Mergy luki kirjan selkämyksestä: _"Hetkiä hovissa"._

-- Hienoa työtä, hän sanoi ylenkatseellisesti ojentaen kirjan

takaisin veljelleen.

Kapteeni aukaisi sen ja antoi sen hymyillen hänelle takaisin. Mergy

luki silloin ensi sivulla: _Suuren Gargantuan, Pantagruel'in isän

perinkauhistuttava elämä, sepitti M. Alcofribas, Kvintessanssin_

tekijä.[31]

-- Siinä on vasta kirja! kapteeni huusi nauraen, panen enemmän arvoa

siihen kuin kaikkiin Geneven kirjaston jumaluusopillisiin teoksiin.

-- Sanotaan, että tämän kirjan tekijä oli perin tietorikas mies,

mutta hän ei ole käyttänyt oppiaan oikealla tavalla.

George kohautti olkapäitään.

-- Lue tämä kirja, Bernhard, ja sinä varmasti puhut siitä minulle

vielä jälkeenkinpäin.

Mergy otti kirjan, ja oltuaan hetkisen vaiti hän sanoi:

-- Olen pahoillani siitä että suuttumus, kylläkin oikeutettu, on

johdattanut sinut tekoon, jota jonain päivänä vielä varmasti tulet

katumaan.

Kapteeni painoi päänsä alas, ja hänen silmänsä, jotka olivat

kiintyneet hänen jalkainsa alla leviävään mattoon, tuntuivat tarkkaan

tutkivan sen kuvioita.

-- Mikä on tehty se on tehty, hän viimein virkkoi, tukahduttaen

huokauksen. Ehkäpä jonain päivänä taas palaan kuuntelemaan

protestanttista saarnaa, hän lisäsi iloisemmin. Mutta lopetetaan

tämä, ja lupaa ettet enää puhu minulle niin ikävistä asioista.

-- Toivon että oma harkintasi saa aikaan enemmän kuin minun puheeni

ja neuvoni.

-- Olkoon menneeksi! Puhutaanpa nyt sinun asioistasi. Missä aikeissa

sinä tulet hoviin?

-- Toivon itselläni olevan niin hyvät suositukset amiraalille, että

hän ottaa minut aatelismiestensä joukkoon sodassa, jota hän tulee

käymään Alankomaissa.

-- Huono suunnitelma. Aatelismiehen, joka tuntee rohkeutta

sydämessään ja miekan kupeellaan, ei pidä vapaasta tahdostaan ruveta

palvelijan asemaan. Tule vapaaehtoisena kuninkaan kaarteihin,

minun kevytaseisen ratsuväen komppaniaani esimerkiksi, jos niin

haluat. Saat ottaa osaa sotaretkeen, kuten me kaikkikin, amiraalin

päällikkyyden alaisena, mutta et ainakaan tarvitse olla kenenkään

käskyläisenä.

-- Minua ei ollenkaan haluta tulla kuninkaan kaartiin; tunnen aivan

vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Mielelläni tahtoisin olla sotilaana

sinun komppaniassasi, mutta isäni tahtoo, että otan osaa ensimmäiseen

sotaretkeeni amiraalin välittömien määräysten alaisena.

-- Siinäpä oikein taas tunnen teidät, herrat hugenotit. Te saarnaatte

yksimielisyyttä, ja te haudotte vanhoja vihoja pahemmin kuin me.

-- Kuinka niin?

-- No, kuningas on aina teidän silmissänne tyranni, _Ahab_, kuten

pappinne häntä nimittävät. Mitä sanonkaan? eihän hän ole edes

kuningas, vaan vallananastaja, ja _Ludvig XIII:n_ kuoleman jälkeen on

_Gaspard I_ Ranskan kuningas.[32]

-- Mitä huonoa pilaa!

-- Lopultakin on yhtä hyvä että olet vanhan Gaspard'in kuin

että olisit Guise'n palveluksessa; herra de Châtillon on suuri

sotapäällikkö, ja hänen johdollaan opit kyllä sotataitoa.

-- Hänen vihollisensakin pitävät häntä arvossa.

-- Eräs pistoolinlaukaus hänelle sentään ei ole minkään kunniaksi.

-- Hän on todistanut viattomuutensa, ja muuten hänen koko elämänsä on

ristiriidassa Poltrot'n kurjan salamurhan kanssa.

-- Tunnetko latinalaista sananpartta: Fecit cui profuit?[33] Ilman

sitä pistoolinlaukausta olisi Orleans ollut mennyttä.

-- Loppujen lisäksi se merkitsi vain yhtä miestä vähemmän

katolilaisten sotajoukossa.

-- Niin, mutta minkälaista miestä. Etkö ole sitten koskaan kuullut

seuraavaa kahta huonoa säettä, jotka hyvinkin ovat teidän virsienne

arvoiset:

Autant que sont de Guisards demeurés

Autant a-t-il en France de Mérés.[34]

-- Poikamaisia uhkauksia eikä mitään muuta. Jos olisi kerrottava

kaikki guiselaisten rikokset, niin siitä tulisi pitkä rekisteri.

Mutta arvaapas mitä minä tahtoisin tehdä palauttaakseni Ranskaan

rauhan, jos olisin kuningas. Minä panettaisin kaikki Guiset ja

Châtillon'it hyvään ja lujasti ommeltuun nahkasäkkiin, jonka suu

olisi sidottu kovasti kiinni, sitten minä heitättäisin heidät

järveen, sata naulaa rautaa painona siltä varalta ettei yksikään

pääsisi pelastumaan. Ja onpa vielä muutamia muitakin ihmisiä, jotka

tahtoisin pistää säkkiini.

-- Onpa onni, ettet ole Ranskan kuningas.

Keskustelu sai nyt iloisemman käänteen: niin hyvin valtiolliset

kuin uskonnollisetkin kysymykset jätettiin rauhaan, ja molemmat

veljekset kertoivat toisilleen kaikki pikku seikkailut, mihin he

olivat joutuneet sinä aikana, jona he olivat olleet erossa. Mergy

oli kylliksi suorasukainen kunnioittaakseen _Kultaisen Leijonan_

ravintolaa kertomuksellaan, hänen veljensä nauroi katketakseen

ja piti kovasti hauskaa hänen kahdeksantoista ekynsä ja hyvän

raudikkonsa menettämisen kustannuksella.

Läheisen kirkon kellot alkoivat kumahdella.

-- Hitto vieköön, kapteeni huudahti, mennäänpä tänä iltana messuun;

olen vakuutettu siitä, että se tulee sinua huvittamaan.

-- Kiitos vaan, mutta en vielä halua kääntyä katolilaiseksi.

-- Tule, hyvä ystävä, tänään on varmaankin veli Lubin'in saarnavuoro.

Hän on harmaaveli joka osaa tehdä uskonnon niin hauskaksi, että

hänellä on aina sankat joukot kuulijoita. Muuten mennee koko hovi

tänään Saint-Jacques-kirkkoon, kyllä sitä kannattaa olla katsomassa.

-- Ja onko rouva kreivitär de Turgis myös siellä, ja riisuuko hän

naamionsa?

-- Mutta tottakin, hän ei voi olla sinne tulematta. Jos tahdot pitää

varasi, niin älä unohda saarnan lopussa asettua kirkon ovelle ja

ojentaa hänelle vihkivettä. Siinä on vielä yksi katolisen kirkon

kauniita seremonioja. Voi kuinka monta kaunista kättä olenkaan

puristanut, kuinka monta rakkauskirjettä olenkaan niihin sujauttanut

ojentaessani vihkivettä!

-- En ymmärrä, mutta samainen vihkivesi minua niin inhottaa, etten

luule että mistään hinnasta pistäisin siihen sormiani.

Kapteeni keskeytti hänet purskahtamalla nauruun. Molemmatkin ottivat

viittansa ja läksivät Saint-Jacques-kirkkoon, jossa jo oli koolla

hieno ja lukuisa seura.

Mustalaistytön ennustus: Romaani Pärttylinyön ajoilta · 第 10 / 37 题