Pimeässä.
"Kaikki kissat ovat yöllä harmaita."
Läheisen kirkon kello kajahutti neljä lyöntiä.
-- Jesus Maria! Kello on jo neljä! Nipin napin ehdin kotia ennen
päivänkoittoa.
-- Mitä! te kovasydäminen, jätättekö minut niin pian?
-- Minun täytyy! mutta me näemme ennen pitkää taas toisemme.
-- Ettäkö näemme jälleen toisemme! ajatelkaa toki, rakas kreivitär,
etten ole teitä kunnolla nähnytkään.
-- Mutta heretkää jo hokemasta tuota kreivitärtänne. Minä olen dôna
Maria; ja kun saamme valoa, niin saatte kyllä nähdä etten ole se
joksi minua luulette.
-- Missä päin ovi on? Minä menen käskemään tuomaan valoa.
-- Ei, antakaa minun mennä, Bernardo; minä tunnen tämän huoneen, ja
minä tiedän mistä tapaan tulukset.
-- Varokaa vaan ettette tallaa lasien sirpaleihin jalkojanne;
rikoitte niitä eilen useampiakin.
-- Antakaa minun vaan toimia.
-- Löydättekö?
-- Kyllä; niin, tässä on viittani. Pyhä neitsyt! tulukset ovat
poissa! Mitä minä nyt teen?
-- Pitää kysyä niitä eukolta.
-- Älkää liikahtako, antakaa minun toimia. _Adios, querido
Bernando!_[60]
Ovi aukeni ja paukahti samassa kiinni. Ulkopuolelta kuului pitkä
raikuva nauru. Mergy ymmärsi että hänen lemmityisensä oli livahtanut
hänen käsistään. Hän koetti syöksyä tämän jälkeen, mutta pimeässä
hän töytäili huonekaluja vasten ja sotkeutui vaatekappaleihin ja
verhoihin voimatta löytää ovea. Yhtäkkiä ovi avautui ja joku tuli
sisään salalyhty kädessä. Mergy sulki heti syliinsä sen kantajan.
-- Ah! nyt minä sain teidät kiinni, nyt ette pääse enää pois! hän
huudahti syleillen tätä hellästi.
-- No mutta laskekaa minut toki irti, herra de Mergy; tuollako
tavalla sitä ihmisiä likistellään?
Bernard tunsi hänet vanhaksi eukoksi.
-- Vieköön paholainen teidät hornan tuuttiin! hän karjasi.
Mergy puki ääneti päälleen, otti aseensa ja lähti talosta
samanlaisessa mielentilassa kuin mies, joka juotuaan erinomaista
malagaa kaataa kurkkuunsa huolimattoman palvelijan hänelle tarjoamaa
keripukkia parantavaa lääkettä, joka vuosikausiksi on unohtunut
seisomaan kellarissa.
Mergy oli jotenkin vaitelias veljelleen; hän kertoi tälle mitä
kauneimmasta espanjattaresta, sikäli kuin hän tätä nim. oli pimeässä
voinut arvostella, mutta ei virkkanut halaistua sanaa epäilyksistä,
joita hänessä oli herännyt tuntematonta kohtaan.