Europpalaiset Shang-Hai’ssa. Suuret kauppayritykset. — Tataarit. Oliko
Tarasconin Tartarin petturi? Kangastus.
Kerran kuitenkin Tartarin oli vähällä lähteä matkalle, pitkälle
matkalle.
Kolme veljestä, nimeltä Garcio-Camus, Shang-Hai’iin siirtyneitä
tarasconilaisia, oli tarjonnut hänelle erään siellä olevan konttorinsa
johtajapaikan. Siinähän juuri näytti tarjoutuvan hänelle sovelias
elämänala; melkoisia affäärejä, koko joukko kauppapalvelijoita
komennettavissa, ja kauppasuhteita Venäjän, Persian, Aasialaisen Turkin
kanssa, sanalla sanoen, suuret kauppayritykset.
Tartarinin huulilla sanat: _suuret kauppayritykset_ tuntuivat
tavattoman juhlallisilta.
Garcia-Camus’ien kauppahuoneella oli sitäpaitsi se etu, että siellä
välistä kävi tataareja. Silloin suljettiin ovet nopeasti. Kaikki
kauppapalvelijat tarttuivat aseisiin, konsulilippu nostettiin ylös
tangon päähän, ja piu, pau, ikkunasta ampumaan tataareja.
On turhaa mainita, kuinka innokkaasti Tartarin-Quijote vastaanotti
tämän ehdoituksen; pahaksi onneksi Tartarin-Sancho ei ottanut sitä
kuuleviin korviinsakaan, ja koska jälkimäinen oli voimakkaampi, ei
asiasta tullut mitään. Kaupungissa siitä puhuttiin paljon. Lähteekö
hän matkaan? eikö hän lähde? Lyön vetoa siitä, että hän lähtee, lyön
vetoa ettei hän lähde. Kas siinä painava kysymys... Päätös oli se,
ettei Tartarin matkustanutkaan, mutta joka tapauksessa tämä juttu
tuotti hänelle paljon kunniaa. Se, että joku oli ollut vähällä
lähteä Shang-Hai’iin tai että hän sinne todella oli mennyt, oli
tarasconilaisten mielestä yhdenveroista. Kun alinomaan puhuttiin
Tartarinin matkasta, ruvettiin lopuksi luulemaan, että hän siltä oli
palannut. Ja iltaisin klubissa kaikki Tarasconin herrat pyysivät
häneltä tietoja Shang-Hai’n elämästä, tavoista, ilmanalasta, opiumista
ja suurista kauppayrityksistä.
Tartarin, jolle nämät asiat olivat hyvin selvillä, kertoi alttiisti
kaikki yksityiskohtia myöten, ja lopulta tämä kelpo mies ei itsekään
ollut vallan varma siitä, oliko hän käynyt Shang-Haissa, vai ei.
Senpätähden hän, kertoessaan sadannen kerran tataarien tulosta
sinne, viimein virkkoi ihan luonnollisesti: "Silloin minä käsken
kauppapalvelijoideni tarttua aseisiin, nostatan konsulilipun, ja piu!
pau! ikkunoista ampumaan tataareja". Kuullessaan tämän vapisi koko
seura.
- Mutta tästä päättäen tuo Tartarin oli aika valehtelija.
— Ei! ja tuhannesti ei! Tartarin ei ollut valehtelija...
— Ja kuitenkin hänen piti hyvin tietää, ettei hän ollut käynyt
Shang-Haissa!
— Tietysti hän sen tiesi. Mutta...
Mutta, kuulkaa nyt tarkasti. On parasta kerrassaan ottaa selkoa siitä
valehtelijan-maineesta, jonka Pohjois-Ranskan asujamet ovat sysännet
eteläranskalaisen niskoille. Etelä-Ranskassa ei ole valehtelijoita, ei
Marseillessa sen koommin kuin Nîmes’ssâ, Toulousessa ja Tarasconissa.
Etelä-Ranskan asukas ei valehtele, hän pettyy. Hän ei aina puhu totta,
mutta luulee niin tekevänsä... Hänen niin kutsuttu valheensa ei olekaan
valhetta, vaan on jonkunmoinen kangastus.
Niin, kangastus!... Ja hyvin ymmärtääksenne minut, menkääpä
Etelä-Ranskaan, niin saatte nähdä. Huomaatte, kuinka aurinko tässä
merkillisessä maassa muuttaa kaikki ja tekee kaikki luonnollista
kokoaan suuremmaksi. Saatte nähdä nuo pienet Provencen kummut, jotka
eivät ole Montmartren kukkulaa korkeammat, mutta jotka näyttävät teistä
suurilta, saatte nähdä Nîmes’n neliskulmaisen temppelin, — pienen
hyllynmuotoisen koristeen — joka näyttää teistä yhtä suurelta kuin
Notre-Dame. Saatte nähdä... No! ainoa Etelä-Ranskan valehtelija, jos
sellaista yleensä on, on aurinko... Kaikkea, mitä se vain valollaan
koskettaa, se liioittele!... Mitä oli Sparta loistoaikanaan? Pieni
kauppala... Mitä oli Atena? Korkeintain aliprefektin asuinkaupungin
kokoinen... ja kuitenkin ne historiassa näyttävät meistä äärettömän
suurilta kaupungeilta. Se on kaikki vain auringon vaikutusta...
Vieläkö tämän jälkeen ihmettelette, että sama aurinko, joka valaisee
Tarasconia, on saattanut tehdä entisestä varusmestari Bravidasta, kelpo
päällikkö Bravidan, nauriin kokoisesta kasvista jättiläispuun, ja
miehestä, joka oli tuuminut lähteä Shang-Hai’iin, miehen, joka siellä
oli käynyt?