Näin harmikseni ja suuttumuksekseni protestanttien kutsuvan
muukalaisia isänmaahamme. Mutta miksi en sanoisi sinulle sitä ainoaa
syytä, joka minut sai tekemään lopullisen päätökseni. Tahdoin kostaa
ja rupesin katolilaiseksi siinä toivossa, että kohtaisin Condén
prinssin taistelukentällä ja saisin surmata hänet. Muuan kurja
pelkuri otti maksaakseen hänelle velkani. Se tapa, millä hän kaatui,
saattoi minut melkein unohtamaan vihani... Näin hänet verisenä,
sotilaitten häväistävänä; tempasin hänen ruumiinsa heidän käsistään
ja peitin sen viitallani. Olin ruvennut katolilaisten palvelukseen,
komensin erästä heidän ratsuväkieskadroonaansa, en voinut enää heitä
jättää. Onneksi uskon tehneeni entiselle puolueelleni muutamia
palveluksia; olen yrittänyt, mikäli vallassani oli, lieventää
uskonsodan vimmaa; minulle oli suotu onni pelastaa useita entisiä
ystäviäni.
-- Olivier de Basseville julistaa kaikkialla, että hänen on sinua
kiittäminen hengestään.
-- Olen siis katolilainen, George sanoi tyynemmällä äänellä. Se
uskonto on hyvinkin jonkin toisen veroinen sillä on niin helppo
tulla toimeen heidän tekopyhiensä kanssa. Katso tuota madonnankuvaa;
se on italialaisen kurtisaanin kuva, nuo teeskentelijät Ihailevat
hurskauttani ristiessään silmänsä tämän muka neitsyen edessä. Usko
minua, heistä suoriudun paljon helpommin kuin protestanttisista
papeistamme. Voin elää niinkuin tahdon, tekemättä hyvin helppoja
uhrauksia roskaväen mielipiteelle. No niin, pitää esim. käydä
messussa, menen sinne silloin tällöin katsomaan kauniita
naisia. Minulla pitää olla rippi-isä; saakeli, minulla on muuan
kunnon harmaaveli, vanha ratsumusketööri, jolta saan yhdellä
ekyltä rippitodistuksen, ja kaupan päälle hän vielä toimittaa
rakkauskirjeeni ripitettävilleen kaunottarille. Perhana vieköön!
eläköön messu!
Mergy ei voinut olla hymyilemättä.
-- Katsopas! jatkoi kapteeni, tuossa on messukirjani. Ja hän
heitti veljelleen samettikotelossa olevan, taidokkaasti sidotun
hopeahakasisen kirjan. Nuo "Hetket" ovat varmasti yhtä hyvät kuin
teidän rukouskirjanne.