Kirous! Kaikki meni Ilmolan teitä;
Niin varmaan kun luulin, mä hänet saan;
Mut valo on muuttanut noppoaan,
Jota minä en nähnyt, -- ja pelisi heitä!
No olkoon; toimen on kiiruuton;
_Perpetuum mobile_ liikkeill' on;
Olen valtuutettuna suvusta sukuun,
Valta mull' on valonkieltäjäin lukuun;
Heitä mä Norjassa hallitsen, ohjaan,
Vaikk' itse he ei näe valtani pohjaan!
(likempänä.)
Norjan miehet kun toimihin käy
Vaan haparoin, kun päämaali ei näy, --
Kun sydän heillä ja miel'ala vaipuu,
Niin kuni viitakko tuulessa taipuu, --
Kun heill' yhdestä vaan sopu on,
Siit' että suur' yhä sortukohon, --
Kun kehnous kerskuvi rievuistaan,
Kunnian saa pako, tappio heillä, --
Silloin Nikolaus piispa on teillään,
Baglien-piispa on toimessaan!
(Katsoo sumuun puiden väliin.)
SKULE KUNINGAS (nousee, hetkisen kuluttua, puoleksi pystyyn ja katsoo
ympärilleen). Missä hän on, se musta? (hypähtää ylös.) Opas, opas,
missä olet? Poissa! -- Yhtäkaikki; nyt tiedän tien itse, sekä
Elgesäteriin että kauemmaksi.
(Menee ulos oikealle.)
* * * * *
Luosrarinpiha Elgesäterillä.
(Vasemmalla kappeli, johon ovi pihalta; akkunat ovat valaistut. Pitkin
pihan vastaista puolta on muutamia alhaisempia rakennuksia, perämöllä
luostarinmuuri ja siinä vahva portti, joka on suljettu. Kirkas kuutamo.
Kolme Birkebeinien päällikköä seisoo portin edessä; Margareta, Ragnhild
rouva ja Dagfinn Bonde astuvat ulos kappelista.)
RAGNHILD ROUVA (puoleksi itsekseen). Skule kuninkaan täytyi paeta
kirkkoon, sanot sinä! Hän, hän, pakenevana, rauhaa kerjäävänä alttarin
juurella, -- kerjäävänä kentiesi henkeänsä -- ei, ei, sitä hän ei ole
tehnyt; mutta Jumala on teitä rankaiseva, kun te päästitte asiat niin
pitkälle.
MARGARETA. Hyvä, rakas äitini, hillitkää itsenne; ette tiedä mitä
sanotte; murhe teissä puhuu.
RAGNHILD ROUVA. Kuulkaa Birkebeinit! Se oli Hookon Hookoninpojan, jonka
piti makaaman alttarin juurella ja kerjäämän henkeänsä ja rauhaa Skule
kuninkaalta!
ERÄS BIRKEBEINI. Sopimatonta on uskollisten miesten tuommoisia sanoja
kuulla.
MARGARETA. Hattu päästä vaimon murheen edessä!
RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas tuomittu! Olkaa varoillanne, olkaa
varoillanne kaikki, kun hän jälleen saa vallan!
DAGFINN BONDE. Sitä hän ei enää saa, Ragnhild rouva.
MARGARETA. Vaiti, vaiti!
RAGNHILD ROUVA. Uskotko sinä, että Hookon Hookoninpoika uskaltaa
täyttää tuomion, jos hän saa kuninkaan kiinni?
DAGFINN BONDE. Hookon kuningas tietää paraiten, voiko kuninkaan-valaa
rikkoa.
RAGNHILD ROUVA (Margaretalle). Ja semmoista verimiestä olet sinä
uskolla ja rakkaudella seurannut! Oletko sinä isäsi lapsi! Rangaistus
iskeköön --! Mene luotani, mene pois luotani!
MARGARETA. Siunattu olkoon teidän suunne, vaikka nyt minua kirootte.
RAGNHILD ROUVA. Minun täytyy alas Nidaroosiin, kirkkoon löytääkseni
Skule kuninkaan. Hän lähetti minut luotansa, kun hän oli onnellinen;
eipä hän minua silloin tarvinnutkaan; -- nyt hän ei vihastu, jos tulen.
Avatkaa minulle portti, päästäkää minut Nidaroosiin!
MARGARETA. Äiti, Jumalan armon kautta --!
(Kolkutetaan kovasti luostarin portilla).
DAGFINN BONDE. Kuka kolkuttaa?
SKULE KUNINGAS (ulkona). Eräs kuningas.
DAGFINN BONDE. Skule Boordin poika!
RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas!
MARGARETA, Isä!
SKULE KUNINGAS. Avatkaa, avatkaa!
DAGFINN BONDE. Täällä ei avata henkipatoille.
SKULE KUNINGAS. Se on kuningas, joka kolkuttaa sanon minä; kuningas,
jolla ei ole kattoa pään päällä; kuningas, joka tarvitsee pyhää alaa,
varjellaksensa henkeänsä.
MARGARETA. Dagfinn, Dagfinn, se on isäni!
DAGFINN BONDE (menee portille ja aukaisee pienen luukun). Tuletteko te
monen miehen kanssa luostariin?
SKULE KUNINGAS. Kaikkien, jotka pysyivät minulle uskollisina hädässä.
DAGFINN BONDE. Ja kuinka monta niitä on?
SKULE KUNINGAS. Vähemmän kuin yksi.
MARGARETA. Hän on yksin, Dagfinn!
RAGNHILD ROUVA. Taivaan viha sinuun iskeköön, jos kiellät häneltä pyhän
alan!
DAGFINN BONDE. Jumalan nimeen sitte!
(Avaa portin; Birkebeinit paljastavat kunnioituksella päänsä;
Skule kuningas tulee sisään luostarin pihalle)
MARGARETA (hänen kaulassansa). Isä! Siunattu, onnetoin isäni!
RAGNHILD ROUVA (asettaa itsensä hurjasti hänen ja Birkebeinien väliin).
Te teeskentelette nöyryyttä hänen edessänsä ja tahdotte hänet pettää
niinkuin Juutas. Elkää uskaltako häntä lähestyä! Te ette saa häneen
koskea, niin kauvan kuin minä olen hengissä.
DAGFINN BONDE. Täällä hän on turvassa, sillä hän on pyhällä alalla.
MARGARETA. Eikä yhdelläkään miehistänne ollut rohkeutta seurata teitä
tänä yönä!
SKULE KUNINGAS. Sekä ristiveljiä että sotilaita oli seurassani tiellä;
mutta he hiipivät syrjään toinen toisensa perästä, sen vuoksi että
tiesivät Birkebeiniä olevan Elgesäterillä. Pool Flida minut viimeiseksi
jätti, hän seurasi minua luostarin portille; siinä hän antoi minulle
viimeisen kerran kättä ja kiitti siitä ajasta, jolloin Norjassa oli
Sudenkettoja.
DAGFINN BONDE (Birkebeineille). Menkää sisään, päälliköt, ja seisokaa
vahtina kuninkaan lapsen ympärillä; minun täytyy mennä Nidaroosiin
ilmoittamaan kuninkaalle, että Skule Boordin poika on Elgesäterillä;
hän itse toimikoon niin ankarassa asiassa.
MARGARETA. Oi, Dagfinn, Dagfinn, voitko sitä tahtoa!
DAGFINN BONDE. Huonosti muutoin palvelisin kuningasta ja maata.
(Miehille). Sulkekaa portti jälkeeni, vartioitkaa lasta, ja elkää
avatko kellenkään, ennenkuin kuningas tulee. (Hiljaa Skulelle). Hyvästi
Skule Boordin poika, -- Jumala suokoon teille autuaan lopun.
(Menee ulos portista; Birkebeinit sulkevat sen hänen perästään
ja menevät sisään kappeliin).
RAGNHILD ROUVA. Niin, Hookon tulkoon; minä en luovu sinusta; minä pidän
sinut lujasti ja hellästi sylissäni, niinkuin en koskaan ennen.
MARGARETA. Oi, kuinka olette kalpea ja vanhentunut; teitä viluttaa.
SKULE KUNINGAS. Ei minua viluta, -- mutta olen väsynyt, väsynyt.