Sade hieno silmille hyisnä niin
kuin neulantutkaimin tuiskii.
Hevot loassa kahlaa ja hikoilee,
niin murheisna hännät huiskii.
Soi toitahus ajajan torvesta,
sen nuotti tutulta tuntuu —
"Kolme poikaa portille ratsastaa!"
Niin mieleni uniseks untuu.
Mua raukoi, ma nukahdin, ja kas,
unen juoni se kauas juoksi,
minut ihmevuoreen se tuonne vei
Punaparta-keisarin luoksi.
Kivikuvana enää istunutkaan
hän ei kivi-istuimellaan;
ei ollut niin arvokas näöltäkään,
kuin yleensä kuvitellaan.
Läpi salien kävellä vaapersi
ja haasteli kanssani haluin,
mulle näytteli kaikkia aarteitaan
kuin kauppias muinaiskaluin.
Asesalissa mulle hän neuvoi kuin
piti käytellä pyssynperää,
pois ruosteesta manttelinliepeellään
pari hivutti miekanterää.
Hän riikinkukon-pyrstöllä myös
monen puhdisti rautapaidan
ja monen kypärin tomuistaan,
monen piikkilakinkin laidan.
Lipun tomutti samoin ja pakisi:
"Se ylin on ylpeys mulla,
että koita silkkiin ja toukkaa ei
ole ehtinyt puuhun tulla."
Ja saliin kun tultiin, miss' uinaili,
päänalusna kummut kilpein,
väki tuhantinen, sotavalmis tuo,
pakis äijä tuulin hilpein:
"Puhukaamme, etteivät heräjä,
nyt äänellä alennetulla;
sata vuotta ohi on mennyt taas,
ja nyt maksupäivä on mulla."
Ja keisari hiljaa tassuttain
luo kulki nukkujan kunki,
ja salaa taskuhun kullekin
tukaatin kolikon tunki.
Salamyhkäisesti hän hymyili,
kun kummastukseni näki:
"Tukaatin mieheen palkkaa saa
joka vuosisadalta väki."
Ja salissa, jonka ratsujen
rivit liikkumattomat täytti,
siellä keisari hykersi käsiään,
kovin tyytyväiseltä näytti.
Luki yksitellen hän laukit nuo
ja taputti kyljille; — kuulin,
kun laski ja laski hän, itsekseen
hätähoppuisin jupisi huulin.
"Luku viel' ei täysi", — virkahti
hän viimein nurjalla miellä —
"sotaväkeä, aseit' on kylliksi,
mut ratsuja puuttuu vielä.
Hevossaksoja laittanut samoamaan
olen joka maailman loukon,
mulle ostaa ne parhaat juoksiamet,
olen saanut jo hyvän joukon.
Ma odotan, kunnes on luku täys,
silloin isken ja isänmaani,
jalon Saksankansani vapautan,
joka vartovi tulentaani."
Pakis keisari noin, vaan ma huudahdin:
"Anna paukkaa, sa vanha veikko,
anna paukkaa, sa aaseja avuksi saat,
jos hevosten luku on heikko."
Punaparta; vastasi' naurussa; suu:
"Ei hyväksi hoppua pitää,
ei Roomaa päivässä rakettu,
hyvä vilja se vitkaan itää.
Jok' ei tule tänään, sen huomen tuo,
tasan varttuvi tammen varsi;
"Chi va piano, va sano", Rooman on
valtakunnassa sananparsi."