpistelläkseen mamselin pois, -- joka kyllä on
totta, -- ja minä kehoitan herraa kiiruusti laittamaan häät. Ja kun
minä olen herran salaneuvos, niin neuvottelen minä heti kohta Leanderin
tuntemattomaksi vaatetettuna tänne, ja toinen ei tule, ennenkuin asia
on päätöksessä. Ja tämän minä kyllä saan toimeen noitakeinoitta.
Oldsur. No, toivon onnea, Pernilla!
Pernilla. Luuletko itse saavasi olla sillä aikaa joutilaana.
Oldsur. Ei minulla näytä olevan tässä mitään tekemistä, jos et sinä
aivo minuakin samassa naittaa ja yhtä aikaa saada kunnian tehdä
kolmipuolinen liitto eli kolme naimisliittokirjaa.
Pernilla. No ei! mutta saat kyllä tekemistä. Sinun pitää kietoa herra
toimituksiin ja rauhattomuuteen. Ensiksikin pitää sinun tulla tänne
Leanderin käskyläisenä ja sanoa herralle, että Leander aikoo haastaa
herraa oikeuteen, siksi että herra mielii antaa toiselle tyttärensä,
jonka muka useissa kirjeissä on luvannut Leanderille. Kun hän sen saapi
tietää, niin hänellä pää kihertyy, ja minä neuvon hänen kirjoittamaan
konstillisen kirjeen Leanderille, sekä kysymään neuvoa joltakin
asian-ajajalta, pitääkö hänen heti laittaa häät, saadakseen kaikki
uhkaukset mitättömiksi. Muuta apua en sinulta vaadi, kuin sen, että
vaan saat herran kiusallisiin toimituksiin.
Oldsur. Mutta asian-ajaja saattaa tultuaan sanoa, ettei herran pidä
olla milläänkään, sillä uhkauksista ei ole mitään pelkoa.
Pernilla. Siksipä sinun pitää olla asian-ajajanakin ja panna asia niin
hullulle kannalle, ettei herra tule siitä hullua viisaammaksi. Jos
keksit vielä muita keinoja, jotka häneltä ajan hukuttaa, on se sitä
parempi. Siliä tuskastuminen ja puuhaaminen ovat pyörät, jotka panevat
meidän koneemme liikkeelle.
Oldsur. On se tuhannen kone. Oikein tulen minä pyörälle päästä, kun
kuulen kaiken sen, mistä se on koottu. Piruako nuo vaimonpuolet eivät
tekisi.
Pernilla. Olekin käsillä ja laita vaatteet, jotka tarvitaan, kyllä minä
annan piikatyttösen kautta, joka minulta on, teidän molempain tietää,
milloin on aika mihinkin leikkiin ryhtyä. Sinun pitää olla kolmena
henkenä. Ensin Leanderin sanansaattajana, sitte asian-ajajana ja
viimeksi parran-ajajanakin, sillä pitäähän hänen saada partansa
ajetuksi tänä päivänä; tiiman perästä pitää sinun olla täällä
kaluinesi. Minä panen sinun kamariin ja sanon sinulle, milloinka pitää
tulla sisälle. Se on kaikki, mitä sinulla pitää olla päässä. Muusta
minä itse pidän huolen.
Leander. Entä jos koko tuo kone hajoaa, mitäs sitte?
Leonora. Jos ei se onnistu, niin en minä jätä sittekään teitä Leander!
Ennen minä menetän henkeni kuin otan tuon kirjakoin.
Pernilla. Ennen vääntäisin niskanne nurin, mamseli, kuin saisitte tulla
Pekan rouva puukhollerskaksi.
Leander. Minä kiitän sinua innostasi ja uskollisuudestasi, Pernilla!
Oldsur. Hän kiittää siitä, että tuo aikoo vääntää hänen kultasensa
niskat nurin.
Leander. Ei, Oldsur! Ei se niin ole ymmärrettävä.
Oldsur. Eikö tuota naimista Madlenan kanssa saattaisi jättää pois,
ettei seikka olisi niin monimutkainen.
Pernilla. Etkö siitä saattaisi pitää suutasi kiinni, ja pitää vaaria
ainoastaan siitä, mitä minä olen sinulle sanonut? Madlenau minä tahdon
naimisiin samassa erään syyn tähden. Kun jotakin on tehtävänä, pitää se
tehdä niin että se näkyy ja kuuluu. Menkää nyt tiehenne! (He yrittävät
menemään). Elkääpä vielä! Tahtoisin nähdä, miten herra Leander
menettelee kirjakoina ollessaan.
Leander. En totta maar' tiedä, ennenkuin Oldsur minua opettaa.
Oldsur. Jos voisin minä olla teidän sijassanne, ei olisi vaaraa.
Näyttäkää kuitenkin mitenkä menetteleisitte, kun teidän pitää kuvailla
semmoista miestä; pitäkää nyt minua herra Bielgeschreynä, jonka tytärtä
pyydätte.
Leander. Minä tulen pappani käskystä, jolle te herra Bielgeschrey
olette suosiollisesti ehdotelleet -- -- --
Oldsur. No -- oletteko te hulluna? Tuohan on kamarijunkkarin puhetta ja
livertelemistä! Onko tuo koulumestarin käytöstä? Katsokaa nyt minua?
Minä Petter Eerikki Matsen'in vanhin taimi, syntynyt Aabenraassa, tulen
nyt tänne tänä päivänä sulkemaan halvinta itseäni teidän
kunnioitettavan hyvän herran sulomieliseen suosioon, ja pyytämään
aviokseni tätä teidän prima tytärtänne. Sekundaa ei, jonka teidän
lempeytenne on luvannut minun rakkaalle isälleni Eerikki Matinpoika
puukhollarille, sanoo Eerikki Matinpoika puukhollarille,
soviteltavaksi, annettavaksi ja jätettäväksi minulle rakkaimmaksi
aviopuolisoksi, ja se kohta vekselin näytettyä. Sen luen minä
suosiollisen herran hyvyydeksi enkä omain tehtyin ansioini arvoksi eli
palkinnoksi, sillä sen tunnustan, että kun panen oman mitättömyyteni
sellaisen neidon rinnalle, jonka teidän suosiollisuutenne on
mielistynyt saada minulle siirrettäväksi, niin en ole mahdollinen hänen
kengänpaulojansakaan päästelemään, niin -- en voi muuksi tulla
arvostelluksi _valore intrinseco_ kuin oikeutetuksi paperiseteliksi
hopeakolikon verralla; samoin ja niinkuin liuskakivinen kirjoitustaulu
on kokonsa ja painonsa suhteen arvoisampi krihvelipalasta, jotta siihen
kirjoitetaan, samoin eikä muulla tavoin ovat tämän neidon siveys, sääty
ja varallisuus arvoisemmat minun siveyttäni, säätyäni ja
varallisuuttani. Hän on kirjoitustaulu ja minä aina kuolemaan asti
hänen alamainen kirjoituskrihvelinsä. Ja nyt näin puhuessani pitää
teidän alinomaa huiskuttaa oikeaa kättänne ja hyvin niellä sanojanne.
Pernilla. Kyllähän tuo on hyvä, Oldsur! Mutta älä toki ole niin
ylellinen puheessasi.
Oldsur. No, no! saatetaanhan tuosta ottaa poiskin. Lähtekäämme nyt
kotiimme.
(He menevät).
Kymmenes kohtaus.
Leonora. Pernilla.
Leonora. Voi, Pernilla! Minä pelkään ja vapisen ajatellessani kaikkea
tätä. Ensiksikin pelkään keinon ei onnistuvan, ja toiseksi pelkään
ihmisten jälkipuheita, että olen pettänyt isääni.
Pernilla. Voi, mamseli! Jos ei rakkaus ole tätä väkevämpi, niin kyllä
minä keinon keksin; te erootte Leanderista, ja tulette Petter
Eerikinpojan rouva Leonoraksi.
Leonora. Voi! ei, Pernilla!
Pernilla. Vai niin, mamseli. Sittehän emme tarvitseisikaan niin monia
keinottelemisia.
Leonora. Voi, Pernilla! kuule minua.
Pernilla. Minä olen miettinyt sen asian, mamseli. Suuri synti on
narrata vanhempiansa. Ja vielä vähän asian tähden.
Leonora. Vähänkö asian tähden, sanot sinä!
Pernilla. Tosiaan se lienee vähäinen, kun epäilette käyttää pientä
sukkeluutta saadaksenne sitä -- -- --
Leonora. En ole sitä koskaan epäillyt, mutta sanon ainoastaan,
että -- -- --
Pernilla. Hyvästi! puukhollarin rouva!
Leonora. Minä kuolen surusta.
Pernilla. Hyvästi! rouva kirjoitustaulu!
Leonora. Jos sinä jätät minun avuttomaksi, niin menetän itseni.
Pernilla. Minä olen teidän pyynnöstänne vaivannut päätäni, niin että
olen tahtonut tulla hulluksi, ja sitte pidätte syntinä vähäistä
viisautta.
Leonora. Minä? enhän suinkaan, auta minua, hyvä Pernilla!
Pernilla. Eiköhän isänne ole ennestään tuttu koko kylässä
malttamattomuudestaan?
Leonora. Enhän ollenkaan epäile.
Pernilla. Eiköhän sellainen juttu tekisi häntä jälleen viisaaksi.
Leonora. Voi! Elä kiusaa minua kuitenkaan enää.
Pernilla. Onkohan kukaan suuremmassa vaarassa kuin minä, kun asia tulee
ilmi?
Leonora. No etkö sinä suo minulle sitä anteeksi, Pernilla?
Pernilla. Suudelkaa siis kättäni ja anokaa minulta anteeksi.
Leonora. Aivan mieluisesti.
Pernilla. Noh! Niin! Nyt en enää ole suutuksissa. Mutta tuolla tulee
Madlena. Alkakoon kometia hänen kanssansa.
(Leonora menee).
Yhdestoista kohtaus.
Pernilla. Madlena.
Pernilla. Noh, neitsy! Olkaa nyt hyvillä mielin. Teidän pelastuksenne
aika on läsnä. Te tulette kukatiesi jo tänä iltana morsiussänkyyn.
Madlena. Voi, aivanko todestaan, Pernilla?
Pernilla. Kyllä se on varmaankin totta.
Madlena. No, kenenkä kanssa, Pernilla?