MARGARETA. Valaan?
HOOKON. Valaan, joka laski järkähtämättömän sinetin erääsen
kuolemantuomioon.
MARGARETA (huutaa). Oo, isäni! Oo, isäni! (horjuu; pari naista rientää
häntä nojaamaan.)
HOOKON. Niin, Margareta, -- kuninkaana olen tuominnut isäsi kuolemaan.
MARGARETA. Silloin on hän varmaan rikkonut pahemmin, kuin ottaessaan
kuninkaan nimen.
HOOKON. Niin onkin; -- ja jos meidän nyt täytyy erota, niin tapahtukoon
se.
MARGARETA (lähempänä ja voimakkaasti). Me emme voi koskaan erota! Minä
olen sinun vaimosi, en mitään muuta maailmassa kuin sinun vaimosi!
HOOKON. Oletko kylliksi voimakas? Kuulitko ja käsititkö kaikki? Minä
tuomitsin isäsi.
MARGARETA. Minä kuulin ja käsitin kaikki. Sinä tuomitsit isäni.
HOOKON. Etkö vaadi tietoa hänen rikoksestaan?
MARGARETA. Siinä on kyllä, että sinä sen tiedät.
HOOKON. Mutta minä tuomitsin hänen kuolemaan!
MARGARETA (lankee polvillensa kuninkaan eteen ja suutelee hänen
kättänsä). Minun isäntäni ja korkea herrani, sinä tuomitset oikein!
(Esirippu laskee.)