VII.

Puoluepäällikkö.

(Jatkoa).

Huomatessaan veljensä, kapteeni huusi hänelle jo kaukaa:

-- No! Oletko nähnyt Gaspard I:n? Kuinka hän otti sinut vastaan?

-- Niin ystävällisesti, etten sitä unohda milloinkaan!

-- Sepä kovin hauskaa.

-- Oi George! mikä mies!

-- Mikä mies! Mies joka on melkein samanlainen kuin joku toinenkin;

jolla on vähän enemmän kunnianhimoa ja kärsivällisyyttä kuin

palvelijallani, puhumattakaan syntyperän erilaisuudesta. Hra de

Châtillon'in syntyperä on paljon tehnyt puolestaan hänen edukseen.

-- Hänen syntyperänsäkö hänelle on opettanut sotataidon, ja sekö

hänestä on tehnyt aikamme suurimman sotapäällikön?

-- Ei, tietenkään ei, mutta hänen ansionsa eivät ole voineet estää

häntä aina joutumasta häviölle. -- Mutta mitäs tyhjistä, jätetään

tuo. Tänään olet nähnyt amiraalin, se on oikein hyvä; kunnia sille

jolle kunnia tulee, ja niin piti käydäkin, että kävit ensiksi

osoittamassa kunnioitustasi herra de Châtillon'ille. Mutta nyt ...

tahdotko tulla huomenna metsästysretkelle? ja siellä minä esitän

sinut jollekulle, joka kyllä ansaitsee näkemisen vaivan; tarkoitan

Kaarlea, Ranskan kuningasta.

-- Minäkö tulisin mukaan kuninkaan metsästysretkelle!

-- Niinpä juuri, ja siellä sinä saat nähdä hovin kauneimmat naiset

ja hevoset. Madridin linnaan kokoonnutaan, ja meidän pitää olla

siellä hyvissä ajoin. Annan sinulle harmaantäplikkään hevoseni, ja

takaan ettei sinun tarvitse sitä kannustaa pysyäksesi aina koirien

kintereillä.

Palvelija antoi Mergylle kirjeen, jonka kuninkaan hovipoika oli juuri

tuonut, ja hän oli yhtä hämmästynyt kuin veljensäkin, kun näki, että

siinä oli kornetin valtakirja. Kuninkaan sinetti oli kiinnitetty

tähän kirjeeseen, joka sitäpaitsi oli laadittu erittäin siroon

huoliteltuun muotoon.

-- No mutta helkkari sentään! George huudahti, sepä suosio

tuli äkkiä! Mutta miten pirun tavalla Kaarle IX, joka ei tiedä

sinunlaistasi miestä maailmassa olevankaan, lähettää sinulle kornetin

valtakirjan?

-- Luulen, että minun on siitä kiittäminen herra amiraalia, Mergy

virkkoi. Ja hän kertoi silloin veljelleen salaperäisen kirjeen

tarinan, jonka hän oli niin urhoollisesti avannut. Kapteeni nauroi

makeasti seikkailun lopulle, ja pilkkasi häntä siitä säälimättä.

Mustalaistytön ennustus: Romaani Pärttylinyön ajoilta · 第 15 / 37 题