"Sitä kuusta kuuleminen,
jonka juurella asunto."
Entisajan suuria sukutupia ja niiden suurperheitä, muinaisten suurien
sukuyhteisyyksien viimeisiä rippeitä tapaamme vielä Kainuun takamailla,
suurperheitä, jotka ovat miltei kuin muinaisjäännöksiä näinä epäsovun,
hajanaisuuden ja isien tapojen halveksimisen aikoina.
Semmoinen suurperhe oli ennen, parhaina halmeviljelyksen aikoina,
elänyt Kuhmossa, Kiekinniemellä, mahtavan rikas Piiraisten suku. Iso
oli ollut talossa perhe: seitsemän veljestä yht'aikaa yksissä elänyt,
ja seitsemän kätkyttä yht'aikaa keikkunut pirtin lattialla. Kahdessa
pirtissä oli asuttu, toinen oli ollut 6-sylinen pääpirtti, toinen
hiukan pienempi eteispirtti. Niin kauan oli sama suku samoissa leivissä
elänyt, että oli samoissa pirteissä jo keskenään menty naimisiinkin.
Toinen suuri sukupirtti oli ollut Kuhmon Rastilla, Saunajärven
puolessa. Siinä olivat eläneet Immosten mahtavat, seudun suurimmat
huhtien raatajat. Yhdessä pöydässä oli siinäkin monikymmenlukuinen
perhe istunut. Sitten kun suku oli jakautunut, oli neljä veljestä
mennyt Varajoelle, neljä Akonkoskelle, ja osa perhettä jäänyt Rastille.
Suuri perhe oli niinikään elänyt Ristijärvellä, monesti mainitussa
Isossa-Tololassa. Siinä oli Tolosia sikeytynyt ja polveutunut, niin
että oli ollut nelisenkymmentä samannimistä syöjää saman puuropadan
ympärillä.
Suomussalmen Vuokilla, Jumalisten kylillä, Jumalisjärven rannalla,
Jumalisien talossa eli, eikä varsin tavattomia aikoja takaperin,
Heikkisten suurperhe. Kymmenen vihittyä parikuntaa asui talossa yhteen
aikaan, ja neljäkymmentä Heikkistä pisteli samasta keittokattilasta.
Olikin kattila perheen mukainen, veti koko suuren saavillisen,
ja keittokodassa "raasulla" sillä keitettiin. Suurten Jumalisten
jälkeläinen, 75-vuotias mummo, Kaisa Heikkinen, elää vielä Puolangan
Väyrylänkylän Leppälässä, ja muorin ukkovaari, Antti Heikkinen, oli
ollut Jumalisten suurperheen isäntänä ja "ämmä-vainaa" emäntänä.
Paitsi naimisissa olevia perheen vanhoja jäseniä, oli talossa isännän
veli, "Vanha-Matti", vanhapoika, sekä isännän veljentytär, vanhapiika.
Emännäksi piti kaikkien sanoa muoria, miniöitäkin huomautteli
Vanha-Matti useasti: "Ei piä muoritella, se on emäntä!" Tervanpoltolla,
halmeenviljelyksellä oli talossa eletty, ja viljaa oli saatu, niin
että pääsiäiseen asti oli riittänyt puimista. Iso riihi, 500-600
lyhdettä vetävä, oli talossa ollut, sen miehet olivat aamurupeamassa
tyhjentäneet, menneet sitten muihin töihin ja jättäneet viljat
naisväen selviteltäviksi. Parin vuoden leipä oli vakituisesti ollut
aitoissa varattuna, mutta silti oli aina jokapäiväiseen leipään
sekoitettu petäjäistä taikka survottu olkea. Parikymmentä lypsävää oli
seisonut navetassa, ja suolakalaa oli varattu talven särpimiksi 19
tynnyriä.
Hyvin kirjantaitavaa väkeä oli Jumalisten rahvas ollut, ja jumalisesti
oli talossa eletty. Pitkien pyhäpäivien pitkiä iltapuolia olivat
naiset viettäneet virsiä veisaten, pimeänpäähänkin, päretuletta
olivat isossa sunnuntailakeassa pirtissä istuneet ja veisanneet "niin
komiasti, niinkuin kinkeriväki olisi talossa ollut."
Nyt ei enää Heikkisten suku elä Jumalisissa, ovat sieltä hajonneet mikä
minnekin, Salmiselle, Laajaanmäkeen, Puolangalle.
Mutta Hyrynsalmen jo useasti mainitulla Kypärävaaralla, Luvanjärven
kylällä, tapaamme suurperheen vielä tänäpäivänäkin. Siellä elää
yli 20-henkinen joukko Kemppaisia yhdessä pirtissä ja syö samasta
kattilasta. Kypärävaara onkin seudun vanhimpia taloja, ja sama suku on
siinä asunut miespolvia huhtia raataen, tervaa polttaen, kalastellen
ja karhuja kaataen. Ja aina on pysytty esi-isien opeissa ja tavoissa.
Kodikas vanhankansan henki tuntuu viihtyvän talon pirtissä, ja
vieraskin talossa oikein mielellään viivähtää. Talo on korkean vaaran
etelärinteellä, ja vaaran laelta leviävät joka suunnalle suunnattomat
salot. Naapurina on samalla vaaralla Eskola, johon aikoinaan on
Kypärästä Esko-niminen eläjä muuttanut, ja nytkin on siinä Kypärän
tytär emäntänä.
Isäntänä Kypärävaaran Kemppais-talossa on 76-vuotias hupaisa vanhus,
Matti Kemppainen, talon "äijä", ja kotiväkenä ukon viisi poikaa, joista
neljä on perheellistä. Vanhin pojista on yli 50-vuotias Joeli, sitten
seuraa Kalle, sitten Eetu, Eeli ja Aatu, viime mainittu nuorin, 30
vuotta vanha. Eeli on 40-vuotias ja naimaton. Ukon neljä tytärtä,
Vappu, Anni, Iita ja Aliina ovat naimisissa muualla, nuorin Amerikassa.
Joelin ja Kalienkin tyttäristä on jo muuan viety miehelään, ja Kallen
kaksi poikaa on vaeltanut valtameren taakse.
Talon isossa vanhassa pirtissä, rakennettu 1777. syö perhe ateriansa ja
toimittaa jokapäiväiset työskentelynsä. Onkin pirtissä kokoa isonkin
väen liikuskella, seinäin pituus on 8 metriä, ja pirtin korkeutta on
neljättä metriä. Suuri harmaakivinen uuni pitää pirtin lämpöisenä.
Päivät vain pirtissä oleskellaan, mutta makuusuojana on joka
perheellä oma kamarinsa, johon yöksi vetäydytään. Niin on Joelilla,
Aatulla ja Eetulla erikoishuoneensa asuinrakennuksen pohjoispäässä,
Kallella keittiön sivussa, ja äijällä on hallussaan porstuan peräinen.
Eelillä ei ole varsinaista huonetta, nukkuu vain pirtissä samoinkuin
isohkot lapsetkin. Sitten on perheellisillä pojilla omat
pienet vaateaittansa, joissa tyttäret kesäisin nukkuvat. Pojat taas
viettävät kesäyönsä kylkeisessä, kontuhuoneessa ja pihalla olevassa
Uunittomassa kamarirakennuksessa.
Niinkuin yksissä istutaan ruokapöydässä ja yhdestä kattilasta
ammennellaan, niin yksissä yhteisvoimin, vieraan avutta, kaikki talon
työtkin toimitetaan, pellon muokkaukset, viljanleikkuut, heinänteot,
lehdentaitot, kaikissa sekä miehet että naiset yksituumaisina häärivät.
Samoin syksyisin riihelläkin ovat nuoremmat naiset, mutta emäntäväki
puuhailee pirtissä. Kaksi riihtä on talossa, ne joka toinen päivä
tyhjennetään ja täytetään, molemmat samana päivänä Talvitöissä taas
toimivat vain miehet, toiset hevosenajajina, toiset kirvesmiehinä.
Hevosmiehinä ovat tavallisesti Joeli, Aatu ja Kallen poika, Alpiini, ja
he hoitavat ajokkaansa lepoaikoina sekä tarpeen tullen kengittävät.
Mutta ukko ei enää ota ulkotöihin osaa, häärii kotona vain lasten
hoitajana, soudattelee parkuvia pikku Kemppaisia taikka keikuttelee
niitä polvellaan.
Kotihommissa on jokaisella määrätyt tehtävänsä. Vanha ukko kyllä
johtaa kaiken ja on isäntänä, mutta Aatu, nuorin poika, on kumminkin
"eeskävijänä". Hän hoitaa talon rahavarat, toimittaa ostokset -- käy
kirkolta noutamassa suolat, raudat, emäntäväen tarpeet ja muut -- ja
suorittaa talosta menevät verot ja ajelee talon asioilla. Ainaisena
kotona häärivänä emäntänä ja ruokahoidon hommaajana on Kallen vaimo.
Hän keittää syötävät, laittaa pöytään ja huolehtii astiainpesusta,
saaden aina kumminkin toisiltakin apua. Mutta ensimmäisenä aamulla,
jo neljältä, nousee ylös Joelin emäntä ja keittää koko väelle riittävän
kahvin. Hänen huolehdittaviaan ovat myös leipomiset, juustonteot
ja voin valmistukset, Vuorovuotensa ovat Eetun ja Joelin eukot
karjakkoina, huolehtivat apulaisineen lehmien ruokinnasta, lypsystä,
navetanluonnista ja maidonhoidosta. Lammaspiikoina ovat tyttäret
vuoron perään, kaksittain yht'aikaa. Pirtin "laasti" on pikku tyttöjen
toimena, vuoroaamunsa aina kullakin.
Kaikki talon tarvekalut tehdään itse: ajopelit, veneet, työaseet ja
astiat, huonekalutkin. Joka mies osaa tehdä jotakin, mutta parhaita
puuseppiä ovat Joeli ja Aatu, jotka panevat kokoon sänkyjä, pöytiä ja
kaappejakin. Joeli osaa lisäksi rautasepänkin töitä kotitarpeiksi. Ja
vanha vaari on koko kanalja kelaamaan sianvillaköyttä, jota käytetään
kalanpyydyksiin.
Jokapäiväiset jalkineetkin valmistetaan kotipirtissä, Joeli ja Eetu
ovat talon kenkäseppiä. Anturakengät vain teetetään suutarilla. Samoin
miesten vaatteita varten juoksaistaan räätälin puheille, mutta naisten
puvut ja alusvaatteet kyllä osataan itsekin ommella. Jokainen emäntä
huolehtii oman perhekuntansa vaatetuksesta, ompelee, parsii ja paikkaa,
lisäksi on Kallen tytär niin näppärä, että väliin kuraisee alusvaatteet
koko väelle. Jokaisella on omat pukunsa, mutta voidaan monesti, asian
niin sattuessa, vetäistä päälle jonkun toisen vaatekappale, niinkuin
ainakin omassa kotipirtissä.
Oman talon töissä aina hääritään, hyvin harvoin talvellakaan
joudetaan tukinvetoon tai muuhun rahdinajoon. Pysytään sen sijaan
talvellakin vain maatöissä, vedätellään muraa pellolle ja kohennetaan
lantakasaa kartanolla, ja kesällä kylvetään ruista ja toukoviljaa
siksi, että "taikinapytty pysyy sulana".
Pyhäpäivä pyhitetään vanhoilta opitulla tavalla. Kello kymmenen
aikana keräytyy isoon pirttiin koko talonväki saarnanlukua kuulemaan.
Veisataan ensin virsi, sitten lukee Eeli vanhasta Wegeliuksen
postillasta päivän saarnan, jonka jälkeen taas veisataan. Pari tuntia
kestää tällainen kotihartaus, ja joka pyhä se toimitetaan.
Tuskin tarvinnee mainita, että talo on velaton. Sillä onhan
luonnollista, että tällainen työteliäs, muurahaisten tavalla kaikin
väin yhteen kekoon vetävä joukko tulee toimeen omin varoin. "Jokainen
jos niin paljon kimpuroisi kuin minä olen kimpuroinnut, niin ei köyhiä
olisi", tuumii talon äijäkin.
Edellistä isompi suurperhe elää Kiannan Yli-Vuokissa, Saarivaaran
Autiolla. Siinä on saman pirtin eläjiä 24 henkeä, kaikki Mäkeläisiä,
vanhasta muorista alkaen. Muorilla, 82 vuotta vanhalla Anna-Reetalla,
on hallittavinaan viisi perheellistä poikaa -- yksi on Amerikassa ja
kaksi tytärtä miehelässä. Emäntänä ja isäntänäkin on vanha muori, hänen
nimissään on talo, hänen hallussaan talon raha-asiatkin, ja kaikissa
"nuoret" vielä häntä, vanhaa kokenutta, kuulevat. Sillä "vosana se on
vanha veneessä", ja tietää enemmän "kuin tämä rotikkaväki". Onkin
muori vielä aika terhakka, lapsia kyllä yksinäänkin hoitelee ja
huolehtii taloudesta, kun koko väki on ulkotöissä. Aapeli, 54-vuotias
vanhin poika, on kyllä "asioissa isäntänä" ja hoitelee tehtävät, mutta
joukolla, "rahvaan tuumissa yhessä päätetään", mitä milloinkin on
tehtävä.
Samoinkuin Kypärävaarassa on Autiollakin kotitoimet naisten kesken
jaettu. Pääkarjanhoitajana ovat naiset vuorotellen, talven, pari
kerrallaan, samoin lammasemäntänä. Vanha muori itse hoitelee maidot ja
kirnuaa voit.
Hauskimmin ja monipuolisimmin ryhmittynyt suurperhe on Kiannan
Kyllölässä, Vuohin mahtavassa napatalossa. Siinä elää Kyllösten
23-henkinen voima, jonka päämiehenä on seitsemissäkymmenissä oleva
Vilkko, nimekäs työmies, sukkelasanainen huikeaääninen äijä, ja
vanhimpana emäntänä on Vilkon vaimo, Retriika Juntunen, Parvalasta.
Joku aika takaperin, oli perhettä 28 henkeä, kun vielä elivät
emäntineen Vilkon vanhemmat veljet, Jussi ja Anteri, ensiksi mainittu
isäntänä, taitava kirjoitusmies ja herrastuomari, joka "päivät monet
istu kamarissa ja kirjoitti myötäänsä, mitä lie kirjoittanut".
Vanhempaa kantaa on talossa vielä Vilkon veli, harvapuheinen
Kalle, 67-vuotias ukko, jolla on emäntänä Mari, Hyrynsalmelta,
"hyvänluontoinen ihminen, kova työntekijä", joka tuli aikoinaan taloon
piiaksi, naittui ja pääsi napatalon miniäksi, sitten vielä Vilkon
"siukku, semmoinen hulakulkku kuin Vilkkokin", 55-vuotias Valpuri,
vanhapiika, jota lapset sanovat "ämmäksi, kun ei enää muutakaan ämmää
talossa", ja joka "leskikantturoita kyllä olisi saanut, jos olisi
huolinut". Nuorempaa polvea, lapsia ja lastenlapsia on pirtin täydeltä.
Vilkko-isannällä on vain kaksi, kaksissakymmenissä olevaa tytärtä,
Aliina ja Anni, Vilkko kun ennätti naimisiin vasta 43:n ikäisenä, ei
useampaan perilliseen ehtinyt. Kallella on perhettä Petti, Jaakko, Eeno
ja Iita. Petti on 38-vuotias "rehellinen poikamies, joka ei perusta
tytöistä mitään", mutta nuoremmalla, Jaakolla, on emäntä sekä kaksi
lasta. Herrastuomari-vainajan poikia on Aapeli, 36-vuotias, jolla on
eukko ja pieni tytär. Anteri-vainajan jälkeläisiä ovat taas Anteri,
43-vuotias, sekä Hemma, Janne ja Hilta-Retriika. Anterilla on emäntä ja
pikku tyttö, mutta Hemma on 38:n vuoden ikäinen "naimaton poika, joka
ei ole vielä ketään riijastellukkaa, jotta ei hänessä ole elättäjää".
Samoin 33-vuotias Janne "ei ole vielä yritellykkää, jotta hänellä
emäntä pitäis olla -- se oli se iso mies, joka tässä kävellä jyrkilöi."
Naimaton on Hilta-Retriikakin, 25-vuotias "komea tyttö, joka tässä
pihalla käveli. Ei tämä ole halleja oilukkaa poikamiehiin -- liekö
tullut tätiinsä".
Samoinkuin edellisissä on Kyllölässäkin talon toimet rahvasta myöten
järjestetty. Vilkko on rahapussin pitäjänä ja Vilkon vaimo pääemäntänä,
maidon ja ruokatalouden hoitajana. Karjaemäntinä ovat Jaakon vaimo ja
Hilta-Retriika sekä tytär Aliina ja karjanhauteiden keittäjinä Iita ja
Anterin emäntä. Lampaiden kaitsijoina häärivät Valpuri ja Aapelin
eukko. Hevosmiehinä toimivat Janne, Hemma ja Eeno.
Talon pirtti 011 tavaton, isoimpia koko Kainuun kulmilla, seinäin
pituus on aina 9.23 metriä. On talossa toinenkin pirtti, vanha
savupirtti, aika suuri sukutupa sekin ja vielä asuttavassa kunnossa,
tavallisesti työtupana käytetty.
Mutta vaikka talossa on tällainen kansan paljous, tarvitaan töissä
vielä vierastakin väkeä. Onpa yletaikojaan palvelustyttökin.
"Kylän pantu palkkalainen,
piikatyttö pikkarainen."
Ja heinätyössä joskus pidetään puolikymmentäkin kasakkaa, kyntötöissä
keväällä muuan kasakka, samoin leikkuuhommissa sekä syksyllä "röhnän",
mudan, nostossa ja talvella puiden ajossa, kun käydään itse
"savotassa".
Kuhmon Kankivaaralla elää niinikään suurperhe, 27 henkeä. Neljä
veljestä siellä kaikkineen yhdessä asuu ja askaroi. Talo kyllä ei ole
suinkaan mitään ikitaloja, vain kolmisenkymmentä vuotta takaperin
tapahtui, että veljesparvi meni metsään ja alkoi tehdä taloa ja raivata
peltoa kylmään korpeen. Ja nyt on talo koko paikkakunnan parhaita, ja
asujat ovat parasta vanhankansan väkeä.
Puolangan kuulussa napatalossa, jo rapparisotien ajoilta tunnetussa
Askanmäessä, eli vielä aivan takavuosina yli 30-henkinen perhe yksillä
tulilla, yksillä suuruksilla. Eläjiä oli kyllä vain kolme, neljä
perhekuntaa, mutta ne olivat _kolmea eri sukua_, Moilasia, Holapoita
ja Karvosia, naimisien kautta keskenään heimolaistuneita. Isäntänä oli
"Askan vanha Junna", sukujaan Holappa, kotoisin Pudasjärven Korpisen
Holapasta, josta oli aikoinaan tullut kotivävyksi Askanmäkeen. Mutta
kun Junna jäi lapsettomaksi, hankki hän ottopojakseen veljensäpojan,
Aatu Holapan, joka nai ja sai perheen talon pöytään. Sitten oli
vanhaa Askan _Moilas_-kantaa Janne Moilanen, vanhan Junnan emännän
veljenpoika, perheineen, ja kolmatta sukua oli Jussi _Karvonen_, joka
Puolangan Neulikosta oli lähtenyt niinikään kotivävyksi ja nainut
Jannen sisaren. Mutta vaikka nämä kolme Jussia -- eroitukseksi toisia
"Junna"-teltiin ja "Janne"-teltiin -- olivatkin eri sukuja, sopivat
he perheineen samoista kupeista lusikoimaan, kunnes vasta pari, kolme
vuotta takaperin erosivat kolmeksi pesueeksi. Holapat jäivät yhteen,
Moilaset muuttivat toiseen, ja Karvoset saivat kolmannen pesän,
niin että suuri Askanmäki on nyt kolmena talona, kaksi jo ennen
rakennettua on samassa pihassa, kolmas, vasta valmistettu, hiukan
erillään.
Niinkuin Puolangan Askanmäessä erottiin ja hajaannuttiin elämään kukin
omissa oloissaan ja syömään kukin omasta pöydästään, niin ovat jo
monet Kainuun suurperheet hajaantuneet, ja niin ehkä hajaantuvat vasta
nekin, jotka vielä elävät yksissä. Erotaan ensin eri leipäkuntiin,
jaetaan maat miehiä myöten ja tehdään työtä vain oman perheensä eduksi.
Sitten jaetaan kartanot, rakennetaan uusia asuinpirttejä sekä muita
huoneita ja ruvetaan ponnistelemaan kukin vointinsa mukaan.