kohortti, joka oli Britanniaan kuljetettu, ryhtyi suureen ja
merkilliseen tekoon. Tapettuaan centurionin sekä ne sotilaat, mitkä
olivat sijoitetut osastoihin sotapalveluksen opettamista varten sekä
olivat niitten esimerkkinä ja johtajina, he nousivat kolmeen
sotalaivaan, joihin väkivallalla pakoittivat perämiehet mukaan; ja
yhden johtaessa, sen jälkeen kuin kaksi oli joutunut epäilyksen
alaisiksi sekä sen johdosta saanut surmansa, he purjehtivat ikäänkuin
ihmeen kautta rannikkoa pitkin, ennenkuin huhu siitä oli levinnyt. Kun
sitten olivat lähteneet maihin vettä noutamaan sekä tarvekaluja
ryöstämään, ryhtyivät taisteluihin useiden Britannien kanssa, jotka
omaisuuttaan puolustivat, tullen usein voittajiksi ja toisinaan saaden
selkäänsä; lopuksi joutuivat sellaiseen puutteenalaisuuteen, että
söivät keskuudestaan heikoimmat, sittemmin ne, mitkä arpa määräsi. Ja
siten purjehtien Britannian ympäri he menettivät laivansa
taitamattomuutensa johdosta ohjaamisessa; kun heitä pidettiin rosvoina,
ottivat ensiksi Suebit, sitten Friisit heidät vangikseen. Ja muutamat,
jotka oli myyty sekä kulkien myyjien välissä tuotu meidänpuoliselle
rannalle, saattoi kertomus niin kummallisesta seikkailusta kuuluisiksi.
29. Seuraavan kesän alussa Agricolaa kohtasi perhesuru: hän kadotti
vuotta ennen syntyneen poikansa. Tätä onnettomuutta hän ei
kantanut niinkuin useat voimakkaat luonteet teeskennellyllä
väliäpitämättömyydellä eikä naisten tapaan taasen vaikeroimisilla ja
alakuloisuudella; surussaan oli sotakin huojennuksena.
Lähetettyään laivastonsa, jotta se useissa paikoin rosvoilemalla
aikaansaisi suurta ja salaista pelkoa, kulki hän taisteluun
varustetulla sotajoukolla, johon oli lisännyt Britannien keskuudesta
urhoollisimmat ja pitkällisenä rauhanaikana koetetut miehet, aina
Graupius-vuorelle saakka, jonka vihollinen jo oli vallannut. Sillä
Britannit, jotka ensinkään lannistumatta edellisen taistelun tuloksesta
odottivat joko kostoa tai kukistusta, olivat vihdoin oppineet että
yhteinen vaara oli yksimielisyydellä torjuttava sekä olivat
lähetystöillä ja liitoilla keränneet kokoon kaikkien heimokuntien
voimat. Aseellisia oli jo näkyvissä neljättäkymmentä tuhatta ja vielä
tulvaili sinne koko asekuntoinen miehistö, tulvaili vanhempia, vielä
terveitä ja voimakkaita miehiä, jotka sodassa olivat kuuluisiksi
tulleet sekä nyt kaikki osoittivat kunniamerkkinsä; silloin eri
päälliköiden kesken kuntonsa ja sukunsa kautta kuuluisa mies nimeltä
Calgacus kertomuksen mukaan puhui kokoontuneelle kansanjoukolle, joka
taistelua vaati, seuraavaan tapaan:
30. 'Aina kun harkitsen sodan syitä sekä pulmallista asemaamme, on
minulla suuri toivo siitä, että tämä päivä ynnä teidän yksimielinen
toimintanne on oleva alkuna koko Britannian vapauttamiseen, sillä me
kaikki emme tunne orjuutta, takanamme ei ole enää mitään maata eikä
edes merikään suo meille turvaa, kun siellä uhkaa roomalainen laivasto.
Siten taistelu ja aseet, mitkä ovat urhojen kunniana, ne ovat vielä
pelkureillekin suurimpana turvana. Edellisissä taisteluissa, joissa
vaihtelevalla onnella taisteltiin Roomalaisia vastaan, haettiin toivo
ja suoja meidän käsistämme, koska me, ollen jaloimmat koko Britanniassa
ja sen johdosta itse maan sydämessä asuen, näkemättä orjuudessa
palvelevien rantamaita pidimme silmiämmekin vapaina vieraan
itsevaltaisuuden saastutuksesta. Meitä maailman äärimäisiä vapaita
asukkaita on maamme syrjäinen asema sekä maineemme suoja tähän päivään
saakka turvannut, sillä kaikki tuntematon käy mahtavasta; mutta nyt on
Britannian raja avoinna, ei yhtään heimoa ole enää takanamme, ei mitään
muuta kuin kuohuja ja kiviä ja Roomalaiset niitäkin vielä
vaarallisemmat, joitten hirmuvaltaa turhaan koetetaan välttää
kuuliaisuudella ja myöntyväisyydellä. Koko maailman ryöstäjinä he
tutkiskelevat nyt mertakin, sen jälkeen kuin maa on loppunut
heidän hävittäessään kaikkia; jos vihollinen on rikas, nuo ovat
voitonhimoisia, jos hän on köyhä, taasen vallanhimoisia, nuo, joita
eivät Itämaat eivätkä Länsimaat ole voineet tyydyttää; yksin kaikista
he yhtä himokkaasti tavoittelevat varallisia kuin varattomia.
Ryöstämistä, murhaamista ynnä rosvoilemista he väärillä nimityksillä
kutsuvat hallitsemiseksi, ja missä aikaansaavat erämaan, siellä sanovat
rauhan vallitsevan'.
31. 'Luonto on tahtonut että jokaisen lapset ja omaiset olisivat hänen
rakkaimpansa: nämä taasen viedään kutsunnan johdosta muuanne orjina
palvelemaan, vaimomme ja sisaremme joutuvat häväistyksen alaisiksi
ystävyyden ja kestisuhteen nimessä, joskin välttävät vihollisen himoa.
Omaisuutemme ja varamme kulutetaan maksuun, pelto ja vuositulo
viljaveroon, ruumiimme ja kätemme hivutetaan ruoskanlyöntien ja
parjausten ohessa metsien ja soiden raivaamiseksi. Synnynnäiset orjat
joutuvat kerran myydyiksi ja saavat sen lisäksi ravintonsa herroiltaan:
Britannia ostaa joka päivä orjuutensa, elättää sitä joka päivä. Ja
niinkuin palvelijaväessä äsken tullut orja on toveriensakin pilkan
alaisena, niin meidätkin tässä koko maailman muodostamassa orjajoukossa
uusina ja arvottomina tulokkaina syöstään perikatoon; eihän meillä ole
peltoja tai metallikaivoksia tai satamia, joiden hoitamiseksi meitä
pitäisi säilyttää. Sen lisäksi on alamaisten kunto ja tarmo
epämieluinen hallitseville ja etäisyys ynnä syrjäisyys on juuri sitä
enemmän epäilyttävä, mitä enemmän turvaa se suo. Siten luopuen
armotuksen toiveesta tehkää vihdoin päätöksenne, te, joille pelastus
samoin kuin kunnia on kallein. Brigantit saattoivat naisen johdolla
polttaa poroksi siirtokunnan ja valloittaa leirin sekä olisivat voineet
vapautua ikeestään, ell'ei menestys olisi kääntynyt huolettomuudeksi;
me terveet ja kukistamattomat, jotka vapautuaksemme käymme sotaa emmekä
alistuaksemme, osoittakaamme heti ensi kahakassa, minkälaiset miehet
Caledonia on itseänsä varten säästänyt'.
32. 'Vai luuletteko että Roomalaisilla on sodassa yhtäläinen urheus
kuin rauhanaikana hävyttömyys? Ei, meidän eripuraisuuksiemme ja
erimielisyyksiemme johdosta kuuluisiksi tullen, kääntävät he
vihollistensa virheet sotajoukkonsa kunniaksi; jos kohta myötäkäymiset
pitävät sitä koossa, yhteenhaalittuna kun se on aivan erilaisista
heimoista, niin vastoinkäymiset sen hajoittavat; joll'ette luule että
uskollisuus ja luottamus pitää yhdessä Gallit, Germanit ja häpeä sanoa
useatkin Britannit, jotka kuitenkin kauemmin ovat olleet vihollisia
kuin orjia, jos kohta nyt uhraavat verensä vieraan vallan hyväksi.
Pelko ja kauhu ovat heikkoja rakkauden siteitä; kun nuo poistetaan,
alkavat ne vihata, jotka ovat lakanneet tuntemasta pelkoa. Meidän
puolellamme on kaikki, mikä voittoon yllyttää: eivät aviovaimot
Roomalaisia innostuta, eivät vanhemmat heitä parjaa pakonsa
johdosta, useilla ei ole mitään isänmaata tai on se sitten toinen.
Harvalukuisina, pelokkaina tietämättömyydessään, kun hämmästyksekseen
huomaavat itse ilman, meren ja metsät, kaikki kerrassaan oudoiksi, ovat
jumalat ne jättäneet käsiimme tavallaan suljettuina ja sidottuina.
Älköön teitä pelättäkö tyhjä ulkomuoto, kullan ja hopean loiste, mikä
ei suojele eikä haavoita. Juuri vihollisten sotajoukossa löydämme
liittolaisemme. Britannit tuntevat asiamme omakseen, Gallit muistavat
entistä vapauttaan, muut Germanit heidät hylkäävät, niinkuin Usipit
heidät äsken jättivät. Eikä sittemmin enää ole mitään aihetta pelkoon:
linnoitukset ovat puolustajia vailla, siirtokunnat vanhusten hallussa
ja municipikaupungit vastenmielisesti tottelevien ja vääryydellä
hallitsevien käsissä heikkoja ja kapinallisia. Täällä on teillä
päällikkö, täällä kuulutte sotajoukkoon; siellä on verot, kaivostyöt
sekä muut orjuuden rasitukset, joiden pysyväinen kärsiminen tai
pikainen kostaminen riippuu tästä taistelukentästä. Siis lähtekää
taisteluun sekä muistakaa esi-isiänne ja jälkeläisiänne'.
33. Hänen puheensa vastaanotettiin ilomielin, kuten barbarien on
tapana, laululla, melulla ja räikeillä huudoilla. Ja heti järjestyivät
joukot ja kimaltelevat aseet näkyivät, kun rohkeimmat tunkeutuivat
esiin; samalla Roomalaisten sotajoukko järjestyi taisteluun, kuin
Agricola ollen sitä mieltä että innostunutta miehistöä, joka töin
tuskin pysyi varustuksissa, vielä oli kiihotettava, puhui tähän tapaan:
'Seitsemäs on vuosi, sotatoverini, jo siitä, kuin kunnollanne Rooman
valtakunnan nimessä minun huolellisella toiminnallani olette Britanniaa
vastaan voitollisesti taistelleet. Niin lukuisilla sotaretkillä,
lukuisissa taisteluissa, joko sitten tarvittiin urhoollisuutta
vihollisia vastaan tai kestävyyttä ja ponnistusta melkeinpä
luonnonvoimia vastaan, en ole ollut tyytymätön sotilaihini ettekä te
päällikköönne. Sen vuoksi olemme sivuttaneet, minä entisten maaherrain
rajamerkkejä, te edellisten sotajoukkojen, emmekä ole saaneet tietoomme
Britannian rajaa vain huhun ja luulon mukaan, vaan pidämme sen
hallussamme leireillämme ja aseillamme: kun Britannia on löydetty, on
se myös kukistettu. Minä puolestani kuulin usein marsseilla, kun suot,
vuoret ja joet teitä rasittivat, monen rohkean miehen sanovan: 'koska
tulee vihollinen, koska taistelu?' Nyt he tulevat työnnettyinä esiin
piilopaikoistaan, teidän toivomuksellanne ja kunnollanne on nyt vapaa
tilaisuus ja kaikki on myötäistä voittajille, kuten se on voitetuille
vastaista. Sillä niinkuin marssivalle joukolle on mainiota ja
kunniakasta, että se on kulkenut niin pitkät matkat, tunkeutunut
metsien läpi sekä marssinut vetten yli, niin on se pakeneville taasen
vaarallisinta, mikä juuri tänään on onnellisinta; sillä meillä ei ole
samanlainen tieto paikoista eikä runsaus muonavaroista, mutta kädet ja
aseet sekä niitten kautta kaikki. Mitä minuun tulee, olen jo aikoja
sitten ollut vakuutettu siitä, ett'ei sotajoukon eikä päällikön turva
ole paossa. Senpätähden on kunniakas kuolema häpeällistä elämää parempi
ja menestys ynnä kunnia on samassa paikassa saatavissa, eikä olisi
kunniatonta kaatua itse maailman ja luomakunnan ääressä'.
34. 'Jos uudet heimot ja sen johdosta oudot sotajoukot olisivat
asettuneet meitä vastaan, kehoittaisin teitä muitten joukkojen
esikuvalla, mutta näin ollen laskekaa urhotöitänne sekä kysykää omia
silmiänne. Nämä ovat ne, jotka viime vuonna voititte pelkällä
sotahuudollanne, kun hyökkäyksellään yön pimeydessä yllättivät yhden
legionan; nämä ovat kaikista Britanneista pelokkaimmat ja ovat juuri
sen johdosta niin kauan jääneet eloon. Niinkuin rohkeimmat eläimet
ryntäävät niitä vastaan, jotka metsiin ja saloihin tunkeutuvat, mutta
pelokkaat ja heikot lähtevät pakoon jo metsästysseuran melusta, niin
ovat ripeimmät Britannit aikoja sitten kaatuneet ja jäljellä on joukko
kelvottomia pelkureita. Mitä siihen tulee että vihdoin olette heidät
tavanneet, eivät he ole vastarintaan pysähtyneet, vaan ovat joutuneet
satimeen; pulmallinen tila sekä jäätävä kuolemanpelko ovat
kiinnittäneet heidän rivistönsä paikoilleen saadaksenne mainion kauniin
voiton. Tehkää loppu sotaretkistä, päättäkää puoli vuosisata
kunniapäivällä, näyttäkää isänmaalle ett'ei sotajoukon syyksi
milloinkaan voi laskea sodan viivytyksiä tai kapinanaikeita'.
35. Jo Agricolan puheen kestäessä ilmeni sotamiestensä innostus, hänen
puheensa loppua seurasi ääretön riemu ja heti riennettiin aseitten luo.
Innostunein mielin kiiruhtavia miehiään hän jakoi siten, että
jalka-apujoukot, joita oli 8,000 miestä, muodostivat vahvan keskustan
ja että 3,000 ratsumiestä levisi sivustoille. Legionat seisoivat vallin
edessä suureksi kunniaksi voitossa, jos taisteltaisiin roomalaista
verta vuodattamatta, ja taasen avuksi, jos jouduttaisiin häviölle.
Britannien sotajoukko oli herättääkseen samalla huomiota ja pelkoa
asettunut korkeammille paikoille siten, että vain ensimäinen rivistö
oli tasaisella maalla, mutta muut taajoissa riveissä ikäänkuin
kohosivat tuolla ylenevällä harjanteella; kentän keskiosan täyttivät
vaunutaistelijat meluten ja ajaen sinne tänne. Silloin Agricola,
peläten että vihollisten ollessa ylivoimaisia samalla kertaa sekä
edestä että sivuilta hyökättäisiin hänen väkensä kimppuun, asetti
rivinsä hajalle, vaikka hänen rintamansa siten tuli jotenkin pitkäksi
ja useat kehoittivat johdattamaan legionat apuun; taipuvaisempi kun hän
oli toivoon sekä karaistu vastoinkäymisiä vastaan lähetti hän hevosensa
pois sekä asettui jalkaisin sotamerkkien eteen.
36. Ensi yhteentörmäyksessä ampuivat toisiaan kaukaa, ja samalla kertaa
kylmäverisesti kuin taitavasti Britannit isoilla miekoillaan ja
lyhyillä kilvillään välttivät ja löivät syrjään meikäläisten
heittoaseet sekä lennättivät itse suuren joukon heittokeihäitä, kunnes
Agricola kehoitti batavilaiset kohortit sekä molemmat tungrilaiset
ryhtymään käsikähmään paljain asein; tämä on heille sotapalveluksen
pitkällisyyden johdosta tuttua sekä vihollisille outoa, heillä kun on
pienet kilvet sekä isot miekat; Britannien kärjettömät miekat, näette,
eivät kestäneet käsikahakassa eivätkä taistelussa ahtaalla alalla. Sen
vuoksi kun Batavit alkoivat jaeskella iskuja, työntää kilvillä, iskeä
kasvoihin sekä hakattuaan maahan ne, jotka seisoivat tasaisella maalla,
rynnätä kukkuloille, niin muut kohortit pyrkien eteenpäin rajussa
kilpailussa kaasivat maahan lähinnä olevat, ja varsin monet jätettiin
voitonkiireessä virumaan puolikuolleina tai vahingottumattomina. Sillä
välin ratsuväen-osastot, sen jälkeen kuin vaunusotijat lähtivät pakoon,
yhtyivät jalkajoukkojen taisteluun. Ja vaikka saivat aikaan lyhyen
kauhun, jäivät kuitenkin seisomaan vihollisten taajojen joukkojen takia
noilla epätasaisilla paikoilla, ja meikäläisille oli jo taistelun muoto
mitä vähimmin suotuisa, kun he seisoen vaivoin loivilla harjanteilla
samalla kertaa työnnettiin syrjään hevosten ruumiin-liikkeiden
johdosta, ja usein harhailevat vaunut sekä pelästyneet hevoset ilman
ohjaajia joko edestä tai sivulta syöksyivät heitä vastaan, niinkuin
pelko ne ajoi.
37. Ja Britannit, jotka tähän saakka taisteluun osaa ottamatta olivat
asettuneet kukkulain harjuille sekä toimettomina eivät välittäneet
meikäläisten vähäisestä lukumäärästä alkoivat: vähitellen astua
alaspäin sekä kulkea voittavien Roomalaisten selän taa, mutta silloin
Agricola, joka juuri tätä pelkäsi, lähetti tulevia vastaan neljä
ratsuväen-osastoa, joita hän oli pidättänyt äkkiarvaamattomia käänteitä
varten, ja mitä rohkeammin ne hyökkäsivät, sitä kiivaammin hän ajoi ne
pakoon. Siten Britannien tuuma kääntyi heitä itseänsä vastaan ja
päällikön määräyksestä osastot siirtyivät taistelulinjan etupuolelta
sekä hyökkäsivät vihollisten joukon selkään. Mutta silloin tarjoutui
aukeilla paikoilla suuri, hirveä näytelmä: ajettiin takaa,
haavoitettiin, otettiin vankeja ja tapettiin ne, kun toiset saatiin.
Silloin vihollisten aseelliset joukot, niinkuin heidän luontonsa oli,
pakenivat harvojen edestä, muutamat aseettomat syöksyivät esiin sekä
ryntäsivät kuolemaan. Kaikkialla oli aseita, ruumiita, runneltuja
jäseniä ja maa verta täynnä, ja toisinaan voitetuissakin kostonhalua ja
urhoollisuutta. Sen jälkeen kuin Roomalaiset lähestyivät metsiä,
kokoontuivat viholliset niinikään sekä tuntien paikat ympäröivät ne,
jotka takaa-ajajista ensinnä varomattomasti tunkeutuivat metsiin. Ja
joll'ei Agricola kaikkialla läsnä olevana olisi antanut vahvojen
kevyesti liikkuvien osastojen, niinkuin ajometsästyksessä tapahtuu,
(sekä ratsuväkiparven, missä oli taajemmat paikat, hevoset vapaina,)
tutkia seutua ja ratsujoukon tutkia harvempia metsiä, niin olisi
jonkinmoinen tappio kärsitty liiallisen uskaliaisuuden takia. Mutta kun
näkivät Roomalaisten järjestyneinä suljetuissa riveissä taasen ajavan
takaa, kääntyivät he pakoon, eivät enää joukottain kuten ennen eivätkä
toisiaan silmäillen, vaan harvalukuisina ja toisiansa varoen pyrkivät
he etäisille tiettömille seuduille. Yö ja kyllästys teki lopun
takaa-ajamisesta. Vihollisia tapettiin noin 10,000; meikäläisiä kaatui
360, näitten joukossa kohortin päällikkö Aulus Atticus, joka
nuoruuden-innossa hevosensa hillittömyyden johdosta joutui vihollisten
pariin.
38. Ja ainakin yö oli voittajien keskuudessa iloinen voitonriemun ja
saaliin takia; Britannit taasen, harhaillen miesten ja naisten
keskenään vaikeroidessa, laahasivat haavoitettuja, kutsuivat
vahingottumattomia, jättivät kotinsa sekä vihan vimmassa ne itse
sytyttivät, valitsivat piilopaikkoja ja jättivät ne heti kohta,
ryhtyivät vuorostaan yhteisiin tuumiin sekä luopuivat jälleen niistä,
masentuivat väliin nähdessään rakkaansa, mutta useammin kuitenkin
kiihottuivat. On kyllin tunnettu, että muutamat ovat raivonneet
vaimojansa ja lapsiansa vastaan ikäänkuin säälistä. Seuraava päivä
osoitti voiton laadun koko sen laajuudessa: kaikkialla kuoleman
hiljaisuus, autiot vuoret, kaukana suitsuavat rakennukset eikä yksikään
olento vakoilijain tiellä. Kun Agricola lähettämällä niitä joka
taholle, oli saanut tietää että oli vain epävarmoja merkkejä paosta
sekä että viholliset eivät missään kokoontuneet joukottain, vei hän
sotaväkensä Borestien maahan, koska hän ei tahtonut että sota leviäisi
eri tahoille kesän lopussa. Saatuaan siellä panttivankeja käski hän
laivastopäällikkönsä kulkea Britannian ympäri. Hänelle annettiin tähän
tarkoitukseen tarpeellinen sotavoima ja pelottava huhu oli kulkenut
edellä. Itse vei hän talvileiriin jalkajoukkonsa ja ratsuväkensä
kulkien hiljaisessa marssissa, jotta uudet heimot pelästyisivät juuri
pitkällisestä läpimatkasta. Ja samaan aikaan saapui laivasto
Trucculensiseen satamaan,[21] jonne se suotuisan ilman ja maineen
seuraamana palasi seurattuaan koko Britannian lähinnä olevaa rannikkoa.
Agricolan paluu Roomaan ja kuolema.
39. Vaikk'ei Agricola kirjeessään millään kerskaavaisuudella enentänyt
asiain menoa, vastaanotti Domitianus tiedon siitä, kuten oli hänen
tapansa, ulkonaisesti iloisena, mutta sydämessään huolestuneena.
Hänellä oli, näette, tunto siitä, että äskettäin hänen valheellinen
voittoretkensä Germanian kukistuksen johdosta oli ollut pilkan
alaisena, kun hän ostolla hankki orjia, joitten muoto ja tukka
muutettiin, jotta olivat sotavankien kaltaisia; mutta nyt ylistettiin
äärettömästi todellista, suurta voittoa, jolloin monet tuhannet
viholliset oli voitettu. Se oli etupäässä pelottava että yksityisen
henkilön nimi kohosi hallitsijan yläpuolelle; turhaan oli julkinen
puhetaito sekä kunniakas valtiollinen toiminta saatu vaikenemaan, jos
nyt joku toinen anastaisi sotilaallisen kunnian; muu voitiin mitenkuten
helpommin jättää huomioon ottamatta, mutta kelpo päällikön
kykeneväisyys osoitti kykeneväisyyttä hallitsemaan. Sellaisten huolten
vaivaamana nautittuaan kylliksi tavallisesta yksinolostaan -- mikä
hänessä oli merkkinä julmasta päätöksestä --, katsoi hän sillä hetkellä
parhaaksi antaa vihansa levätä, kunnes suosionosoitusten myrsky ja
sotajoukon ihailu vähenisi; olihan Agricola vielä silloin Britannian
johdossa.
40. Sentähden Domitianus antoi senaatissa määrätä Agricolalle triumfin
kunniamerkit ynnä kunniapatsaan sekä kaikki, mikä yleensä annetaan
voittokulun asemasta, lisäksi erittäin mairittelevilla sanoilla, ja
päällepäätteeksi käski liittää viittauksen siitä, että Syyria oli
maakuntana määrätty Agricolalle, se kun silloin ent. konsulin Atilius
Rufuksen kuoleman johdosta oli vapaa sekä tärkeämmille miehille
varattu. Useat ovat uskoneet että eräs salaisiin toimiin käytetty
vapautettu orja oli Agricolan luo lähetetty viemään käskykirje, jolla
Syyria hänelle suotiin, sellaisella määräyksellä että kirje
jätettäisiin, jos Agricola vielä olisi Britanniassa; ja tämä vapautettu
olisi itse Kanavalla kohdannut Agricolan, mutta puhuttelemattakaan
häntä palannut Domitianuksen luo; olkoon tuo juttu tosi taikka
hallitsijan luonteen mukaan keksitty ja kokoonpantu.
Sillä välin Agricola oli seuraajalleen jättänyt maakunnan rauhallisena
ja turvattuna. Ja jott'ei hänen tulonsa herättäisi huomiota juhlallisen
vastaanoton ja suuren väentulvan kautta, saapui hän välttäen ystäviensä
suosionosoituksia yöaikaan pääkaupunkiin sekä yöaikaan keisarilliseen
palatsiin, niinkuin oli käsketty; hänet otettiin vastaan hätäisellä
suudelmalla ilman mitään puhuttelua sekä jätettiin nöyrien hovimiesten
sekaan. Jotta hän toisenlaisilla avuilla peittäisi sotamainettaan, mikä
vain on haitaksi tyhjäntoimittajien keskuudessa, antautui hän kokonaan
levolle ja rauhalle, ollen vaatimaton ulkonaisessa esiintymisessään ja
ystävällinen puheissaan sekä näyttäytyen ulkona vain yhden tai kahden
ystävän seurassa, niin että varsin monet, joitten tapana on arvostella
suuria miehiä ulkonaisen loiston mukaan, huomatessaan ja nähdessään
Agricolan, etsivät syytä hänen maineeseensa, mutta vain harvat oikein
tulkitsivat hänen menettelyään.
41. Tähän aikaan Agricola useasti Domitianuksen luona poissa olevana
joutui syytösten alaiseksi, joista hän niinikään poissa olevana
vapautettiin. Syynä hänen vaaralliseen asemaansa ei ollut mikään
todellinen syyte tai valitus jostakin loukkauksesta, vaan hallitsijan
viha ansioita kohtaan sekä miehen maine ynnä kehnoin laji vihamiehiä,
nim. liehakoivat kiittelijät. Ja nythän seurasivat sellaiset ajat
valtiolle, jotka eivät antaneet Agricolan joutua unohdukseen: niin
monet sotajoukot Moesiassa ynnä Daciassa sekä Germaniassa ja
Pannoniassa menetettiin varomattomuudesta tahi päällikköjen
kelvottomuuden johdosta,[22] niin monet sotataitoiset miehet monine
joukkoineen yllätettiin ja vangittiin eikä enää oltu huolissa
valtakunnan rajasta ja Tonavan rannasta,[23] vaan legionain
talvileireistä ja maakuntain omistuksesta. Kun siis häviöt
seuraamistaan seurasivat ja joka vuosi oli surullisen kuuluisa
kaatuneista ja tappioista, vaati kansan ääni Agricolaa päälliköksi,
kaikkien vertaillessa hänen ripeyttään, järkähtämättömyyttään ja
kokemustaan sodassa toisten päällikköjen saamattomuuteen ja
pelkuruuteen. On kyllin tietty asia että tällaiset puheet kipeästi
koskettelivat Domitianuksenkin korvia, kun paremmat hovilaiset
rakkaudesta ja uskollisuudesta, kehnoimmat taasen ilkeydestä ja
kateellisuudesta ahdistelivat muutenkin huonompaan taipuvaa
hallitsijaa. Siten Agricola sekä omien ansioittensa johdosta että
toisten virheiden tähden syöksyi maineensa tuottamaan turmioon.